Ei muuten mutta tunnelman vuoksi.
Irwin-coverbändi Vanhassa Montussa. Vanhoja ukkoja, Rumpali kerrassaan mestarillinen. Sen täydemmäksi tuskin pubia saa. Tarjolla oli, myös pöytiin, erillaisia virvokkeita. Henkilökunta letteineen olivat kovin terhakoita myyntimielessä tarjomaan tiukkaa kamaa pöytiin. Itse tyydyin isoihin tuoppeihin metrikaljaa. Itse pääsin eturiviin sillä olenhan tunnettu. Tosin hintana silläkin: kuusikymppiä vilahti.
Niin, bändiin: Kadun Kaswatti. Erityisesti erittäin taitava rumpali, muita väheksymättä, ja toinen solisti vetivät niin että silmät kiinni olisi voinut kuvitella vuosikymmenien takaisia.
Pääsymaksua ei ollut eli myynnillä hoitunee bändin keikkatuotto. Viisi ukkoa soittajia ja nuori mies säätämässä balansseja tabletilla. Saundi oli kohdallaan.
Niin että jos sellainen Irwincoverbändi, niitä on ainakin kaksi, joiden keikalla olen ollut, saa keski-ikäisen ja vanhemmankin kuulijan jalan naputtamaan. Vexi Salmi ei ole ollut hullumpi tuottaja.
Muuta: aina kun käyn Montussa, tapaan jonkin tutun, kuten nyt: entinen työkaveri kolmenkymmenen vuoden takaa. Lisäksi paikallisia älykköjä joiden kanssa voi kinata, muusikoita, teatteriväkeä, tavan duunareita ja "hoitotäjejä" joilla on tarjolla yösijaa parivuoteessa kohtuuhintoihin. Oikein leppoista. Tosin, tällä kertaa, vain kaksi keski-ikäistä misua tarjosi tuotteitaan. Ei ole enää entistä vetoa kun karva on harmaa. Tämmöistä se ikääntyminen teettää. Vaan on niinkin, silloin kun olin eronnut ja karannut niin saattoi saada ihan ilman sillä puutteenalaisia feminiinejä Mansessa on, uskoisin, edelleen. Eronneet, karanneet ja muutoin joutilaat olivat tervetulleita.
