Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Lokakuu 21, 2018, 14:53:40 ip
-
Vuosikymmenten myötä on tullut havaittua eräs ilmiö öljynpainevalon anturin toiminnan suhteen.
Monessa näkemässäni pyörässä se ei ole toiminut lainkaan. Omistaja, useassa tapauksessa, ei ole huomannut koko asiaa tai ei vain välitä tai ei ole tietoinen miksi valo pysyy sammuksissa aina.
Öljynpainvalohan ei pala kuin hetken silloin kun laitetaan virta päälle ja starttinappia painaessa se sammuu välittömästi kun moottori käynnistyy. Kaikkina aikoina kun valo ei pala, paitsi sen sekunnin kun ei vielä ole startattu, on toiminta normaalia. Koko ajan pimeänä oleva valo on epänormaalia toimintaa.
Syitä tähän että valo ei loista voi olla kolmea sorttia: merkkivalon polttimo palanut, virtapiiri ei ole kunnossa tai anturi on vikaantunut.
Kaikki vaihtoehdot ovat helposti testattavia.
Jos testin tulokseksi tulee että anturi on vioittunut niin vaihdetaan anturi. Jos polttimo ei testatessa syty niin se vaihdetaan. Muut ovat virtapiirivikoja eli katsotaan tuleeko merkivalon kantaan virtaa ja johtaako merkkivalolta anturille menevä johdin sähköä.
Ylivoimaisesti useimmiten on anturi vioittunut. Se voi tapahtua ajon aikana ja saattaa säikäyttää kun valo loistaa mittaristossa. Päässä vilisee kysymyksiä siitä kuinka kauan valo on palanut, onko syntynyt vakavia vaurioita ja miten pitäisi toimia?
Viimeiseen ajatukseen on ainakin vastaus selvä: valon sytyttyä välittömästi tappokatkaisimen käyttö. (Ei siis virta-avaimen kääntö sillä silloin menetetään useimmissa tapauksissa esimerkiksi valojen toiminta.) Vilkku päälle ja rullaus kytkin pohjassa tien reunaan.
Sama juttu kun pyörä käynnistetään: öljynpainevalon jääminen palamaan on merkki viasta. Moottori sammutetaan.
Silloin kun öljynpainevalo ei ole toiminut lainkaan se ei kykene ilmaisemaan vikatilaa.
Kerrottakoon että öljynpaineen puute johtaa vakavaan moottorivaurioon varsin nopeasti. Se voi kertoa myös öljyn vähyydestä. Esimerkiksi kovassa kiihdytyksessä öljynpainevalo saattaa silloin vilahtaa.
Useasti öljynvaihdon yhteydessä ensimmäistä kertaa käynnistäessä voi olla että öljynpainevalo palaa jatkuvasti. Silloin ei ole kaikki kunnossa. Jos taas käy niin että öljynpainevalo sammuu käynnistyksen jälkeen on homma ok paitsi jos se ei syty tappokatkaisijalla sammuettaessa noin kymmenen sekunnin kuluessa vaan jää pimeäksi on syytä epäillä anturin toimintaa.
Tästä saisi pidemmänkin jutun mutta tässä jotain perusjuttua aiheesta.
Tässä isolohkoisen anturin vaihtojuttu.
http://www.motomatti.fi/2018/10/v10-centauro-oljynpainevalon-anturin.html
-
En ymmärrä, miten joku voisi jättää huomiotta öljynpainevalon syttymättömyyden. Kuitenkin sen syttyminen ja sammumisen seuraaminen kuuluu ajoon lähtö rutiineihin. Kaikissa ajoneuvoissa. Traktorissani on vain mittari moottorin kupeella.
-
Heillä joilla on öljynpainemittari ovat asian suhteen todennäköisesti "pelastettuja" ja siten tuntevat tekniikkaa hieman paremmin.
Osin kiinnostuksen puute öljynpaineen suhteen saattaa johtua japanilaisista pyöristä. Niitäkin on ollut käytössäni monta ja useimmissa ei ole lainkaan merkkivaloa tai muuta ilmaisinta öljynpaineelle. Ei sitä sitten ehkä osata kaivata niissäkään joissa sellainen "palvelu" olisi.
Öljynpaine ei ole kuitenkaan on/off-asia. Voi olla että sitä ei ole, on hiukan, sopivasti tai jos säätöventiili on jumissa niin paljon että tiivisteet pullahtelevat pois paikoiltaan.
