Kirjoittaja Aihe: Akun talvisäilytyksestä  (Luettu 18489 kertaa)

Junkers

  • Viestejä: 468
Akun talvisäilytyksestä
« : Joulukuu 08, 2024, 12:35:57 ip »
Olen säilyttänyt vm. 2006 1100 Brevan akkua talvisin kiinni pyörässä lämpimässä tallissa muutamia kertoja talven mittaan lataillen. Tämän palstan keskusteluissa olen nähnyt pidettävän parempana tapana säilyttää akku irrallan pyörästä täyteen ladattuna viileässä mutta jatkuvasti plussan puolella olevassa säilytystilassa. Mitähän asetuksia näin toimittaessa pitää tuon ikäisen pyörän osalta  tehdä uudelleen kun sen keväällä ottaa taas käyttöön ? Kokonaiskilometrilukema säilynee, entäpä mahdolliset lukemattomat vikakoodit ja muut asetukset ? 

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #1 : Joulukuu 08, 2024, 15:48:27 ip »
Suoraan asiaan: kun irrottaa akusta kaapelin niin osa pyörän asetuksista menee perustilaan. Juurikin ne asetukset jotka olet sinne itse tai jonkun muun toimesta halunnut. Mitään, suoranaisesti ajoon, vaikuttavaa ei ole mutta mittaristo näyttää hieman eri asetuksia. Samat asetukset voi laittaa uudelleen joihin on tottunut. Mitään muuta ei saa nollaantumaan kuin trippimittarin. Muistissa säilyvät, halusi tai ei, myös vikailmoitukset.

Osa asetuksista on siksi että tällä Telluksella, jossa enimmäkseen pyörimme, on eri tapoja ilmaista asioita. Siksi voi valita mailit tai kilometrit. Vaan kellon näytöstä en ole C1400:sta löytänyt 24 tuntia mutta se ei juurikaan ole ajooni vaikuttanut. Kun mennään Norgesta ja Brevasta uudempiin malleihin niin silloin voi olla tekemistä enemmän sillä voi valita mittariston värimaailmasta alkaen kymmeniä eri mahdollisuuksia ja näyttövaihtoehtoja.

Itsellä kun on ollut huono hetki joskus niin Kerhollani olen tukeutunut nuorempiin jäseniin niin, viimeistään silloin, homma hoituu. Toisaalta, erilainen, näyttötapa voi olla virkistäväkin mutta maileja ei kilometreihin pidä sekoittaa.

Jos akku on kiinni pyörän virtapiiristä niin se pyörittää ajotietokoneen muistia ja pitää ns. valmiutta yllä. Se kuluttaa akusta sekä virtaa että akun rakennetta. Jotkut akut ovat asiassa herkempiä. Jotkut eivät niinkään mutta loppu niille on aina tullut. Erityisesti ns. hidas kulutus eli alhainen virran kulutus on akuille, tyypistä riiippumatta, fataalia.
Voi olla että akku kestää vain kaksi ajokautta mutta voi kestää useammankin vuoden. Yleensä akun todellinen kunto tulee esiin jo kevään ensimmäisellä pidemmällä ajokerralla. Itselläni on pieni litiumakku matkassa auton perässä tai pyörän takalaukussa ja sillä on saanut käynnistää useammankin ajoneuvon vuosien varrella. Mutta en omiani.

Muistaakseni ison Brevan ohjekirjassa, kuten myös 1400 Californian on maininta, että akkua ei pidä pitää yli kahta viikkoa kytkettynä pyörän sähköjärjestelmään. Tähän olen luottanut ja akut ovat kestäneet useamman vuoden ajot. Ajan nykyään enää, noin 13000 kilometriä per suvi. Mutta eri pyörillä.
Käytännössä otan akun irti virtapiiristään heti kun talvisäilytys alkaa ja lataan sen täyteen ns. ylläpitolaturilla. Toisen kerran joskus tammikuun lopulla ja viimeksi ennen käyttöönottoa. Yleensä latausyklin kesto on laskettavissa kymmenissä minuuteissa ja akku on täysi.

