Tämän ajokauden katsoin viisaammaksi lopettaa tähän. Melkein 4000 km tuli ajettua. Vasta elokuussahan se alkoi, joten tuli sellainen tynkäkausi.
Luin kunnioituksella Ajo-Hanskassa pdf oppikirjaa ja tein sen harjoitukset. Toisinaan tuntui aika turhauttavalta, kun ei meinannut oppia millään. Oppiminen on sellaista asteittaista, joten vähitellen se kaikki alkoi sen verran sujua, että alkoi olla jyvällä siitä oikeasta suoritustavasta ja siitä mihin pitäisi pyrkiä. Monena iltana oli ukkovarpaan kynnet veressä ja kaksinkerroin kun opettelin pysäytystä viivalle. Aina pyrki jalka menemään maahan ottamaan vastaan sitä pysäytysvoimaa ennen kun jarru on pysäyttänyt koko liikkeen.
Muutenkin tuntui olevan vaikeinta oppia pyörän peruskäsittely neulansilmäkäännöksissä ja muutenkin hitaassa liikkeessä.
Kerran kaadoin pyörän vasemmalle kyljelle juuri käännöksessä. Se tapahtui tavallaan pysähtyneellä pyörällä paikaltaan. Olin tekemässä (laitonta) u-käännöstä ja jo kallistanut pyörän, kun ääreisnäkö havaitsi auton kuitenkin tulevan takaa, joten survaisin jarrut kiinni - kallistetusta pyörästä. Nahkalukku mossahti katuun ja vasen sarvi. Tietenkin kytkimen kampi katkesi siitä kavennuksestaan, josta sen kai kuuluukin katketa. Itse en edes kaatunut vaan pelkkä pyörä. Tuli sekin testattua, että jaksan yksin työntää Nevadan pystyyn. Se on kai eräs mitta sille, että pyörän ja kuskin on muodostettava sovitettu pari.
Siitä syntyi käännöspelko, jota piti sitten uudelleen opetella pois lentokoneparkissa. Ensin käännökseen meni kolmen asfalttikoneen verran. Siitä se vähitellen pieneni kahteen ja lopulta kiersin pientä vesilätäkköä ympäri niin, että ohjaus napsahteli rajoittimeen.
Maantiellä ajo sujuu jo kohtuullisesti ja alkaa olla jo aivan rentoa ja nautittavaa. Äkkijarrutuksia harjoittelin kymmeniä kertoja linja-autopysäkeille. Jarrutus kaikin voimin ja väistöliike levennykselle. Väistöliikkeitä muutenkin teen ajaessa pienelläkin tekosyyllä asfaltin rosoista ja oravanraadoista.
Ajaminen muistuttaa aika paljon tanssia. Kuitenkin niin, että pyörä ja kuski eivät ole partnerit, vaan yksi soolotanssija, jolla pyörä on voima ja kuski sen mieli ja moraali.
Sitten, ennen ajokauden päättämistä, tein vielä rajun päätöksen. Viettelin vaimon kauppaan ja ostin sille kunnon ajokamppeet. Arvaatte varmaan kuinka jännitti kun vaimo nousi takapenkille ja lähdettiin opettelemaan kaksin ajoa. Yksi retki tehtiin hiljaista ja hyvää tietä ja kokeiltiin kuinka se sujuu. Se sujui oikein hyvin ja antaa toivoa, että ensi ajokaudella voimme opetella taas kaiken alusta, mutta duettona. Oikein mukava ajokauden päätösajo.
Tänään laitoin bensiinin säilöntäaineen tankkiin ja tankkasin täyteen. Tyhjentäähän se tankki pitäisi, mutta järkeilen, että silloin kondensoituu tankkiin vettä ja se ruostuu, ellei korkki ole auki, jolloin taas koko liiteri haisee bensiinille. Paikka kyllä on lämmin ja kuiva ja myös vartioitu. Akun meinaan tuoda kotiin ja lataan sen kuukauden välein täyteen. Mittasin juuri lepojännitteen, se on 12,85 V. Hyvin on Guzzi ladannut. Myöskään renkaita en saa nostetuksi ylös lattiasta, mutta käyn talvella muutaman kerran pukkaamassa renkaita eri kohtaan, etteivät painu rikki. Pyttyihin meinaan laittaa lirauksen Anticorol pyssyöljyä, koska se ei kuivu pois.
Ajellessa olen miettinyt, että olisikohan mitään mieltä asentaa se pieni tuulilasi, joka Nevadaankin on saatavana? Ja matkustajaa ajatellen, vaikka Nevada ei mikään matkailuvaunu olekaan, voisi olla hyvä se selkänojallinen tarakkajuttu. Ja mitenkähän hyödyllinen olisi kaatumakaari pari? Toisi ehkä kiiltävää ulkonäköä. Ne ovat sitten ensi kevään juttu.