-
Ylimääräiset mittarit ovat pahasta. Minkään mitta-arvon kyttääminen on tarpeetonta. Nopeusmittari on ihan ok, mutta muut ovat lähinnä ylimääräistä harhautusta olennaisesta.
Kadulla siis.
-
Ylimääräiset mittarit ovat pahasta. Minkään mitta-arvon kyttääminen on tarpeetonta. Nopeusmittari on ihan ok, mutta muut ovat lähinnä ylimääräistä harhautusta olennaisesta.
Kadulla siis.
Samaa mieltä.
On melko turhaa kytätä jonkun arvon kymmenystä. Sitä painetta/lämpöä/volttia on tai ei ole.
Toku jos lähdetään desimaaleja kyttämään, niin pyörän sama omistaja voi nähdä tarkasta öljynpainemittarista 100 000 kilometrin matkalla paineen alenemista ja sitä kautta miettiä korjaustarvetta.
Erään Saksalaisen auton valmistajan lämpömittari näyttää 90 astetta, vaikka moottorin lämpötila on 65-100 astetta, koska kuljettajalle kuuluu informoida vain se, että kaikki on okei.
-
Nykypyörissä on mittareita usein yli tarpeen.
Ennen tiesi että bensaa on vähän kun täytyi kääntää varatankille. Se saattoi aiheuttaa äkillisen suunnan muutoksen.
Nopeusmittari lienee pakollinen varuste.
Moottori kertoo takamukseen ja kuuloelimeen missä mennään. Varvikelloa ei tule tuijoteltua.
Cali 1400:n mittareita on varsin paljon.
Kulutusmittari kertoo jo hyvissä ajoin kuinka paljon polttoainetta kuluu juuri sillä hetkellä ja paljonko sitä on kulunut ja sen perusteella voi katsella navista että missä saakka reitillä tai jollakin muulla reittivaihtoehdolla on seuraava tankkausmahdollisuus. Antaa ikään kuin varmuutta reitin valintaan. Samalla reissulla kun voi kulua kymmenenkin tankillista tai jopa enemmän. Vaikuttaa merkittävästi reitin valintaan oudolla seudulla. Että tietynlaista ennakoitavuutta eräät mittarit tuovat. Arvostan tätä toimintoa paljon. Lyhyemmilläkin taipaleilla mutta erityisesti paikoissa tai seudulla joissa en ole käynyt aikoihin tai en koskaan.
Uskokaa tai älkää mutta Suomessakin on jokunen paikka jossa en ole vielä käynyt noin taajamatasolla mutta niitä on vähemmän kuin niitä joissa olen käynyt. Silti tarvitsen homman helpottamiseksi mittaria tai kahta.
Tuossa on ehkä syy että nykyään tulee vähän pyörittyä Etelä-Suomessa. Se on koluttu. Myös Keski-Suomi on kokolailla käyty. Pohjosi-Karjalassa on joitain paikkoja joissa en ole käynyt kun taas Kainuussa ja siitä pohjoisemmaksi on tullut varsin pienetkin paikat katsastettua joihin edes jonkinlainen tie vie. Myös Ruija on likimain kokonaan matkailtu. Ennen japaninpyörällä siellä ajellessa piti pitää varakanisteria mukana. Nyt sitä ei ole juurikaan tarvittu kun on mittareita.
-
Ratalaite on eri asia. Siihen olen valinnut ainoastaan kierroslukumittarin. Tulpat korvissa ei erota kiertääkö kone 7500 vai 9000. Lukuarvolla on suuri vaikutus, ei vedä tai vetää. Tehokierrosalue on kapea ja sillä on pysyttävä. Lämpömittaria tai vapaavaloa en tarvitse. Tuntee näpeissä, jos kone alkaa lämmetä, veto heikkenee.
-
Miten myö jäätiin henkiin tai päästiin perille ennen digitaalia?
-
Öljynpainemittaria jos haluaa niin voishan se olla jossain muuallakin kuin mittaritaulussa. Siinäkin taitaa olla semmonen juttu että kun riittävän lämpimiksi öljyt saa niin paine vähän alenee. Jonkun kymmenyksen.
-
Öljynpainemittaria jos haluaa niin voishan se olla jossain muuallakin kuin mittaritaulussa. Siinäkin taitaa olla semmonen juttu että kun riittävän lämpimiksi öljyt saa niin paine vähän alenee. Jonkun kymmenyksen.
Alemmilla kierroksilla, Guzzin koneessa, paine vaihtelee kierrosluvun mukaan. Kun antaa kierroksia ei paine nouse enää säädettyä rajaa korkeammaksi mikäli paineensäädin toimii.