Kerhollani on useita pyöriä pysyvässä latauksessa. Heille on akujen mukana myyty ylläpitolaturit. Viimeksi kun kävin niin pyörissä oli ns. virrat päällä koska mittaristoissa vilkkuivat valot vaikka virta-avainta ei paikalla ollutkaan. Ylläpitolaturien näytöt näyttivät täyttä latausta hetken aikaa, hetken tauko ja sitten taas latausta, jne. Tarpeetonta lyijyakun kuormittamista on se. Olen, osalle porukkaa, kertonut asian. Mutta luottavat myyntimiehen juttuihin ja siihen että ovat ostaneet käyttöönsä yli sadan euron ylläpitolaturit. Eivät kuuntele vanhan ukon horinoita vaan naureskelevat takanapäin.

Omissa pyörissäni olen, osin, siirtynyt litiumakkuihin. Niissä ei ole sisäistä purkautumista. Eivät tarvitse ylläpitolatausta.

Akkujen kestossa, niiden halpisakkujenkin, pidän edottomana miniminä kahta vuotta mutta neljä tai viisi vuotta on jo hyvä suoritus. Vanhoja akkuja latailen Mökillä ja ajelen sähköperämoottorilla järvellä. Airot ja mela, toki, ovat matkassa. Varavoimaa voi vesillä tarvita.

Litiumakun ja lyijy-happoakun eroja: tavallinen lyijyakku tykkää olla täynnä ja mahdollisimman kylmässä. Täyteen ladattu, ehjä akku, ei jäädy. Silloin sisäinen purkautuminen on liki olematonta. Litiumakku tykkää olla hieman vajaavarauksessa. Saamani tiedon mukaan 12 voltin nimellisjännitteinen litiumakku säilytetään 11 - 11,6 voltin jännitteisenä. Ei siis täynnä vaan hieman alempana. Kokemukseni mukaan ei akku ole talvisäilytyksen aikana kummoisesti tyhjentynyt. Tosin oma kokemukseni on vasta yhden talven ja kahden kesän verran.

Junkers

  • Viestejä: 468
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #2 : Joulukuu 08, 2024, 17:47:54 ip »
Tässä vastauksessa tuli kaikki kaipaamani tieto ja enemmänkin. Kokeilen tänä talvikautena tätä toimintatapaa, sillä edellinen ihan laatumerkin lyijyakku meni kahden vuoden ikäisenä vaihtoon.

Pekka

  • Viestejä: 1 904
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #3 : Joulukuu 08, 2024, 21:31:35 ip »

Saamani tiedon mukaan 12 voltin nimellisjännitteinen litiumakku säilytetään 11 - 11,6 voltin jännitteisenä. Ei siis täynnä vaan hieman alempana.

Mitähän litiumakkukemiaa tässä on tarkoitettu? Edellä oleva on väärää tietoa jos on kysymys litiumrautafosfaattiakusta (LiFePO4), mikä neljäkennoisena soveltuu ajoneuvokäyttöön 12V lyijyakun tilalle.
Neljäkennoisen LiFePO4 akun nimellisjännite on 13.2V. Täyteen ladattuna 14.4V. Hyvä varaustila varastoinnin aikana on 50-60%. Silloin napajännite on jossain nimellisjännitteen ja täyteen ladatun välillä.  Oikeassa litiumakkulaturissa on ohjelma varastointilatausta varten.

11-11,6V tarkoittaa tässä tyhjää akkua. En yrittäisi käynnistää tuolloin, voi käydä akulle huonosti.

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 10, 2024, 20:28:08 ip kirjoittanut Pekka »
Sohc van Helmi.

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #4 : Joulukuu 08, 2024, 22:29:12 ip »
Mukava tietää. Tiedon sain lähipubissa naapuruston kaverilta joka on ajellut sähkö-maastopolkupyörillä jo muutaman vuoden kisaa. Jossain riennoissa pärjännytkin. Sanoi tietävänsä asian varmalla.

Liekö sitten mp-akun suhteen jotain eroa? Laiska kun olen niin litiumakuissani on se jännite joka jäi suven jäljiltä. Muutama päivä sitten kävin Kerholla ja yhdestä akusta katsoin, akun omasta näytöstä, että oli 13,2V ja lataus 100%. Vaan pitäisikö sitä laskea merkittävästi akun kestävyyden vuoksi kuten polkupyöräilevä ystäväni esitti?

Akkuihini on merkitty LiFePo4. Hankittu Stormilta toissa- ja viime vuonna.  Uudempaa tulen kokeilemaan vanhemmassa Guzzissa jossa on, poikkeuksellisesti nyttemmin, auton remmivetoinen vaihtovirtalaturi kuten 1400 Guzzissakin normaalisti. Kunhan suvikelit saa.

