Pisti silmään tuo nahanhoitoaine tekoälyn ehdotuksista. Se lienee jonkin mainoksen tuotetta jostain vauvalehdestä. Nahkavarusteet ovat yleensä kohtalaisen arvokkaita. Niitä ei pidä pilata millään silikoniöljyillä, eikä glyseriinillä, joita ne nahanhoitoaineet ehkä ovat. Sanon ehkä, kosta purkista harvoin näkee sisällön koostumuksen. Paras voide nahalle on siihen tarkoitettu rasva, jossa saa olla mehiläisvahaa seassa, mutta ei mitään silikoni tai glyseriini nimistä. Sen pitää olla luonnontuote, kuten nahka itsekin. Hyvin rasvattu nahka voidaan puhdistaa rätillä ja vedellä. Harvoin tarvitaan upotusta veteen tai pesuaineita. Kuivaus on tehtävä huoneenlämmössä, ei missään tapauksessa yli 40° lämmössä, eikä auringossa ja tasolle levitettynä, ei roikuttamalla. Kuivauksen jälkeen nahkaosat on rasvattava, mieluummin vielä hiukan kosteana. Silloin rasva imeytyy hyvin, syrjäyttää veden, estää kutistumisen ja nahan pinta ei tunnu tahmealta. Rasvaus kannattaa tehdä aina kostuneen nahan pintaan oli se vesi sitten peräisin pesusta tai sateesta. Rasvattu nahka pitää vettä. Sen tiesivät aikoinaan tukkijätkätkin. Saapasrasva tuli uittoyhtiön puolesta ja sitä kului enemmän kuin elämänluukusta voita.
Jaa, että mistäkö tiedän... Sain oppini sukulaiselta, vanhan liiton suutarilta jo monessa polvessa. Vanha tukkijätkä, monet uitot käynyt ja Saimaan tervahöyryajan lotjamies.
Ei pidä ostaa nahkavaatetta, jossa ei ole irrotettava vuorikangas. Vuori hikeentyy ajan mittaan kuitenkin. On aika kova savotta ratkoa vuorikangas irti ja ommella pesun jälkeen takaisin. Jos kuitenkin tekee pesun nahkoineen kankaineen päivineen niin se on tehtävä kädenlämpöisellä vedellä, käsipelillä ja hyvin miedolla pesuaineella. Jotkin erikoisliikkeet tai -pesulat osaavat kai pestä nahkavaatteita turvallisesti. Se lienee jokin vedetön, kemiallinen pesu, mutta siitä en tiedä mitään.