Lämpötila vaikuttaa öljyn pumppautuvuuteen. Lämmetessään öljy ohenee ja öljypumpun on sitä helpompi siirtää enemmän. Paine ei silti nouse koska ohut öljy pääsee voitelukohteisiin helpommin ja läpäisee voitelukohteet alhaisemmallakin paineella.
Amerikkalaisvalmisteissa tätä voiteluasiaa on tullut seurattua. Jonkin verran myös vanhojen brittien osalta. Monet em. pyörien kuljettajat katsovat öljysäiliön korkista että kiertääkö öljy koneen käynnistymisen jälkeen. Se ei kuitenkaan kerro voitelupaineesta mitään. Mutta koskaan en ole nähnyt Honda CB750 kuljettajan katsovan samaa asiaa vaikka ratkaisu on vastaavanlainen.
Yleensä ottaen Guzzin painevoitelujärjestelmä on varsin luotettava. Öljypumppukin vioittuu yleensä vain siksi että sen laakerointi hajoaa tai se on saanut sisäänsä muualta irronnutta metallia. Koska nokkaketju pyörittää myös öljypumppua ja jos sen laakeri on kulunut se vaikuttaa öljynpaineen lisäksi haitallisesti koko jakopään toimintaan. Sieltä jos kuluu ropinaa niin kannattaa katsoa.
Olen törmännyt myös kontrollifriikkeihin joiden pitää tietää kaikki asiat mitä pyörässä tapahtuu: lämpötila, öljynpaine ja vaihdenäyttö. Jälkimmäinen on turhake vaikkakin vakiona monessa mallissa eikä sen tieto ole ratkaiseva missään verrattuna kahteen edelliseen joita näyttöjä ei useinkaan ole lainkaan.
Tosin itselläni oli aluksi sopeutumisvaikeuksia kuusivaihteiseen....
Sama juttu kuusivaihteisen Ducatin kanssa aikoinaan.
Kummankaan kuudetta vaihdetta ei tarvita jos ajaa nopeusrajoituksia noudattaen, maassamme.
-
Öljynpainemittaria jos haluaa niin voishan se olla jossain muuallakin kuin mittaritaulussa. Siinäkin taitaa olla semmonen juttu että kun riittävän lämpimiksi öljyt saa niin paine vähän alenee. Jonkun kymmenyksen.
Tästä muistuikin viime kesältä Tallinnassa iltapäiväruuhkassa +34 tunti koröttelyä ja öljynlämmöt +145 niin alkoi Brevakin vilkuttelemaan öljynpainevaloaan
asiai korjautui het kun pääsi ajamaan 300-400m pysähtymäyttä
-
Olen törmännyt myös kontrollifriikkeihin joiden pitää tietää kaikki asiat mitä pyörässä tapahtuu: lämpötila, öljynpaine ja vaihdenäyttö. Jälkimmäinen on turhake vaikkakin vakiona monessa mallissa eikä sen tieto ole ratkaiseva missään verrattuna kahteen edelliseen joita näyttöjä ei useinkaan ole lainkaan.
Mullahan ei oo kummassakaan pyörässä kierroslukumittaria enkä sellaista koe tarvitsevanikaan. Jos KTM:ään jonkun edellisen omistajan laittama vaihdenäyttö menisi pimeäksi niin tuskin näkisin vaivaa muuta kuin sen verran että nyppisin johdot pois. Eipä sitä Guzzissakaan oo kaivannut.
-
Ratalaite on eri asia. Siihen olen valinnut ainoastaan kierroslukumittarin. Tulpat korvissa ei erota kiertääkö kone 7500 vai 9000.
<snip>
Kyllä kierroslukumittari on OK katupyörässäkin, koska korvatulppia käytetään... ilman mittaria tulisi ajettua liian pienillä kieroksilla (varsinkin aloittelija).
-
Tosin itselläni oli aluksi sopeutumisvaikeuksia kuusivaihteiseen....
Vihtiläiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuljettaja pystyy viisivaihteisesta luotettavasti sanomaan
mikä vaihde on päällä, mutta ei enää kuusivaihteisesta. Siinä menee selvästi aivokapasiteetin raja.
-
Ratalaite on eri asia. Siihen olen valinnut ainoastaan kierroslukumittarin. Tulpat korvissa ei erota kiertääkö kone 7500 vai 9000.
<snip>
Kyllä kierroslukumittari on OK katupyörässäkin, koska korvatulppia käytetään... ilman mittaria tulisi ajettua liian pienillä kieroksilla (varsinkin aloittelija).
