Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Toukokuu 07, 2017, 22:42:40 ip
-
Viikolla juttelin pyörän ostaneen vanhemman ladyn kanssa ajamisesta liikenteessä.
Hän kertoi että pelottaa kun autot ajavat liian likelle, kaiteet ovat liian lähellä tien reunaa ja jalankulkijat ja etenkin polkupyöräilijät singahtelevat miten sattuu.
Tottahan hän puhui. Kysyin kuitenkin että miten on, oletko käynyt ajelemassa maaseudulla ja alueilla joissa saa ajaa likimain yksin. Hirviä taitaa olla taajemmassa kuin ihmisiä.
Ei ollut käynyt vaan harjoitellut kaupungissa mutta ei enää oikein uskalla kun on niin ahdistavaa. Maaseudulle hän ei ollut vielä arvannut lähteä. En ehtinyt häntä kunnolla valistaa miten otetaan oma tila liikenteessä. Jos väistelee koko ajan niin saa kyllä väistellä loputtomiin.
Ajattelin sitten itseäni ja kaupunkiliikennettä. Hyvinhän sinne pyörällä mahdun ja tunnen ajamisen varsin turvalliseksi. Paljon turvallisemmaksi kuin autolla. Läheskään kaikkea en ehdi autolla ajaessa havainnoimaan niin hyvin kuin pyörän päältä. Auton peileissä on rajoitusta, pakusta ei näe taapäin, (Takakameran johdin on taas poikki.) A-pylväs peittää näkymää ja pää on taempana kuin B-pylväs eli sivulle ei näe kuin kumartumalla eteenpäin. Mutta sama juttu muissakin autoissa. Ei innosta kaupunkiajo. Pyörällä menee hyvin eikä ole hämmentäviä tilanteita ollut.
Ajatus taas meni kyseiseen ladyn juttuihin. Ilmeisesti hänellä menikin aikaa pyöränsä ajamiseen eikä aikaa jäänyt tarpeeksi ympäristölle kun taas itsellä ajaminen on täysin automaattista eikä se vaadi keskittymistä ja resursseja on käytettävissä muuhun.
En osaa mieltää moottoripyörällä ajamisen oppimista omalla kohdalla mihinkään ajankohtaan. Sehän alkaa kun oppii ajamaan polkupyörällä, sitten mopedilla ja vähitellen isommilla peleillä eikä ympäristössä ollut kuin ojat ja metsää pelotteena. Ei siis tarvinnut erikseen oppia moottoripyöräilyä yhdellä kertaa liikenteen joukossa. Se vain piti opetella erikseen jälkeenpäin. Siis kaupunkiympäristö.
Toivottavasti näen kyseisen henkilön vielä niin voisin hieman opastaa.
-
Ajamisen helppous lähtee mielestäni siitä, että ajokin hallinta on luonnollista, eikä siihen tarvitse keskittyä. Sitten on aikaa tehdä havaintoja ympäristöstä, eikä silloin ole enää väliä, onko kaupungissa vai taajamassa. Itsekin olen harjoitellut ajoneuvon hallinnan jo ala-aseissa, niin moottoripyörä on itselleni luonnollinen raajojen jatke. Otan pyörän parkista ajan ja parkkeeraan sen. Ei tarvitse ajatella, onko nyt oikea vaihde, sammuuko tämä tai kaadanko laitoksen seuraavan linaj-auton alle.
-
Noin se menee. Huomiokykyä riittää itse liikenteeseen kun muu on "automaatiota".
-
Jos opettelun vaikeus on jo päässyt unohtumaan, voi tuntemuksia palauttaa mieleen
ajamalla ajoneuvolla missä on poikkeavat hallintalaitteet. Jo käännetty vaihdekaavio saa
hetkeksi vanhat kaavat sekaisin, vielä parempaa kun lisäksi vaihde ja jarrupoljin vielä vaihtavat paikkoja.
Joskus kun olen joutunut ajamaan epäkuntoisella ajoneuvolla missä vaihteiston ja/tai
kytkimen toiminnassa on puutteita, on tuntunut samalta kun opettelisi ihan uutta ja ennekokematonta.
-
Riittää, kun vieraassa ajoneuvossa jää esim kaasu kantamaan. Vaihteenvaihdossa kierrokset jäävät hetkeksi ylös.
Tai se perinteinen vieraan ajoneuvon kytkimen opettelu ;D
-
Nyky tienhoito on tuonut mielenkiintoa suorillakin ajamiseen kun saa väistellä uria.
Ei urat sinänsä juuri kunnossa olevaa pyörää hetkauta, mutta sitten kun siellä sattuu olemaan sopivan syvä isompi pitkittäinen repeämä, niin voi pyörä ohjautua hieman eri suuntaan kun oli tarkoitus.
Pari tapausta on tullut nähtyä, viimeisin viime syksyltä kun pari volttia kerien jäljistä päätellen (pellolle onneksi) oli joltain moto mennyt.
-
Pari tapausta on tullut nähtyä, viimeisin viime syksyltä kun pari volttia kerien jäljistä päätellen (pellolle onneksi) oli joltain moto mennyt.
