Enpä usko että taivutteluun olisi mahdollisuutta muutoin kuin kromauksen irtoamisen tapahtuminen ja vaikeasti muutenkin toimitettava "laitto". Koska katkeamiskohdat ovat identtiset ja molemmin puolin tuentakohtaa ei voi edes ajatella sujuttavansa toiselta reunalta halkaistua rosteriputkenpätkää tueksi. Joskus niinkin on korjattu ja reunastaan avattu rosteriputki on kiristetty viilapenkissä takaisin muotoonsa. Ei välttämättä kaunis omaan silmään mutta muut tuskin laittoa erityisesti huomaisi. Tähän se ei toimi koska putkien haaroituskohdat ovat liian liki muita kiinnityskohtia.
Toki, halvin ja nopein raakamenetelmä, lienee hitsaus lankakonneella. Sitä varten pitää putkien päitä hieman viistää että hitsi ei kromauksen suhteen "kiehu" eli reagoi kromiin ja mahdolliseen kuparointiin kromin alla. Muutaman millin leveydeltä krominpoisto hitsauskohdasta. En suosittelisi hiomaan saumaa kovin matalaksi sillä se heikkenisi. Jos hitsaus tehdään tig-menetelmällä siitä tulee siistimpi eikä lämpö leviä niin suurelle alalle kuin Mig-Mag-hitsauksessa jos pysytään vähän enemmän modernimmissa menetelmissä. Myös sauma on tig-hitsauksessa siistimpi. Uudellamaalla Nurmijärvellä on Norsa oy joka tekee laadukkaita hitsauksia muunmuassa tigillä.
https://www.norsa.fi/Kannattaa soittaa ja sopia aika. Olen käyttänyt paikan osaamista. Ei pidä säikähtää mennessä sillä toimipiste on omakotitalon pihapiirissä metsäisellä pikkutiellä. Teline on oltava irtaallaan pyörästä hitsauksen aikana.
Krouvimpi tekijä laittaisi kunnostettuihin katkeamiskohtiin, kevyen hionnan jälkeen, pohjamaalia sille alueella jossa kromaus on irronnut ja sen kuivuttua hyvälaatuista kromimaalia. Ehkä kromiteippikin piilottaisi sauman.
Tig-, tai muu hitsaus voi ottaa aikaa koska murtumakohtien lähellä on juotossaumat. Mutta se on hitsaajan ongelma ja huomioitavissa sekä jäähdytettävissä. Tämän Verstaan johtaja on oppinut hommansa ilmailutekniikan parissa.
Sitten on vielä yksi mahdollisuus mutta en ole kokeillut itse. Valaminen eli putken alapintaan näkymättömiin tehdystä reiästä tai kahdesta reiästä molemmin puolin katkeamia putkien sisään valutetaan jotakin sopivaa ainetta. Ei kuitenkaan kuumaa metallia vaan jotain muoviperäistä ja sen valuttamista tai pursottamista ennen on sujuteltu sisään kaksinkerroin taivuteltuja, koukkupäisiä, pitkähköjä metallilankoja molempiin suuntiin jotka asettuvat putken sisäpintaan eri asentoihin ja muovivaloksen kovetuttua, muutaman päivän sisään, esimerkiksi epoksihartsin, on kohdassa veto- ja taivutuslujuutta. Lankoja saa olla runsaasti. Epoksia kovettimineen juoksevassa muodossa voi ostaa vaikka Biltemasta ja samalla pari paria kumihanskoja sekä muovileuat viilapenkkiin. Katkeamakohtien suuntaus on tärkeä ennen kovettumista. Jokin pursotin injektointiin on tarpeellinen injektoinnissa kuten isohko lääkeruisku. Polyesteriäkin voi käyttää mutta se haisee jos sisätiloissa puuhastaa. Epoksi ei haise juurikaan mutta on myrkyllisempää kuin polyesteri. Tuulettaa pitää tai tehdä ulkosalla.
Omassa pyörässäni on samanlainen tavarateline. Pitääpä käydä Kerhollani syynäämässä onko vastaavaa ilmiötä ilmennyt. Takalaukku on ollut ahkerassa käytössä ja sen päälläkin tavaraa silloin kuin Rouvakin vielä tuli kyytiin. Tästä viisastuneena laitan pakkaustoimen erilaiseksi eli lisään sivulaukkujen tointa ja vähennän takalaukun painoa. Pitää vielä miettiä sitä että onko tavaratelineen kiinnityksellä tekemistä murtumien suhteen. pääseekö jokin kohta "klemppaamaan" tai kohdistuuko kuormitus jotenkin oudosti ja ovatko, rakenteellisesti, hieman arvelluttavassa asennossa olevat, alakannatinlattaraudat riittävällä kireydellä sillä vaikuttaa siltä että jos niiden fysikaalinen kannatusvoima on alhainen niin kuormitushan kohdentuu juurikin kuvassa olevaan kohtaan.
Painohan tuossa nousee mutta ei kovin kauheasti. Liitoskohtaan jää murtumajälki mutta sen voinee peittää melko näkymättömiin vaikka teipinpätkällä. Siinäpä sitä on askartelua Vapuksi!