Ehkäpä aloittelija juu, mutta vähänkään pyörällään ajanut osannee valita sopivan vaihteen kullekin nopeudelle? Calissa esim alle satasen nopeuden ei tarvita vitosta ollenkaan.
-
Itse tykkään kun pyörässä on sekä nopeus että kierroslukumittari.
Jos vaikka toinen on jostain syystä pois pelistä, niin tiedän toisesta missä mennään.
EV:n perävälityksellä helppoa:
120kmh= vitosella 4000rpm
100= vitosella 3000
80= nelosella 3000
60= kolmosella 3000
Toki noin arvoja, mutta pysyy sakkorajojen sisässä.
-
Ratalaite on eri asia. Siihen olen valinnut ainoastaan kierroslukumittarin. Tulpat korvissa ei erota kiertääkö kone 7500 vai 9000.
<snip>
Kyllä kierroslukumittari on OK katupyörässäkin, koska korvatulppia käytetään... ilman mittaria tulisi ajettua liian pienillä kieroksilla (varsinkin aloittelija).
Ehkäpä aloittelija juu, mutta vähänkään pyörällään ajanut osannee valita sopivan vaihteen kullekin nopeudelle? Calissa esim alle satasen nopeuden ei tarvita vitosta ollenkaan.
No ei se ihan niin yksinkertaista ole... jonkin verran on tapauksia, että voimansiirrossa on ongelmia juurikin liian pienillä kierroksilla ajamisen johdosta. Caleissa on pitkät välitykset ja kulkeehan se vitosella kuuttakymppiäkin (muistaakseni).
-
Tosin itselläni oli aluksi sopeutumisvaikeuksia kuusivaihteiseen....
Vihtiläiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuljettaja pystyy viisivaihteisesta luotettavasti sanomaan
mikä vaihde on päällä, mutta ei enää kuusivaihteisesta. Siinä menee selvästi aivokapasiteetin raja.
Olen huomionut saman asian ; V11 ajaessa useasti hakenut seiskaa , mutten LMIV laatikosta kuudetta vaihdetta.
-KG-
-
Tosin itselläni oli aluksi sopeutumisvaikeuksia kuusivaihteiseen....
Vihtiläiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuljettaja pystyy viisivaihteisesta luotettavasti sanomaan
mikä vaihde on päällä, mutta ei enää kuusivaihteisesta. Siinä menee selvästi aivokapasiteetin raja.
Vihtiläiset ovat kyllä melko kapea tutkimusalue.
Mutta tulos on suuntaa antava. En tosiaan ole C14:n satulassa hakenut seiskaa mutta löytänyt jonkun kerran kuutosen. Silloin ekana keväänä. Ilman kokonaisvälityssuhteen muutosta sanoisin että kuutonen on C14:n tapauksessa harvoin käytössä muualla kuin isommilla moottoriteillä. Vakiovälityssuhteella C14:n viitonen ja kuutonen ovat ylivaihteita. Nyt vain kuutonen.
California Adamantiin seuraava rengaskoko taakse on 14 tuumaa tai matalaprofiilinen. 15-tuumainen 80-suhteinen on liian pitkä. Talvella tapahtuu muutos kunhan kerkiän. Siinäkin isointa vaihdetta tarvitsee harvoin.
V10 Centaurossa on lyhyet pikkuvaihteet eikä vitonenkaan mikään "loikkari" ole. Asialle ei ole paljoa tehtävissä jos ei helposti ja halvalla löydy harvempaa perävälitystä....
-
No ei se ihan niin yksinkertaista ole... jonkin verran on tapauksia, että voimansiirrossa on ongelmia juurikin liian pienillä kierroksilla ajamisen johdosta. Caleissa on pitkät välitykset ja kulkeehan se vitosella kuuttakymppiäkin (muistaakseni).
Totta kaikki. Tulee mieleen TM:n Volkkarin dieseliä antama moite:" Moottori jyristää vitosella alle 1500 kierroksella.."
Jos alan itseään auktoriteetiksi kuvittelema näin opettaa, niin niitä vedättäjiä lienee aika paljon.
-
Itse tykkään kun pyörässä on sekä nopeus että kierroslukumittari.
Jos vaikka toinen on jostain syystä pois pelistä, niin tiedän toisesta missä mennään.
EV:n perävälityksellä helppoa:
120kmh= vitosella 4000rpm
100= vitosella 3000
80= nelosella 3000
60= kolmosella 3000
Toki noin arvoja, mutta pysyy sakkorajojen sisässä.