Yhdestä asiasta nautin litiumakun suhteen: kun starttinappia pikkuisen tökkää niin moottori käy jo. Startillekin helpompaa.

Jos oikein ymmärsin niin syntyi epäilys että uudenaikaisiissa akuissa on eroja? Itse tunnen lyijyakut noin viidenkymemnen vuoden ajalta maalaispoikana ja nyt tutustun litiumakkuihin. Tosin, Ilmavoimissa kun palvelin 78 -79, niin niissä siivekkäissä oli epäilyttävän kevyitä akkuja.

Pekka

  • Viestejä: 1 904
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #5 : Joulukuu 08, 2024, 23:41:46 ip »
Ei luulisi kilpafillarissa käytettävän LiFePO4 akkuja kun ne ovat LiPo akkuihin verrattuna tehottomia ja painavia. Kilpailukäytössä LiPo parempi jos säännöt sallivat. Kolmekennoisen LiPo akun nimellisjännite on yleensä 11.1V, täyteen ladattuna 12,6V. Varastointijännite 11.5V. Hänellä Matin pubituttavalla lienee
kisafillarissaan tuollainen akku. Sitä ei kannata laittaa latautumaan millään ajoneuvon laturilla suoraan. Tarvii oman laturin, muuten palaa akku, mopo ja mökki.
Apukäynnistysakkuna LiPo akku on parempi kuin LiFePO4 akku, koska saman painoisena siinä on enemmän "potkua". Mutta napajännitteen puolesta LiPo akkua ei saa sopimaan lyijyakun korvikkeeksi millään kennomäärällä.
Litiumakkukemioita on tosiaan erilaisia. LiFePO4 lienee kuitenkin noista turvallisin käytössä ja siksi käytännössä tavallisille kuluttajille myytävissä laitteissa yleisesti käytössä.
Toki akkukemioissa tapahtuu muutoksia kun kehitys kehittyy ja kun asiaa penkoo vähän lisää, näyttää LiFePO4 akkujen nimellisjännitteet valuvan alaspäin.
Tultu lukemaan 12,8V. Minulla noita on nyt kolme akkua ja uusiman tarrassa lukee 12,8V. Vanhemmissa sanotaan  13.2V.

70-luvun lopussa ei ollut vielä keksitty litiumakkuja edes militääripuolella. Olisivatko olleet sinkki-hopea akkuja? Ne kuulemma ovat turvallisia, räjäyttävät vain ostajan lompakon? Lisäksi siivekkäisiin laitetaan akku mikä riittää tarpeeseen vain juuri nipinapin.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 09, 2024, 04:56:36 ap kirjoittanut Pekka »
Sohc van Helmi.

Pekka

  • Viestejä: 1 904
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #6 : Joulukuu 09, 2024, 00:27:54 ap »
Liekö sitten mp-akun suhteen jotain eroa? Laiska kun olen niin litiumakuissani on se jännite joka jäi suven jäljiltä. Muutama päivä sitten kävin Kerholla ja yhdestä akusta katsoin, akun omasta näytöstä, että oli 13,2V ja lataus 100%. Vaan pitäisikö sitä laskea merkittävästi akun kestävyyden vuoksi kuten polkupyöräilevä ystäväni esitti?
En siitä näytön esityksestä paljon viisastuisi. Olisin huolissani jos se lakkaisi toimimasta.  Mittaa yleismittarilla. Auton tai  moottoripyörän laturi tuskin lataa ajossa litiumakkua täyteen. Jos yleismittari näyttää napajännitteeksi 13.2V antaisin olla. Jos  siitä  alenee lataisin 0,5-1A virralla kunnes napajännitteeksi tulee 13,5V. Täyteen lataus sitten ennen starttausta.

Litiumakulla ei ole ns. muistia mutta se alkaa "jumittaa" kun on pitkään käyttämättä. Jumitus häviää kun akku otetaan taas käyttöön ja tulee muutamia purku/lataussyklejä. Olisi akulle hyväksi jos sitä ennen ekaa starttia keväällä vaikka valoilla ja laturilla muutaman kerran purkaisi ja lataisi.
Sohc van Helmi.