Kännykkäzombie
edit. Tarkoitin tällä, pitäisi ajaessa keskittyä olennaiseen, suorallakin tiellä täytyy ajoneuvoa ohjata.
Taisi olla toissavuonna kun lähiseudulla moottoripyörä ja sen kokenut kuljettaja suistuivat tieltä.
Kuljettajan mukaan ajoneuvo riistäytyi hallinnasta kun se osui tiessä olleeseen "heittoon".
Olin ajanut samasta kohdasta useasti ennen ja jälkeen haverin ja tien kunto oli mielestäni
harvinaisen hyvä, mitään vikaa en onnettomuuskohdalla tiessä havainnut.
Moottoripyörä tai auto ei reagoinut mihinkään tienpinnan epätasaisuuteen.
-
Käväisin Nizzassa lomilla viime viikolla. Liikennekulttuuri on hiukkasen erilaista siellä. Ehkä kaikkea ei meidän tarvitsisi omaksua heiltä, mutta on siellä jotakin opittavaakin.
Esimerkiksi autolla kaistanvaihto ruuhkassa onnistuu. Vetoketju toimii liittymissä. Ja sitten se skootteri- ja moottoripyöräliikenne. Ruuhkassa kaksipyöräiset painavat täysillä jonojen välissä ja puikkelehtivat autojen välissä. Kuskeina on vanhoja leidejä, ukkoja, teinejä ja aikuisia. Kaikenlaisia. Ajokit ovat Vespasta muskeli Ducatiin. Suomessa vastaava touhu olisi hengelle hupaa.
Kaksipyöräinen on siellä näppärä kulkuväline. Perille pääsee nopeammin ja pyörille osoitettuja parkkipaikkoja on runsaasti. Autolle ei tahdo löytyä paikkaa.
Tuosta kaksipyöräisten nopeudesta vielä. Meillä meni autolla iltapäiväruuhkassa 500 metrin matkaan tunti. Seurasin matkan edistymistä navigaattorista. Neljä tietä yhdistyi yhdeksi ja valoristeyksestä ehti ajaa yksi auto kerrallaan vasemmalle ja se jumitti koko kaistan. Kaksipyöräisiä meni tunnin aikana satoja.
Voisi olla hyvää siedätyshoitoa moottoripyöräillä viikon verran Nizzassa. Täytyypä laittaa mietintämyssyyn.
Muuten Guzzeja oli vähän. Bongasin pari liikenteessä ja yhden ihka uuden V7:n rantabulevardin parkissa.
-
Pari tapausta on tullut nähtyä, viimeisin viime syksyltä kun pari volttia kerien jäljistä päätellen (pellolle onneksi) oli joltain moto mennyt.
Kännykkäzombie
edit. Tarkoitin tällä, pitäisi ajaessa keskittyä olennaiseen, suorallakin tiellä täytyy ajoneuvoa ohjata.
Taisi olla toissavuonna kun lähiseudulla moottoripyörä ja sen kokenut kuljettaja suistuivat tieltä.
Kuljettajan mukaan ajoneuvo riistäytyi hallinnasta kun se osui tiessä olleeseen "heittoon".
Olin ajanut samasta kohdasta useasti ennen ja jälkeen haverin ja tien kunto oli mielestäni
harvinaisen hyvä, mitään vikaa en onnettomuuskohdalla tiessä havainnut.
Moottoripyörä tai auto ei reagoinut mihinkään tienpinnan epätasaisuuteen.
Kaverin tytär ajeli muutama viikko sitten mopoautolla katolleen. Keskittyi kännykkään ajaessaan ja auto kiipesi penkalle.
-
Kännykkäzombie liikenteessä.
Paljon tulee ajettua moottoritiellä välillä Lakalaiva - Elovainio eli läntistä ohitustietä Tampereelta Ylöjärvelle. Joka kerta näkee autoja jotka ajavat vaihtelevaa nopeutta yleensä alle rajoituksen ja usein vielä mutkittelevat kaistallaan. Kohdalle kun pääsee niin huomaa että kuljettajalla on auton ajaminen toisarvoinen asia. Usein kyse on nuorehkosta naisesta pikkuautossa mutta löytyy näitä myös miesväen joukosta isommistakin autoista. Öiseen aikaan näkee kun sylissä oleva puhelimen näyttö valaisee kasvot ja katse on alaspäin eikä tuulilasin suuntaan.
Paras suoritus on ollut että autoilija peruuttaa moottoritien piennarta ohi ajamaansa liittymää kohti. Moottoriteillä taajama-alueella on kuitenkin niin paljon liittymiä että pieni "sightseeing" seuraavaan liittymään tulee turvallisemmaksi kuin vastavirtaan ajaminen. Ei voi tietää mutta epäilen että tässäkin asiassa on ollut kännykän käyttö osallisena.
Havaintokyky katoaa kun on muuta mukavaa. Tästä selviää että elämä on muualla kuin tässä ja nyt sekä lisäksi autolla ajaminen ei ole kivaa kun on näennäisesti mielekkäämpää tekemistä.
