Mahtaako ketään tällaisen vanhan guzziukon mielipiteet kiinnostaa mutta kommentoin kuitenkin täältä Ohranjyvän junttisuoralta. Itsellä pitempää kokemusta ainoastaan kahdesta Ducatista joista niistäkin toinen oli Cagiva ja saman suvun tuotteita eli norsumerkillä varustettuja Castiglionin veljesten pajasta peräisin. Ensteks oli uudennihkee 906. Eka vesijäähy merkiltä. Hiukan painavahko mutta sairaan hyvä räppäily et kikkailuvehje. Ketjut hiukan hentoiset 520:set. Niitä kului keskimääräistä enempi. Ei haitannut kun oli hauskaa. Matkapyöräksi kahdelle ei soveltunut vaikka sitä siihen mainostettiin. No. ehkä silloin ylivoimaisesti matkamallisin mitä Ducatin pajalta tullut siihen mennessä. Kuudentoista tuuman matalaprofiilirenkaiden hankinta tuotti välillä tuskaa. Maassamme.
Makuasia, mutta pidän edelleen hyvän näköisenä vehkeenä. Huolto sujuu poropeukaloltakin. Remmien vaihto ja venojen säätö ei vaadi kuin perustiedot toimenpiteestä. Kohtuuhintaisen 907ie:n otan talliin heti kun rikastun...
Sitten oli se Al Azzurra 650. Suunniteltu matkapyöräksi jo alkujaan vaikka runko peräisin Ducati Desmo 600 Superlightista. Katteet suojaavat ja rengaskoot edulliset ja osat yhteensopivat yllättäen monen japaninpyörän kanssa. Sähköosat Nippondenson 2-laatua, otaksun. Aika paljon häiriöitä ja jätti tielle silloin tällöin. Moottori alhaalta vääntävä, kierrättämisestä ei ole apua kulkuun. Soveltuu matkailuun. Tallista löytyis vielä kokokatesarja ja pakoputkisto sekä
ilmanputsarisetti.
Nykyducateista kokemuksia vain kylmien tyyppien ja muutaman koeajon verran. Monsterisarja kaksi ja kolmiventtiilisten osalta kelpaisi. Exällä jo yli 100000 km ajettu 600 Monster. Venttilikoppaa pidemmällä ei ole käyty eikä huoltokustannuksetkaan ole hinnoilla huimanneet.
Muuten olen sitä mieltä matkapyörät valmistetaan Saksassa...
mm