Oishan se toisaalta ihan tyylikästä kun ois sellanen pyörintänopeus/nopeustaulukko tankin päällä. Autossakin voi korvata nopeusmittarin sellaisella.
-
No ei se ihan niin yksinkertaista ole... jonkin verran on tapauksia, että voimansiirrossa on ongelmia juurikin liian pienillä kierroksilla ajamisen johdosta. Caleissa on pitkät välitykset ja kulkeehan se vitosella kuuttakymppiäkin (muistaakseni).
Totta kaikki. Tulee mieleen TM:n Volkkarin dieseliä antama moite:" Moottori jyristää vitosella alle 1500 kierroksella.."
Jos alan itseään auktoriteetiksi kuvittelema näin opettaa, niin niitä vedättäjiä lienee aika paljon.
Eikös täällä keskusteluissa ollut taannoin nimimerkki joka moitti C14:sta ikävästä nykimisestä tyhjäkäynnillä ajaessa? Vaihtoi kuutosbemariin ja nykiminen tyhjäkäynnillä loppui.
-
Ainakin Calin nykiminen loppuu tuolla konstin.
-
Ainakin Calin nykiminen loppuu tuolla konstin.
Tämä tasaisen vedon, kierroluvusta riippumatta, vaativat taitavat olla oppineet automaattivaihteisesta autosta tämän seikan. Itselläkin ollut automaatteja ja kyllä niillä saattoi liu'uttaa menemään tyhjäkäynnillä. Toisella paremmin.
-
Sepä se. Juuri kuulin, miten työkaverin vaimo oli vieraantunut kytkinpolkimesta kahdessa viikossa automaatin ratin takana. Ei päässyt pihastaan..
-
<snip>
Tämä tasaisen vedon, kierroluvusta riippumatta, vaativat taitavat olla oppineet automaattivaihteisesta autosta tämän seikan. Itselläkin ollut automaatteja ja kyllä niillä saattoi liu'uttaa menemään tyhjäkäynnillä. Toisella paremmin.
Kyllä onnistuu manuaalillakin ja 4 sylinteriä riittää. Itse kuulin aikoinaan, että Opel-merkkisillä on ominaisuus, että voi lähteä liikkeelle kaasupolkimeen koskematta, siis tyhjäkäynnillä ja ajaakin. No, kokeiltava oli, onnistui 1. ja 2. vaihteilla helposti, 3. vaihteella huonommin. Ko. ominaisuus sopii ruuhkassa matelemiseen. Toimi sittemmin myös Toyota Corolla Dieselillä, toiminee muillakin mutta edellyttää eräänlaista sammumisen estoa.
-
Toimi sittemmin myös Toyota Corolla Dieselillä, toiminee muillakin mutta edellyttää eräänlaista sammumisen estoa.
Toimii myös Renaultin TDi koneessa. Sen moottorinohjausjärjestelmä lisää vääntömomenttia vaikka ei kaasupolkimeen koskisikaan. Talvella meinasi aluksi yllättää ennen kuin oppi tavoille. Kakkosella ei kannata ajaa pieneen kiertoliittymään liukkaalla kelillä. Puskee vauhdilla ulkokaarteeseen.
Breva 1100 (Sekä rinnakkaismallit) ja nyt C14 omaavat vastaavan toiminnon. Kaasukahvaan koskematta lähtevät liikkeelle hetken kiihdyttäen mutta ei sen pidempään. Kohta pitää ottaa kuljettajan komento jos ei halua koneen tumppaavan. Toiminto on varsin mieto molemmissa.
-
Pikkumoottorisissa autoissa tuon huomaa parhaiten. Voi lipsauttaa kytkimen kerralla ylös ja matka alkaa turhia nykimättä.
Kaverin Jammussa reilu kymmenen vuotta sitten oli ruisku säädetty siten, että kaasua ei liikennevaloista saanut lisätä, tai lpyörä stumppasi. Siis tehtaalta. Jos avasi kytkintä ilman kaasua, liikkeellelähtö oli pehmeä. Toinen vaihtoehto oli lähteä reilusti avaamalla.
-
Ai jaa, pinttynyt jotenkin latvaan että autoilla ja mopoilla ei ilman kierroksia mihinkään lähdetä kytkintä luistattamatta.
EV vaikka ei lähde luistattamatta mihinkään, liikkeessäkään ei vedä tasaisesti tyhjäkäynnillä ykkösellä, hamuilee vetääkkö vai ei tunnelmassa, kakkosella kyllä jo jolkottaa hieman tasaisemmin.