-
Tällä hetkellä itselläni on autoilussa yksi haaste ylitse muiden; tasanopeuden pitäminen pidemmillä siirtymillä. Vaimon kärryssä ja edellisessä omassa autossa on/oli vakionopeudensäädin. Siihen kun tottui, niin sillä sitten tasan koko ajan ajoinkin. Nyt kun sitä ei ole, niin välillä pitää ihan keskittyä nopeuteen. Helposti pyörii välillä 70-100. Vielä kun auto on hivenen pienempi, niin moni asia vaikuttaa muutenkin nopeuden säilymiseen ja kiihtymiseen.
-
Vakkari on hiton hyvä varuste autossa. Sen käyttö lähtee ihan selkäytimestä. Samaten tuolla tonninelisatasella Guzzilla tulee käytettyä sitä aika paljon. On vaan hieman kömpelö on/off toimintoineen. Sitä kun joutuu säätämään vähän väliä, että on muun liikennevirran kanssa samassa nopeudessa, eikä ole viikseä mistä himmailisi tai nostaisi vauhtia vaikka kilsa kerrallaan.
Vääntöä on noissa nykyautossa, ihan pienissäkin, on siihen malliin, että ei vaivu vauhti täkäläisessä mäessä juuri mihinkään. Siis vakkari päällä. Tuli testattua asiaa ihan hiljakkoin Volkkarin Sportswagon Golfilla. 1,2 litran kone ja tehoja 63 kW. Hyvin pitää neulan halutulla viivalla paikassa kuin paikassa.
-
Aikanaan kun olin vielä töissä niin työtehtäviin kuului ajaa kuorma-autoksi rekisteröityä iso pakua. Usein matka oli välillä Nokia - Lohja ja takaisin. Autossa sinänsä mitään vikaa ollut mutta isohkon moottorin ns turbokynnys oli jyrkkä ja se oli juuri 80 km/h nopeuden kohdalla viitosvaihteella. Autoa ei voinut ajaa tasakaasulla. Jos oli alle 80 ja hieman kiihdytti niin nopeus karkasi välittömästi sakkoluvuille. Sitten taas moottorijarrutusta. Tasan 80 oli mahdottomuus. Nopeuden pitäminen vaati siis huomattavasti huomiota. Tämä siis vuosituhannen vaihteen autolla. Nykyään kyseistä ongelmaa ei enää liene missään autossa.
Itsellä on ahdettu diesel käyttöpakussa ja ajaessa asiaa ei tiedä mitenkään. Ei vingu eikä nykäise. Ajaminen on kuin bensakoneella ajaisi.
Moottoripyörällä vakaan ajonopeuden pitäminen ei ole ollut ongelma. Monessa Guzzimallissa on ollut kaasukahvan yhteydessä ruuvi josta saa kaasukahvan jäykistettyä siten että se pysyy asennossaan. Ylämäkiin pitää hieman kiristää ja alamäkiin vähentää. Toimii oikein hyvin isolla moottorilla. Kaksitahtisessa tai pienimoottorisessa ei lainkaan.
Mutta nopeuden säilyttäminen vakion ei liene suurin ongelma maantieajossa moottoripyörällä. Ongelma on muut liikkujat. Jopa tahallista motoristin kiusaamista on ollut tarjolla. Ajetaan eteen ja heti jarrut kiinni. Lähinnä nuorten miesten pätemistä se ja ehkä perustuu kateuteen.
Kiusaamista ilmenee myös osittain tahattomasti. Ollaan ajavinaan kuin ei huomattaisikaan ja käännytään eteen tai ei anneta tilaa kaistanvaihtoon vaikka vilkuttaa kuinka ja yrittää esittää aikeensa. Sitten kun kysyy niin vastaukseksi tulee "en huomannut lainkaan". Niin "näkymättömiä" me olemme kun joku vain niin haluaa. Usein olen ajellut perässä että voi kysellä. Tosin harvoin pääsee jutulle.
Trike on parempi tilanottaja. Soolopyörän viereen ryhmitytään jos on itse tavallista enemmän oikealla. Triken suhteen tätä ei tapahdu. Jokin asia autoilijoissa kuitenkin on trikenkin kanssa: kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa ja perässäni ajaa autolija tai kaksi. Pysähdyn ensimmäisenä punaisiin niin takana tulevat vaihtavat viereiselle kaistalle. Ymmärrän tämä käytöksen siten että takana on oletettu että tuo ei kiihdy riittävästi, hidastaa matkaa, vaihdan kaistaa koska pääsen ekaksi valoihin. Lopputulos on kuitenkin että olen jo kaukana, vaikkakin rajoituksen mukaan, kun autoilijat vasta kiihdyttelevät. Kotimatkalla tätä sattuu melkein päivittäin: Viinikan risteyksestä Helsingin moottoritielle kun lähdetään. Autoilijat toki näyttävät sitten viriiliytensä ajamalla reilua ylinopeutta ohitseni kun itse ajan vain 100 km/h eli säädettyä maksiminopeutta. Soolopyörällä ajellessa tätä ei tapahdu.