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #7 : Joulukuu 09, 2024, 11:05:10 ap »
Pitää myöntää että jotain on mennyt minulta ohi tai väärinkäsityksen tuotetta.
No, toistaiseksi ei ole mitään katastrofia sattunut ja voinen olla turvallisin mielin. Ehkä ns. baarituttujen juttuja kannata ottaa tosissaan...

1400 California on pystynyt, ainakin toistaiseksi, pitämään litiumakun akun täynnä. Pitänee mitata vielä yleismittarillakin että mikä on akun oman näytön poikkeama yleismittariin nähden. Enpä ole tuotakaan tajunnut tehdä mutta selvinnee tänään tai huomenna kun käyn paikanpäällä Ylöjärvellä.
1400:sen laturi on aivan tavallinen hihnavetoinen auton laturi.

Litiumakkuihini on ylläpitolaturi jossa myös lyijyakulle latausmahdollisuus: https://www.storm-motor.fi/tuoteluettelot/fulbat-fulload-f4-akkulaturi-612v-2-4a/

Lyijyakkuja latailen pari - kolme kertaa talvessa. Ovat, toistaiseksi, olleet käyttökelpoisia jo muutaman vuoden mutta odotettavissa on akunhankintaa ainakin yhdessä tapauksessa.

Enpä pysty sanomaan mikä oli lentokoneen mittariston, ym. vara-akun tekninen rakenne. Joskus niitäkin piti vaihtaa. Muinaisella seitkytluvulla kun Hämeen Lennostossa Rovaniemellä kersanttina palvelin maatamme. Saab Safir, Fouga Magister, Saab Drakenin viisi eri versiota ja joskus, onneksi harvoin, joutui tankkaamaan neuvostovalmisteisiakin laitteita. Sekä DC3:sta jolla kuljin lomille toisinaan.

Eläkeläinen sairaslomalla. Aika kuluu jollain lailla näinkin.

Fenix

  • Viestejä: 45
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #8 : Joulukuu 09, 2024, 14:33:32 ip »
Jep, ei ole akut kuten ennen, tai toisaalta voi olla mutta pyörät kuluttaa virtaa niin paljon jo pihalla seistessään että akut tyhjenee. V100 S jos on pari viikkoa ajamatta niin heti vilkuttaa punaista akkua näytössä vaikka lähtee toki vielä käyntiin helposti eikä tarvitse sahata. Ihan tavallinen akku minulla ja otin kyllä seisonta-ajaksi nyt irti ja latasin täyteen, katsotaan keväällä miten jakselee.  Edellisessä pyörässä joka oli Victory Hammer S vm 2010 oli orkkis akku vielä kiinni kun myin pyörän pois eli oli ollut käytössä 12 vuotta eikä merkkiäkään että olisi ollut lopussa. Yuasa merkiltään.
Moto Moriniin hommasin aikoinaan litiumakun ja sillä kyllä 1200 cc vinkkeli lähti hyvin käyntiin mutta annas olla kun lämpötila 8 C tai alle niin oli vaivalloista eli sen aikaista litiumia olisi pitänyt herätellä ennen starttia, varmaan litium-akut tuosta kehittyneet mutta itselle jäi hiukan halju maku näistä pattereista vaikka ovatkin mukavan kevyitä.

Hajakenttä

  • Viestejä: 952
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #9 : Joulukuu 09, 2024, 17:24:00 ip »
Lyijyakuista:
Lyijyakun kemiallisiin ominaisuuksiin kuuluu, että siitä saadaan sen kapasiteetin verran varastoitunutta sähköenergiaa, mutta vain tilapäisesti. Jos se jäeteään tyhjänä varaamatta seisomaan se menee pilalle, sitä nopeammin, mitä lämpimämpää on. Pilaantumista alkaa tapahtua jo silloin, kun se on puolillaan, siis 50% varaustilassa tai vähemmän. Myös sen kemiaan liittyy se, että se purkautuu hiljalleen itsekseen omapurkausvirran vuoksi, sitä nopeammin, mitä lämpimämpää on. Lyijyakun vanheneminen ilmenee, paitsi kapasiteetin alenemisena, myös sen sisävastuksen kasvuna. Se johtuu levyjen sulfatoitumisesta. Sulfatoitumista tapahtuu aina kun akku on vajaassa varaustilassa. Joissakin akkuvaraajissa on sulfatoitumisen poistosykli, jolloin sitä varaajaa ei saa käyttää litiumakuille. Sisävastuksen kasvu ilmenee siten, että akun jännitehäviö varatessa näkyy napajännitteessä ja se puolestaan "valehtelee" kädelliselle napajännitteen olevan korkeampi kuin se oikeasti on. Tällöin kädellinen ottaa akun latauksesta pois ennenaikaisesti. Sisävastuksen jännitehäviö on ohminlain mukaan sitä suurempi, mitä suurempi on varausvirta. Virhettä voi siis vähentää varaamalla pienellä virralla, kun näin talvella siihen on aikaa, ainakin sille talvisäilytysakulle.