Miten käy jos vaikka autoissa tottuu johonkin automatic ohjattuun lähtöjärjestelmään ja on sitten lähdössä jollain missä moista ei ole.
Taitaa ruuhkautua entisestään liikennevaloseudut.
Mutta nämäkin huolet on kohta ohi kun siirrytään sähköpyörissä ja autoissa kaiken hoitaviin.
Jotain ne jättää varmaan kuitenkin meidän manuaalivanhusten tähden, mutta saattaa tulle syyte liikenteen vaarantamisesta jos oikein käsipelillä ronkkimaan ryhtyy.
Kohta kai vaellussauva joka ohjaa automaattisesti perille ja vetää ylämäessä ja kaikki elontoiminnat satelliititarkkailussa.
Ei onneksi aikanani.
Kelokeppi ja epämääräinen kompassisuunta riittää eksymään riittävän etäälle näistä uudistuksista.
Olikos se aihe sydän ja verenpaine anturi?
Olenkohan ihan oikealla osastolla?
-
Onhan tämä keskustelu loikannut paineanturin sielunelämästä manuaalivanhuksen toimintakyvyn arviointiin tulevaisuuden haasteissa. Ihan parasta tämmöinen.
Antureista: itseeni kytken toisinaan joitakin antureita kuten verenpaine-, verensokeri-, lämpö- ja pulssianturit. Loput kaksikymmentä arvoa hoitaa paikallinen laboratorio. Tahdistinta ei vielä ole. Jos tulee niin mieluimmin nelitahdistin kaksitahdistimen sijaan.
-
Jatkoinpa huoltoa paineanturista lambda-anturiin ja siinä välissä yksi vaihteisto: http://www.motomatti.fi/2018/10/v10-centauro-vaihteistooljyn-vaihto.html
-
Hoi
Isolohkon öljynpaineanturista sen verran, että tarvikeanturi ei kestänyt Lemmarissa kuin muutaman satakilometrisen. Sitten tilasin Guzzin alkuperäisen anturin niin se on kestänyt yli kymmenen vuotta! Ja toimii edelleen. Uskon että tarvikeanturit, muut kuin Guzzin alkuperäiset, eivät kestä kuumuutta mikä vallitse Guzzin sylinterien välissä.
-
Katsoitko mikä oli tarvikeanturin paineraja?
Paljon on antureita joissa on alhaisempi paineraja ja ne eivät kestä aina edes pyhätöntä viikkoa.
Toki avainkoko ja kierrekoko ovat ratkaisevia sopivuuden suhteen mutta sen lisäksi on oltava sopiva raja-arvo.
Noita "alkuperäisantureita" on ollut vuosikaudet eri valmistajilta. Todennäköistä että niissä on erojakin.
Kaksi anturivikaa on itsellä ollut dramaattisia: yksi muodosti voimakkaan öljyvuodon ja toinen oikein pitkän öljysuihkun parkkihallin kattoon. Molemmat melko uusissa pyörissä alkuperäisantureita.
Sylinterien välissä, niillä kohdin missä anturi on, ei ole erityisen kuumaa. Paljon kuumempaa on öljy jonka painetta anturi mittaa. Silti Guzzin koneet käyvät liian kylmänä. Kahdenkymmenen asteen ulkolämpötilassa on työn takana että saa moottoriöljyn lämpötilaksi edes 80 astetta saati sitten sopivat 90 - 120 astetta. Lämpö ei siis rasita anturia.
-
Yksilöerojakin on, mutta sitä ei voi nähdä päälle päin.
-
Jotkut yksilöerot näkee päällepäin. Esimerkiksi eristeainerunko voi olla niin löysästi
kiinni, että se pyörii kädellä kääntäessä.
Tuossa on karua kertomusta vuodelta 2012, jolloin Piikkiössä oli ilmeisesti laatikollinen
kelvottomia antureita, joista Urpokin kerkisi testaamaan muutaman:
http://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=3703.0
Nyt on ollut vuosikausia sama anturi ilman ongelmia. Meidän Ducatimoottorisiin
ei ole tarvinnut vaihtaa koskaan.
-
Uskoisin että anturin kestoa syö öljynpaineen runsas vaihtelu.
Alin sallittu lukema on, muistaakseni, mitattuna 0,50 baaria ja anturin paine siksi 0,45 baaria jonka alittamisesta syttyy merkkivalo.
Olen itse, kontrollifriikkinä, mittaillut öljynpainetta ja uudella sekä kylmällä ja pääosin käyttämälläni 20W-50 mineraaliöljyllä käynnistyksen jälkeinen paine voi olla reilusti yli 4 baaria hetken aikaa.
