Kyllähän ajamisessa pitää olla pientä jännitystä aina mutta ei siksi että miettisi että kestääkö kone ja voimansiirto.
Amerikkalaisesta ajotyylistä, jota oman kyläni kerhoni nuoremmat motoristit noudattavat, on se että ajetaan mahdollisimman alhaisella kierrosluvulla ja paukutetaan kylien läpi. Sellainen soveltuu, ainakin jollain tavalla, H-D:n suhteen koska sen voimansiirrossa on vaimentimia etteivät moottorin matalan kierrosluvun aiheuttamat sykäykset kuluta iskukuormituksellaan voimansiirtoa. Ihan tarpeeksi monta voimansiirtoratasta ja laakeria on hajonnut pittingiksi kutsutun ratasvaurion kautta. Huomattavaa myös on että monissa Guzzin vaihteistoissa on suorahampainen hammastus jossa iskukuormitus korostuu. Viistohampaisissa vaihteistoissa on sama vaara mutta ei niin voimakkaasti esillä. Myös akselia tukevat laakerit voivat tykätä kyttyrää jatkuvasta iskurasituksesta. Kuten kardaani ja peräkin. Toki takanavassa on sysäyksenvaimennin mutta se on siellä takapäässä vasta voimansiirron kolmanneksi viimeisenä komponenttina
Olen ajellut 1400 Calilla pyöreät 60000 km ja olen pitänyt minimikierrosluvun noin kolmessatuhannessa. Olen seurannut vaihteiston ja moottorin sekä perävaihteen magneettiproppuja ja niihin kertynyttä metallijauhoa. Sitä on mutta se ei, sentään, kierrä kaikki ratastusten ja laakerien parissa. Se on, jauheenakin, karkaistua terästä eli öljyn joukossa kulkiessaan hioma-ainetta. Yksinkertainen ja halpa keino pitää öljy puhtaanpana ja laakerit sekä rattaat kunnossa pidempään. Proput on hankittava erikseen. Kaikissa malleissa tai kaikissa kohteissa ei uutena, välttämättä, ole magneettiproppuja.