Kun Anni meni talviunille jo lokakuussa laitoin sen lyijyakun kylmään liiteriin kuplamuoviin käärittynä. Se kuplamuovi suojelee sitä oikosululta, jos tulee laitettua jotain metalliesinettä samaan nurkkaan hämärässä. Nyt pari kuukautta myöhemmin varasin sitä ekan kerran kylppärin lattialla. Käytin 100 mA:n virtaa ja kellotin ajan. Sain mahtumaan 2 Ah parin päivän latauksella, siis 20% kapasiteetista, joka on uutena ollut 20 Ah ja nyt, 4 vuoden käytöllä, enää puolet siitä. Kädellinen ei uskalla jättää yöksi vahtimatta lataukseen mitään. Joskus keskitalvella latailen taas ja siten keväällä kun kausi alkaa. Annille ei tarvitse tehdä muita asetuksia kuin kellonaika, sekin sillä 12 h näytöllä. Vanha trippilukemakin säilyy.

Akun tyhjenemisestä:
Jos akku, minkä tyyppinen tahansa, tyhjenee sopimattoman nopeasti, parissa päivässä, ihan seisottamalla, kannattaa mitata latausregulaattorin punaisesta, paksusta johtimesta virta. Sitä ei saa olla juuri lainkaan. (Siis pyörän seistessä , moottori sammutetuna, ilman mitään virtoja päällä. Ja virtahan mitataan amppeerimittarilla sarjassa, siis irrotetaan johdin ja kytketään mittari väliin sarjaan.) On tapauksia, että vioittuneen regulaattorin vuotovirta tyhjentää akun n. kahdessa päivässä. Korjaus on regulaattorin vaihto. Voi se vuoto tietysti olla jossain muuallakin, mutta tästä (Ducati Energia regusta) on kokemusta.

Litiumakuista:
Kansa puhuu, kuten minäkin, huolimattomasti vain litiumakuista, vaikka se on kokonainen akkujen joukko ja niillä kaikilla tyypeillä on aivan erilaiset ominauísuudet. Litium rautafosfaattiakku on se puheena oleva 12 V lyijyakun korvaajaksi parhaiten sopiva sen kennojännitteen takia. Niitä kennoja on 4 ja niillä jokaisella on nimelisjännite 3,2 V. Siksi neljällä kennolla saadaan nimellisjännite 12,8 V. Kun tällaista akkua testailin, kädellisen uteliaisuudella, huomasin, että n. 10 –15% lvarauksella napajännite nousee jännitteeseen 13,5 V ja pysyttelee siinä aina 80 – 85% varaustilaan saakka. Napajännittestä ei siis voi päätellä varaustilaa lainkaan. Joissakin LiFePO4 akuissa on päällä oikein volttimittari, joka näyttää jopa varaustilaa. Väitän, että se on humpuukia ja vain ostajan ostopäätöksen jouduttamiseksi tehty, itsekin siihen lankesin.

LiFePO4 akku säilyy parhaiten kunnossa käytössäkin kun sitä ei ladata aivan täyteen. 90% on aivan hyvä ja sillä sitä sopii myös talvisäilyttää. Aivan tyhjäksikään ei pidä päästää, mutta jos 10 – 20% jää niin se riittää, eikä pilaantumista tapahdu. Moni on varmaan huomannut puhelimissa ja tietokoneissa akun suojaus "äpin". Sillä asetetaan juuri nuo rajat 90% ja 10%, joiden välillä pidetään sekä purkaus, että varaus.