C.14 tarjoaa yksinkertaisen vakionopeussäätimen. Käytän sitä rauhallisen liikenteen aikana pitkillä reissuilla. Sähköinen kaasu on kevyt joten sen pitelemiseen ei vakionopeuden säädintä tarvita. Normaalisti asetan nopeuden satasen alueella mittarinopeudelle joka on hieman päälle 100. Moottoritiellä mittarinäyttämä on noin 130. Ohittamistarve kun kohtaa niin kääntää vain kaasukahvaa hieman lisää niin pääsee ohitse. Sen jälkeen päästää kaasukahvasta irti niin nopeus palautuu asetettuun. C.14 vakionopeussäädin hieman liioittelee ylämäissä. Nopeus mäen päällä on asetettua suurempi. Alamäessä asia korjautuu.
-
Jep. Kyllä tuon kiloneljäsatasen vakionopeussäädin on tuollaisenakin niin hyvä, että en pois antaisi.
Autolla ajamisesta olen tehnyt sellaisien huomion, että vaivalloisesti tiellä liikkuvan auton saa parhaiten liikkumaan rivakasti ajamalla omalla autolla siitä ohi. ;D
-
Vielä paremmin lähtee liikkumaan, kun ajaa PIENELLÄ autolla siitä ohi..
-
Varsinkin jos ohitettava BMW tai Audi. 8)
-
Aikanaan kun olin vielä töissä niin työtehtäviin kuului ajaa kuorma-autoksi rekisteröityä iso pakua. Usein matka oli välillä Nokia - Lohja ja takaisin. Autossa sinänsä mitään vikaa ollut mutta isohkon moottorin ns turbokynnys oli jyrkkä ja se oli juuri 80 km/h nopeuden kohdalla viitosvaihteella. Autoa ei voinut ajaa tasakaasulla. Jos oli alle 80 ja hieman kiihdytti niin nopeus karkasi välittömästi sakkoluvuille. Sitten taas moottorijarrutusta. Tasan 80 oli mahdottomuus. Nopeuden pitäminen vaati siis huomattavasti huomiota. Tämä siis vuosituhannen vaihteen autolla. Nykyään kyseistä ongelmaa ei enää liene missään autossa.
Itsellä on ahdettu diesel käyttöpakussa ja ajaessa asiaa ei tiedä mitenkään. Ei vingu eikä nykäise. Ajaminen on kuin bensakoneella ajaisi.
Moottoripyörällä vakaan ajonopeuden pitäminen ei ole ollut ongelma. Monessa Guzzimallissa on ollut kaasukahvan yhteydessä ruuvi josta saa kaasukahvan jäykistettyä siten että se pysyy asennossaan. Ylämäkiin pitää hieman kiristää ja alamäkiin vähentää. Toimii oikein hyvin isolla moottorilla. Kaksitahtisessa tai pienimoottorisessa ei lainkaan.
Mutta nopeuden säilyttäminen vakion ei liene suurin ongelma maantieajossa moottoripyörällä. Ongelma on muut liikkujat. Jopa tahallista motoristin kiusaamista on ollut tarjolla. Ajetaan eteen ja heti jarrut kiinni. Lähinnä nuorten miesten pätemistä se ja ehkä perustuu kateuteen.
Kiusaamista ilmenee myös osittain tahattomasti. Ollaan ajavinaan kuin ei huomattaisikaan ja käännytään eteen tai ei anneta tilaa kaistanvaihtoon vaikka vilkuttaa kuinka ja yrittää esittää aikeensa. Sitten kun kysyy niin vastaukseksi tulee "en huomannut lainkaan". Niin "näkymättömiä" me olemme kun joku vain niin haluaa. Usein olen ajellut perässä että voi kysellä. Tosin harvoin pääsee jutulle.
Trike on parempi tilanottaja. Soolopyörän viereen ryhmitytään jos on itse tavallista enemmän oikealla. Triken suhteen tätä ei tapahdu. Jokin asia autoilijoissa kuitenkin on trikenkin kanssa: kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa ja perässäni ajaa autolija tai kaksi. Pysähdyn ensimmäisenä punaisiin niin takana tulevat vaihtavat viereiselle kaistalle. Ymmärrän tämä käytöksen siten että takana on oletettu että tuo ei kiihdy riittävästi, hidastaa matkaa, vaihdan kaistaa koska pääsen ekaksi valoihin. Lopputulos on kuitenkin että olen jo kaukana, vaikkakin rajoituksen mukaan, kun autoilijat vasta kiihdyttelevät. Kotimatkalla tätä sattuu melkein päivittäin: Viinikan risteyksestä Helsingin moottoritielle kun lähdetään. Autoilijat toki näyttävät sitten viriiliytensä ajamalla reilua ylinopeutta ohitseni kun itse ajan vain 100 km/h eli säädettyä maksiminopeutta. Soolopyörällä ajellessa tätä ei tapahdu.