Öljynpaineen säädin aukeaa 4 bar tietämin. Aukeamispainetta voi säätää halutessaan ylöspäin helposti.
Öljynpaineen säätimen kunto on hyvä tarkistaa silloin tällöin. Siihen riittää mittari ja paineilmaa. Päästää pahan rääkäisyn auetessaan kun ilmaa läpi tunkee. Pari kertaa ole tavannut täysin jumissa olevan säätimen. Ihan omissa pyörissä eli olen sen tulkinnut siten että se lienee varsin yleistä. Päällepäin ei vika näy. Paitsi mittarilla ja ehkä myös särkyneillä painekytkimien vaurioitumisena ja yllättävinä vuotoina.
Paineensäädin on yksinkertainen laite öljypohjassa. Siinä on kolme toimiosaa, runko, jousi ja kara.
Öljynvaihdon yhteydessä se on helppo tarkistaa ja puhdistaa.
-
Uskoisin että anturin kestoa syö öljynpaineen runsas vaihtelu.
Tuo on varmasti totta, harvoinhan ne varastohyllyssä hajoavat.
Silti huono anturi saattaa kestää 100km ja hyvä yli 100 000km.
-
Antureissa on eroja, joihinkin on tehty ilmareikä tasaamaan painevaihteluita anturin sisällä. Ilmareiästä menee myös vesi ja siitä
anturi ei tykkää. Eivätkä ne kovin vesitiiviitä taida muutenkaan olla.
LeMans lakkasi syömästä öljynpaineantureita kun laitoin anturin päälle suojakumin.
Alkuun antureita saattoi mennä useampi kesässä, sittemmin on yhdellä pärjätty, n. 200000km
-
Niissä huonoissa oli pieni reikä eristeessä lähellä liitintä. Paremmissa reikä on ontossa liitinputkessa.
Reiän sijainti pelkästään ei kuitenkaan tee huonosta huonoa.
-
Olen luottanut tuuriin ja antureiden saatavuuteen. Anturin vaihto isolohkoiseen ei sinänsä ole kummoinen juttu: 21 mm pitkä hylsy, niveljatko ja väännin. Joissakin malleissa pääsee kohteeseen tankkia irrottamattakin.
En ole huputtanut anturia mutta liittimen suojakumin olen vaihtanut ehyeksi. Se ei ilman liimaa taida olla tiivis.
Sitä en ole vielä tutkinut löytyisikö tavan autotarvikeliikkeen hyllystä vastaavilla ominaisuuksilla olevaa paineanturia.
Onneksi on vielä kivijalkakauppoja joissa on asiantuntijoita myyntitiskin tuolla puolen. Taidanpa poiketa Helmisen Autoliikkeeseen. http://www.helmisenautoliike.fi/
-
Itse olen uhkarohkeasti tilannut maailmalta edullisia osia, jos kivijalkakaupassa on pyydetty kullatun hintaa. Ei ole vielä tarvinnut pettyä. Tosin Guzziin en ole joutunut ensimmäistäkään anturia vaihtamaan.
-
Joitain osia olen maailmalta tilannut vuosikymmenten myötä. Halpoja ja kalliita. Tai mulle nyt yleensä on kaikki kallista.
Mutta jos osa löytyy matkalla Kerholle paikallisesta kivijalkaliikkeestä ja sitä tarvitaan heti niin mielelläni maksan siitä ilosta kymmenkertaisenkin hinnan. Kallista se on seisottaa pyörää kun olisi ajosää ja vakuutus päällä.
-
Periaate on se, ettei minua kynitä sillä perusteella, että myymälä on suomalainen.
-
Ehkä vähävaraisuuteni johtuukin juuri tuosta että ostan mielelläni kotimaasta....
-
Ehkä vähävaraisuuteni johtuukin juuri tuosta että ostan mielelläni kotimaasta....
:) No näitä keltanaamoja!
-
Kävin erittäin suomalaisessa ja vuosikymmenet toimineessa autotarvikeliikkeessä.
Sieltä ostin kohtuulliseen hintaa muutaman öljynpaineanturin joissa sopiva kynnyspaine.
Samalla sain mukaani muutaman kumisuojan jolla anturin saa suojattua pysyvästi.
Pitää vain tehdä pieni sovitinjohto. Tinausta ja kutistesukkahommia huomiseksi.
http://www.motomatti.fi/2018/11/oljynpaineanturiostoksilla.html
-
Nyt juttu on täydellinen. Pikku muutostyöt on tehty tarvikeantureihin.
