Kyllä omissa dieseleissä on starttihomma pelannut aina paremmin isoilla akuilla. Ajo on tietenkin erilaista kun pyörällä, mutta kun pitää pakkasesta ruuvata kone tulille, niin runsaista ampeeritunneista on kovasti iloa. Siihenkin olen kiinittänyt huomiota, että jos pihatraktoriin laittaa säästösyistä 60 ampeeritunnin akun, sille tulee vanhuus nopeasti. 100 ampeerituntinen saattaa pelittää viisi vuotta ja pitempäänkin. Ihmeen nopeasti pyörä yleensä lataa akun. Frouvan Ducati pitää pitempien ajotaukojen jälkeen usein ruuvata käyntiin apukaapeleilla, mutta kun pyörän on saanut tulille, niin se alkaa pelittää ihan normaallin malliin muutaman kilometrin ajon jälkeen.
Mahdollisimman isokokoinen ulkomitoiltaan, missä mahdollisimman vähän ampeeritunteja. Voisi tarkoittaa, että kennot ovat tukevaa tekoa ja tuettu
kunnolla. Sellainen akku olisi mekaanisesti kestävä, sopii täriseviin olosuhteisiin ehkä paremmin kuin moderni huippuunsa viritetty lyijykäynnistysakku.
Tällainen logiikka toimi aikoinaan vanhassa Sampo-merkkisessä leikkuupuimurissa.
Muuten olen suosinut kapasiteetiltaan alkuperäistä pienempiä akkuja. En ole huomannut käynnistyvyydessä tai
kestävyydessä ongelmaa. Akun pienempi massa on aina omalla kohdallani paremmin mukavuusalueella.
Viime talvena huomasin ettei oman käyttöautoni akku pysynyt täydessä varauksessa 15km sivu työmatka-ajossa. (T4 Transporter bensakoneella)
Epäilin jo laturivikaa, mutten sellaista kyennyt löytämään. Samassa hommassa perinteisellä diiselillä kulkenut Transiitti piti akut latingissa.
Niin paljon enemmän sähköinen moottorin ja vaihteiston ohjaus vievät sähköä.
edit. Ei ollut Transportterin latauksessa vikaa. Laturissa on toimiva lämpötilakompensointi, pahvit nokalla 20 asteen pakkasessa saivat
laturin tuntemaan kesäisiä lämpötiloja. Pahvit pois nokalta ja sähkö alkoi riittää.