C.14 tarjoaa yksinkertaisen vakionopeussäätimen. Käytän sitä rauhallisen liikenteen aikana pitkillä reissuilla. Sähköinen kaasu on kevyt joten sen pitelemiseen ei vakionopeuden säädintä tarvita. Normaalisti asetan nopeuden satasen alueella mittarinopeudelle joka on hieman päälle 100. Moottoritiellä mittarinäyttämä on noin 130. Ohittamistarve kun kohtaa niin kääntää vain kaasukahvaa hieman lisää niin pääsee ohitse. Sen jälkeen päästää kaasukahvasta irti niin nopeus palautuu asetettuun. C.14 vakionopeussäädin hieman liioittelee ylämäissä. Nopeus mäen päällä on asetettua suurempi. Alamäessä asia korjautuu.
Tupakan tumppi visiiriin, tuulilasin tarpeeton pesu kun motoristi ilmestyy auton taakse ja pientareella ajo, niin että kivet lentävät . Tällaisia tapauksia on mulle sattunut, kaikki varmasti tahallisia !
-
Tulee ajettua viikoittain aika paljon nelikaistaisia teitä. Vakkari päällä.
On tullut hyvinkin tutuksi ilmiö jonka olen nimennyt "vierelle ryömijäksi". Sellainen auto joka hiipii taustapeilissä lähemmäs ja lähemmäs kilometrien matkan. Vasenta kaistaa. Siinä kun sitten alkaa itselle tulla rekan peräpeili pikkuhiljaa vastaan, niin tulee polkaistua menemään kaistaa vaihtaen, ettei tarvi jarrutella siihen perään. Toki se kaistanvaihto niin ajoissa, että on vielä matkaa siihen takavasemmalla tulevaan.
Yleensä se vasemman kaistan hiipijä ampaisee vauhtiin jo ekasta kerrasta, kuin savannilla vaaninut gebardi antiloopin perään. Ja tietysti ohi, heti kun palaan takaisin sille oikeanpuoleiselle. Jos ei ampaise ekasta kerrasta, niin seuraavan rekan kohdalla uskallan lyödä vaikka satasen vedon siitä, että Kummelia siteeraten: "Kyllä lähtee!"
P.S. Jep, tuo "tuulilasin pesu" on tullut tutuksi. Toimiva temppu tällaiselle enimmäkseen avokypärässä ja ilman tuulisuojaa ajelevalle.
-
joskus asuttiin saksassa ja tuli paljon ajettua eri telakoitten välillä baanalla, siellä on juurikin kaikkein vaikein opeteltava että ei pakota ketään jarruttamaan rekan tai muun hitaamman taakse, jos meinaisi itte vaikka pitää matkanopeutta 160 niin silloin auton pitää kulkea vähintään 200 jotta pystyy lisäämään vauhtia jos oikealla kaistalla joku lähestyy hitaampaa, tai sitten tehtiin niin että kaasua pois ja hiukan keskiviivan päälle niin toinen näki peilistä että on turvallista tulla eteen, nopeuserot on siellä niin suuret että siinä voi oikeesti tulla turhia paniikkijarrutuksia
sen takia on aika raskasta täällä suomessa juurikin vakkarin kanssa viereen hiipijät, eikö sitä kaasua voisi sen verran painaa että toinen ei joudu jarruttamaan rekan taakke, tuntuu olevan vaikea asia ohittajille ottaa siinä muita huomioon
-
Tuollainen pussittaminen hitaamman ajoneuvon taakse on ainakin osa tamperelaista liikennekulttuuria. Myös vasemman kaistan omiminen omaan ajoon.
-
Tuollainen pussittaminen hitaamman ajoneuvon taakse on ainakin osa tamperelaista liikennekulttuuria. Myös vasemman kaistan omiminen omaan ajoon.
Mistä sitä tietää, mitä hitaamman ajoneuvon takana ajeleva meinaa, jos se ei pane vilkkua päälle? ???
Minä en katso pussittavani ketään, ajelen tasaista nopeutta, yleensä vakkari päällä ja jos joku katsoo jäävänsä pussiin hitaamman ajoneuvon taakse, oma vika. Jos laittaa vilkun päälle ja lähtee ohittamaan, en aja perään enkä vilkuttele valoja.
-
Sitä en ymmärrä, että kun ajan moottoriliikennetiellä tasanopeutta 80:n alueella 95-100 todellista, siis sitä vasenta kaistaa, niin miksi takavaloon tullaan roikkumaan? Jos ajan jo reilua nopeutta, niin miksi poikkeuksetta tullaan perään roikkumaan ja jossain kohdin mahdollisesti väännetään väkisin oikealta ohi? Ehkä jopa harrastetaan valorallia ja tööttäillään siinä takana. Olen ymmärtänyt, ettei se vasen kaista ole mikään suurnopeuskaista, vaan sitä koskee sama nopeussääntö, kuin oikeaakin? Sitä myöskin saanee käyttää normaalisti, jos se ei tuki kaistoja.
-
Tuollainen pussittaminen hitaamman ajoneuvon taakse on ainakin osa tamperelaista liikennekulttuuria. Myös vasemman kaistan omiminen omaan ajoon.
Mistä sitä tietää, mitä hitaamman ajoneuvon takana ajeleva meinaa, jos se ei pane vilkkua päälle? ???
Minä en katso pussittavani ketään, ajelen tasaista nopeutta, yleensä vakkari päällä ja jos joku katsoo jäävänsä pussiin hitaamman ajoneuvon taakse, oma vika. Jos laittaa vilkun päälle ja lähtee ohittamaan, en aja perään enkä vilkuttele valoja.