Mukana kuvissa käytännön painekytkimen vaihto.
http://www.motomatti.fi/2018/11/oljynpaineanturiostoksilla.html
-
:)
Vuosikymmenten myötä on tullut havaittua eräs ilmiö öljynpainevalon anturin toiminnan suhteen.
Monessa näkemässäni pyörässä se ei ole toiminut lainkaan. Omistaja, useassa tapauksessa, ei ole huomannut koko asiaa tai ei vain välitä tai ei ole tietoinen miksi valo pysyy sammuksissa aina.
Öljynpainvalohan ei pala kuin hetken silloin kun laitetaan virta päälle ja starttinappia painaessa se sammuu välittömästi kun moottori käynnistyy. Kaikkina aikoina kun valo ei pala, paitsi sen sekunnin kun ei vielä ole startattu, on toiminta normaalia. Koko ajan pimeänä oleva valo on epänormaalia toimintaa.
Syitä tähän että valo ei loista voi olla kolmea sorttia: merkkivalon polttimo palanut, virtapiiri ei ole kunnossa tai anturi on vikaantunut.
Kaikki vaihtoehdot ovat helposti testattavia.
Jos testin tulokseksi tulee että anturi on vioittunut niin vaihdetaan anturi. Jos polttimo ei testatessa syty niin se vaihdetaan. Muut ovat virtapiirivikoja eli katsotaan tuleeko merkivalon kantaan virtaa ja johtaako merkkivalolta anturille menevä johdin sähköä.
Ylivoimaisesti useimmiten on anturi vioittunut. Se voi tapahtua ajon aikana ja saattaa säikäyttää kun valo loistaa mittaristossa. Päässä vilisee kysymyksiä siitä kuinka kauan valo on palanut, onko syntynyt vakavia vaurioita ja miten pitäisi toimia?
Viimeiseen ajatukseen on ainakin vastaus selvä: valon sytyttyä välittömästi tappokatkaisimen käyttö. (Ei siis virta-avaimen kääntö sillä silloin menetetään useimmissa tapauksissa esimerkiksi valojen toiminta.) Vilkku päälle ja rullaus kytkin pohjassa tien reunaan.
Sama juttu kun pyörä käynnistetään: öljynpainevalon jääminen palamaan on merkki viasta. Moottori sammutetaan.
Silloin kun öljynpainevalo ei ole toiminut lainkaan se ei kykene ilmaisemaan vikatilaa.
Kerrottakoon että öljynpaineen puute johtaa vakavaan moottorivaurioon varsin nopeasti. Se voi kertoa myös öljyn vähyydestä. Esimerkiksi kovassa kiihdytyksessä öljynpainevalo saattaa silloin vilahtaa.
Useasti öljynvaihdon yhteydessä ensimmäistä kertaa käynnistäessä voi olla että öljynpainevalo palaa jatkuvasti. Silloin ei ole kaikki kunnossa. Jos taas käy niin että öljynpainevalo sammuu käynnistyksen jälkeen on homma ok paitsi jos se ei syty tappokatkaisijalla sammuettaessa noin kymmenen sekunnin kuluessa vaan jää pimeäksi on syytä epäillä anturin toimintaa.
Tästä saisi pidemmänkin jutun mutta tässä jotain perusjuttua aiheesta.
Tässä isolohkoisen anturin vaihtojuttu.
http://www.motomatti.fi/2018/10/v10-centauro-oljynpainevalon-anturin.html
En Itsekään oikein tiedä kuinka suhtautua öljynpaineanturin ilmoittamaan varoitukseen. Sa kun antaa varoituksen ja on antamatta. Mielenkiintoisinta on se, että kun virrat laittaa päälle eikä kone toiminnassa, niin lamppu hohtaa punaista, virrat pois ja päälle niin punapipo ei välkehdi.
Tankkia ei viitsinyt poistaa, mutta kun pitkällä ruuvarilla anturin nipukkaa roplas, niin jonniin aikaa häiriöilmiö oli pois näkyvistä.
Keväällä sitten tarkemmin tsekataan.
-
Kahta mahdollista vikaa voi tutkia: onko painekytkimeen tulevan johtimen liitin väljä tai hapettunut tai sen johto on huonosti kiinni ja toinen on vika itse painekytkimessä. Tuo ruuvarilla tökkiminen kun ei sulje kumpaakaan vaivaa pois. Jos virrat päällä ollessa tökkää irrotetun johtimen liittimen johonkin paljaaseen rungon tai moottorin metallipintaan niin öljynpainevalon pitäisi syttyä.