LiFePO4 akku ei ole moksiskaan lämpötiloista, kunhan pysytään kohtuudessa. Ominaisuudet alkaa muuttua jos mennään yli 50° tai alle -20°. En ole löytänyt varastointilämpötiloille muita suosituksia kuin nuo. Olen säilyttänyt (kanootin perämoottorin) akkua eteisessä tuolin alla pahvilaatikossaan. Kerran sitä latasin, mutta ei siihen mitään mahtunut. Lataukseen käytän puoliautomaattilaturia. Se lataa tavoitejännitteellä 14,4 V ja sen saavutettuaan lopettaa itse, mutta ei jää ylläpitämään. Sillä ei myöskään ole korkeajännitepursketta lyijyakun sulfatoinnin poistoa varten. Jos laturin tavoitejännite on yli 15 V se tuhoaa LiFePO4 akun. Annin Ducati Energia regulaattori antaa, ihan speksiensäkin mukaan, 15 V jota pidän liian korkeana, enkä siksi siihen laita LiFePO4 akkua, 14,4 V olisi hyvä, 14 V paras.

On muita litiumakkujen malleja ja niillä on ihan eri jännitteet ja muutkin ominaisuudet. Ei siis kannata sekoittaa niitä torikahvilan keskusteluissa. Varsinkin litium polymeeriakku LiPO on tunnettava tarkasti, jos sitä käyttää. Se on vaarallinen osaamattomissa käsissä, syttyy kiihkeästi ja palaa sitkeästi.

Wikipediasta:
Lainaus
Wikipedian juttu ei pidä paikkaansa ainakaan RC harrastuksen osalta. Siellä käytetään tehokkaampia ja keveämpiä litiumpolymeeriakkuja (LiPo)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Litium-rautafosfaattiakku
Itsekin moderaattorina höristän korviani aina kun noin sanotaan. Tutkin artikkelia, enkä siitä löytänyt mitään virhettä, muuten olisin tietysti sen korjannut. Olisin kiitollinen tukiopetuksesta tähän. Artikkeli on myös kollegan tarkastama. Se näkyy kun katsoo välilehdestä 'Näytä historia' sen muokkaushistorian. Jos uusin muokkaus on sinisellä pohjalla se on moeraattorin tarkastama. Wikipedian idea on sellainen, että jokainen, joka huomaa virheen voi sen korjata. Korjaaminen on myös tehty helpoksi. Tietenkin tarvitaan myös lähde sille korjaukselle, mutta sehän on helppoa, koska, jos tietää asian oikean laidan, tietää myös lähteen, josta tieto on peräisin, ja silloin se on helppo artikkeliin liittää. Joskus ilmenee, että joku tietää itse asian oikean laidan paremmin kuin muut, ihan ilman lähteitäkin, mutta se olisi silloin omaa tutkimusta ja Wikipedian säännöt kieltävät sellaisen, vaikka olisi kuinka hyvä tietäjä. Asian on aina oltava jossain muualla mustaa valkoisella ja se lähde pitää ilmoittaa.

Sentire la forza!
Terv: Timo

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #10 : Joulukuu 09, 2024, 21:01:01 ip »
Tänään oli akunlatauspäivä.
Latailin litiumakun sen mukana myydyn laturin avulla. Tunnistaa akkutyypin nk. vauhdista kun nipistimet liittää.
Tiedä sitten kuinka hyvä tai huono tuo laturi on. Tai akku. 2 kesää on mennyt hyvin 1400:n komennossa.

Tähän tuli hieman jatkoa kuvien kera: http://www.motomatti.fi/2024/12/akkujen-sailytyksesta.html
Mukava saada tietoa. Taidan vain olla laiska hakemaan tietoa tai vain liian innokas puuhaamaan.
Toisaalta: ei ole yhtään lähtöä jäänyt tekemättä ja kotiinkin olen päässyt. Toistaiseksi.

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #11 : Joulukuu 10, 2024, 09:58:42 ap »
Akkujen sijoittelusta.
Useimmissa pyörissäni on akku ollut, käytännössä, mahdollisimman korkealla pyörän rakenteissa. Yleensä satulan alla. Käytännössä painava perinteinen akkutyyppi. Miksi se pitää olla korkealla vai onko sitä hankala sijoittaa alemmas? Itse olen jälkisijoittanut akun alempaan paikkaan, aikanaan, sekä Centaurossa että myös parissa muussa Guzzimallissa joita minulla on ollut tai on. Tilaa löytyi vaihteiston takaa. Joihinkin Guzzimalleihin, jopa, myytiin erillistä muutossarjaa tähän tarkoitukseen. Samalla akun koko ja teho pieneni noin puoleen alkuperäisestä.