Mekanismi on erilainen. Jos kaukana menee vaikka kuorma-auto moottoritien oikeaa kaistaa. Samalla kaistalla ajaa henkilöauto nopeammin kuin kuormuri mutta välimatkaa on vielä runsaasti. Vasemmalla kaistalla ajava toteaa tilanteen ja ajaa oikealla ajavan rinnalle ja jos oikealla kiihdytetään niin vasemmalla myös. Periaatteella että mun eteen et tule. Niin kauan siinä peippaillaan että oikealla ajava jää kuorma-auton taakse ja odottelee että vasemmalla ajaneen perään kertynyt letka hiipii ohitse. Ei hyvää nöyryytyspaikkaa voi jättää käyttämättä. Siksi Tampereella ei käytetä vilkkua. Jos käyttää niin on nössö jonka sujuva eteneminen on tietenkin estettävä. Katsekontaktia ei tietenkään oteta.
-
sen takia on aika raskasta täällä suomessa juurikin vakkarin kanssa viereen hiipijät, eikö sitä kaasua voisi sen verran painaa että toinen ei joudu jarruttamaan rekan taakke, tuntuu olevan vaikea asia ohittajille ottaa siinä muita huomioon
Mietin, mahtaakojan se joustaminen toima myös toisin päin?
Itse kun olen tällainen sunnuntaikörötteliä, joka aja moottoritiellä jotain 100-110 välillä fiiliksen mukaan. Tapanani on päästää nopeampaa tulevat autoilijat ohi ennen kuin itse lähden ohittamaan. Kun sitten vihdoin olen siinä vasemmalla kaistalla jurnuttamassa rekasta ohi, niin sen takaa tulija näkee jo kauempaa ja pystyisi myös ennakoimaan tilannetta ja laskea omaa ajonopeuttaan.
Ehkä näinkin tapahtuu, vaikea sitä tuolla tienpäällä on takanatulijoita niin tarkkaan seurata. Kuitenkin nettikeskusteluissa yleensä tulee esille se näkökanta, että he jotka ajavat ylintä sallittua nopeutta ajavat ainoalla oikealla tavalla ja joustaminen on muiden tehtävä.
-
he jotka ajavat ylintä sallittua nopeutta ajavat ainoalla oikealla tavalla ja joustaminen on muiden tehtävä
Tätä juuri tarkoitin vertauksella "minä olen Viipurin läänin maaherra...ja ajan sallittua tuntinopeutta...". Noin se varmaan lain mukaan menee, ei ole asiassa nokan koputtamista. Mutta itse en törmää eteen, jos takaa tulee auto vasenta kaistaa kun olen oikealla. Jos ohitan itse vasenta kaistaa, koetan toimia niin, että joko menen ohi reilusti tai sitten tulen niin kaukana takana että "ohitettava" kerkeää ensin eteen ja sen rekan ohittamaan. Virheet ja hölmöilyt pois luettuna, niitähän sattuu valitettavasti aina liikaa. Olen varmaan poikkeava...kävellessä en esim. yksittäisenä jalankulkijana yleensä pysäytä autojonoa mennäkseni suojatietä yli, vaan odotan. Yhden on helpompi pysähtyä ja odotella, kun koko autojonon. Kyllä se tila mennä kohta tulee. Toki kohteliaat autoilijat yleensä pakkaavat pysähtymään itse itseään komentaen.
-
Autoilu on nykyään yksilölaji ;D
Vanha viisaus: Mieti, miten tekosi liikenteessä vaikuttaa muihin tienkäyttäjiin ja liiku sen mukaan...
Mutta tuohon alkuperäiseen kommenttiin.
Miula oli ekan lapsen syntymän jälkeen (lapsi syntyi helmikuussa) itsetutkiskelun paikka.
Prätkäily ei vaan lähtenyt ja totesin ajaessa miettiväni kaikenlaista muuta kuin ajamista.
Oli pelkoja, epävarmuutta ja empimistä.
Lopetin prätkäilyn kesän ajaksi, kunnes syksyllä kävin vetämässä enskalla muutaman kunnon hikilenkin ja huoli oli poissa.
Jälkeenpäin asiaa mietin ja totesin, että se elämänmuutos oli ollut vaan liian suuri sillä hetkellä käsiteltäväksi siinä lyhyessä ajassa.
Nyt homma jatkuu ja toisen lapsen syntymä ei vaikuttanut millään tavalla, tai vaikutti niin, että se lisäsi prätkäilyä...
-
Mulla lasten syntymä on vain tehnyt sen, että tytöt kyydissä en hurjastele tai hölmöile liikenteessä. Pyöräilyyn se eine vaikuttanut muuten kuin ajeluajan vähenemisellä.
-
Soon ny vähän vaikea arvioida onko ajaminen muuttunut rauhallisemmaksi vanhemmiten, viime kaudella oli sellaista kyllä ilmassa.
Mutta vilppoiselle kevätlaitumelle kirmatessa ei ollut ainakaan mitään arkuutta, pitkä paussi viime syyskuusta terveyssyistä ei oikein tuntunut nyt missään.
Heti kotonaan olo tuli pyörän kanssa ja hieman perinteistä pysähtymis ja väistöharjoitus harjoiteltua paikoin hieman santaisella päälysteellä/ pelloilta tuodut lisäaineet huomioiden.
Hymyilytti lähinnä miten "yhtä puuta" kulkimen kanssa oltiin heti.
Autoilijoita ohitellessa väläytin pitkiä että ehkä huomaisivat, mutta koko ajan mielessä että luottamista havainnointiin kanssakulkioilta itsestään selvästi ei ole ja ehtii tehdä muunkin ratkaisun jos heiltä jotain yllättävää.
Hyvä heitto aikanaan jonkun suusta pyöräilyyn oli että ottaa lähtökohdaksi sen ettei sua kukaan näe ja ajoratkaisut sen mukaan koko ajan mielessä.
-
Kyllä tää Suomi on yhtä Tamperetta mitä vilkun käyttöön tulee... mikä siinä voi olla niin vaikeata? Yhtä refleksinomainen toimenpide kuin kaasunpainanta...
-
huvittais hommata sellainen motska, millä voisi ajaa vuoden ympäri. Condoria on ikävä. tosin siinä oli vaihdekaaviot ja polkimet totutusta poikkeavat (joidenkin mielestä "alkuperäiset"). Keväinen kankeus saattaisi loistaa poissaolollaan. Condorilla kaaduin, mutta selvisin vähällä ja pyöräkin tuli vain uskottavamman näköiseksi. Vilkuttaminen kävi lapaa heilauttamalla. Siinä sitä sitten arpoi vaihteita yhdellä kädellä jarrupolkimesta...
-
Vielä alkuperäiseen viestiin. Jos ajaminen pelottaa, kannattaa
1. mennä salille ja pumpata fysiikka ja tasapaino kuntoon. Pyörää on mukavampi runtata kurveihin.
2. ajella yksin pitkiä pätkiä, Lappi on hyvä, helppo ja ystävällinen, niin huomaa omat rajat ja myös milloin ajaminen kannattaa lopettaa ja pestä visiiri. Eikä kannata päästää ketään telttaan.
3. varoa kaikkea mikä liikkuu. Tänä keväänä pahimpia tilanteita ovat aiheuttaneet kännynäpelöijät, nuoret naiset jotka YLEENSÄ ovat erittäin hyviä kuskeja!
4. pyrkiä ajamaan aina yksin
Meinaan nämä ovat meitsillä auttaneet.
Ja sitten hyväksyä että ihan kaikki eivät ikinä opi kaksipyöräisten sielunelämää.
No nyt ylittyi besserwisserraja!
-
Kommenttia edelliseen:
1. Mielestäni enemmän tekniikkalaji, jos tuntuu että pyörän kanssa joutuu painimaan, korjausta
ajotekniikkaan saa vaikkapa ennakoivan ajon kursseilta.
Toki punttisalilta löytyy apua muihinkin elämän tilanteisiin, fyysiset suoritukset sujuvat helpommin.
2. Ajamaan oppii vain ajamalla mutta jos aina tekee asiat samalla tavalla, ei oikeastaan opi mitään.
Kokeile vaikka erilaisia jarrutustekniikoita ja tuttuun kaarteeseen erilaisia ajolinjoja. Kokeile hallintalaitteiden
erilaisten säätöjen vaikutusta ajamisen helppouteen.
Telttaan pyrkijöitä ei ole ollut, lehmiä, joutsenia ja metsän eläviä lukuun ottamatta.
3.Samaa mieltä, paitsi nykyään tiellä esiintyy yleisesti reikiä. Eivät paljon liiku mutta
laajenevat ja syvyyttä tulee kokoajan lisää.
4. Joukossa saattaa tyhmyys tiivistyä. Muuten pieni ryhmä voi olla mukava, katsotaan muiden perään ja
ainakin ongelmatilanteiden selvittely on helpompaa. Säästöäkin yleensä tulee majapaikoissa.
Kaksipyöräisen sielunelämää voi selvittää ajamalla mahdollisimman erilaisilla ajopeleillä. Jotain vaatimustasosta
nykyään kertoo se, että kaikki eivät moottoripyörän ajokorttiin yllä osaamisen/oppimisen puolesta. Ei vaikka
haluja olisikin.
-
Kaksipyöräisen sielunelämää voi selvittää ajamalla mahdollisimman erilaisilla ajopeleillä.
Tuo on hyvä vinkki.
Kun talvikauden jälkeen hyppää katupyörän sarviin, niin ekat kilometrit menee "oho" meiningillä ja ei siinä muu auta, kun keskittyä.
Sama tilanne, kun käy vetää enskalla alkuhien ennen saunaa, niin taas ollaan uuden äärellä.
Sitten kyykyllä polvi maassa ja sitten onkin talvi ja piikeillä pitkin jäätynyttä hiekkatien polannetta.
Tärkeintä on keskittyä tekemiseen.
-
Komppaan Breezeä, keskittyminen on tärkeintä varsinkin näin alkukaudesta. Itsellä on tullut tälle keväälle n. 900 km mutta aina ja joka kerta tulen risteykseen kuin ensimmäistä kertaa, oli se sitten kotikatu tai joku muu ... Yhtäkaikki, joka kerta jännittää kun ajan Kutsin Sprinterin kyytiin ramppia pitkin sisään tai ulos, vaimokin sanoi tänään ettei uskalla katsoa kyseistä toimenpidettä... :)
-
Ajamaan oppii vain ajamalla
Kas kun mies, jonka ajolinjoja ja jouheutta radalla olen kuullut myötämielisesti kommentoitavan asioista perillä olevien tahojen toimesta, ei maininnut tästä asiasta mitään... Hyvin vähäisellä ja epävarmalla kokemuksella rataharjoittelusta minulle on jäänyt kuva, että missään muualla ei mennä lähelle sellaista oppimista, mistä on todellista apua vaaratilanteessa liikenteessä. Jarruttaminen, väistö, kallistaminen. Muutaman kerran olen ollut kevyessä ruosteenpoistotapahtumassa: eihän siellä kouluttaja voi viedä kurssilaisia sellaisille rajoille, missä on vaara siihen että kalusto tai kuski saa säröjä sieluunsa. Julkisella, tyhjälläkin tiellä ei ehkä tohdi niin jarruttaa kuin radalla pääsuoran päässä, kun pitäisi mutkaan saada vauhti hidastumaan oikeen tosissaan. Se lienee totta, että radalle meno/pääsy ei ole ihan pikkujuttu. Pitää olla aikaa, rahaa, vapaata radalla ja kuskilla ja varmaan ihannetapauksessa järjestettyä opetusta.
Myös lentokentillä järjestetyillä nopeusajoilla on puolensa. On tilaa sivuille ja eteen, on henkilökuntaa ohjaamassa ja pelastamassa. Voi kokeilla laillisesti ilman pelkoa siitä että lisenssi lähtee (pelkoa tulee kyllä kun oma vuoro lähestyy).
-
Taitaa tosiaan olla kynnystä kuskeilla lähteä rataneuvottuihin harjoitteluihin esittämään omaa "osaamattomuuttaan".
Vaikka siihen juuri saisi avustusta.
Ideahan on hyvä, mutta kustannuskysymys on ainakin itselleni ollut roolissa.
Olen vain ajamalla oppinutta väkeä ja oma "oppikirja" kertoo että perstuntuma kulkimeen on se kaiken a&o.
Yksinkin (tai porukassa) voi hyvin harjoitella hitaasti ajoa, mahdollisimman tehokasta pysähtymistä, vastaohjausta nopeine väistöineen jne.
Kun aloittaa aina keväisin omat ruosteet pois pikku treenillä, palautuu tuntuma äkkiä mopon taipumisesta tilanteisiin.
-
Ajamaan oppii vain ajamalla
Kas kun mies
Nostetaan vähän rimaa :o
https://www.greenhelldriving.nuerburgring.de/#/landing
Ringin kalenterista on ympyröity 15.6. Saa nähdä miten onnistuu. Silloin olisi tarjolla
yhdistelmä GP-rata+Nordschleife. Ei radalle meneminen ole vaikeaa, katsoo kalenterista vapaan
päivän ja senkun menee.
-
Montako kierrosta rinkiä aikomus ajaa? Jos olisin tuonne lähdössä, varmaan ajaisin kaiken irtoajan Pleikkarilla tms simulaattorilla rataa läpi. Yrittäisin saada jotain muistituntumaa rataan.
-
Kierrosmääristä ei voi sanoa etukäteen oikein mitään. Viimereissulla tuli kahtena
päivänä yhteensä kuusi. Välillä vartoiltiin pitkään radan kunnostusta ym. romujen raivausta.
Jos joku vuotaa radalle öljyä, moottoripyöriä ei sinne päästetä ennekuin on saatu siivottua.
Sateellakaan ei pääse, enkä menisikään. Huonolla kelillä hupi jää kokonaan kokematta kun
tuolla on tarkoitus käydä vain ohimennen, varapäiviä ei ole.
Hintakin tietty rajoittaa tuolla ajohaluja.
Onhan siinä radassa monenlaisia mutkia ja mäkiä, en millään muista kaikkia. Onneksi
oppaana on kaveri jolla on toista sataa kierrosta pohjalla.
-
Taitaa tosiaan olla kynnystä kuskeilla lähteä rataneuvottuihin harjoitteluihin esittämään omaa "osaamattomuuttaan".
Vaikka siihen juuri saisi avustusta.
Itselläni on tarkoitus käydä vähintään muutamissa ohjatuissa rataharjoitteissa tänä kesänä. Ensimmäinen on reilun viikon päästä. Jostain syystä ei haittaa pätkääkään, että neuvoja tulee ja joutuu kohtaamaan osaamattomuutensa. Jokaisen uuden asian oppiminen palkitsee kaksin verroin enemmän. Ehkä se on aloittelevalle motoristille pykälän verran helpompaa ottaa suoraa palautetta vastaan ;D