Toki tiedän että akun tilaa on hankalampi seurata ko. sijoituspaikassa, ainakin menneinä aikoina kun piti vahtia akkunesteen tasoa. Vuosikymmeniin ei ole ollut kyseistä tarvetta eli akun kanssa puljaamisen ajokauden aikana saattoi unohtaa tarkoituksellisesti. Mahdetaanko enää edes tehdä korkillista akkua. En ainakaan ole nähnyt mp-käytössä.

Kun Guzzeissa oli vielä iso "autonakku" tuli joitakin hankalia asioita vastaan. Ainakin minulla. Paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä sekä monia käynnistyksiä asioidessa kaupungissa ja madellessa ruuhkissa on käynyt niin että iso akku ei olekaan pätkä- ja hidasajossa latautunut ja starttinapin painallus ei ole tuottanut tulosta. Siitä kärsii, sillä hetkellä, kuljettaja mutta myös akku. Ne eivät tykkää tyhjääntymisestä.

Nykyiset pikkuakut latautuvat nopeaan eikä tarvita enää, vanhoissakaan malleissa, sitä isoa, suhteellisen arvokasta akkua, vaan siitä noin puolet. Latautuu rivakkaan ja säilyy hyvänä pitkään.

Tavallisen lyijyakun, halvankin, minimivaateena pidän kahta ajokautta. Mieluiten neljää tai enemmän. Ainakin kalliimman pään akut ovat kestäneet useita vuosia. Voisi sanoa että on tullut säästöä rahassa ja vaivassa, vaikkakin marginaalisesti.

Nyt, kevyempien akkujen aikakaudella, asialla ei lie siinä määrin merkitystä kuin ennen.
Vaikka 1400 California on painava pyörä niin akun vaihtaminen paljon kevyempään toi tullessaan edun: sivutuelta pystyyn nostaminen on köykäisempää. Vaikuttanee, jossain määrin, ainakin teoriassa, ajettavuuteen.

Syy litiumakun hankintaan oli kokolailla kiinnostus aiheeseen. Kohteeksi valitsin 1400 Californian sillä siinä on autotyypin remmivetoinen laturi. Laturista lähtee vain yksi ohut johdin joka menee akulle. Siitä kulkee kaikki sen tuottama energia. Vaikutti epäilyttävälle mutta eipä tuo vielä 60000 kilometrin jälkeenkään ole outouksia esittänyt. Kyseinen litiumakku löytyi Stormilta. Tinkasin hinnan alas ja otin saman tien käyttöön.

Ensimmäinen havainto oli, mittaritaulusta lukien, että latausjännite moottorin käydessä, litiumakun asennuksen tuloksena, on korkeampi kuin alkuperäisen akun jännitearvo. Pelkäsin että se näyttää nyt akun jännitettä eikä sitä mikä tulee laturilta. Mutta pelkoni akun vajaajännitteestä jäi vain peloksi. Katsotaan miten ensi toukokuussa käy. Kolmas kausi alkaa silloin.

Muihin pyöriini tuskin tulen laittamaan litiumakkua jos ei erityistä kehitystä tapahdu. Litiumakuilla on yksi merkittävä ero "perinneakkuihin" nähden: sijoitusasennolla ei ole merkitystä.

Hajakenttä

  • Viestejä: 952
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #12 : Joulukuu 10, 2024, 17:23:20 ip »
Niistä lentokoneiden akuista unohtui mainita. Ne olivat silloin, joissakin malleissa ehkä vieläkin, rauta-nikkeli kennoja, eli NiFe akkuja, eli lipeäakkuja. Nimi paljastaa oleellisimman rakenteesta. Olivat oikein käyttökelpoisia sähkövarastoja. Joidenkin lentokoneiden, kuten Drakenin, huoltoväliin kuului akkujen vaihtaminen aika usein, arvatenkin siksi, että niiden piti kestää vuotamatta suuria painevaihteluja. Neuvostokaluston akut uusittiin silti hiukan harvemmin. NiFe akkuja jäi siis varastoon hylättäväksi säännöllisesti. Koska ne olivat silti vielä käyttökelpoisia moneen vaatimattomampaan käytöön niitä ei raaskittu hävittää vaan niitä kulkeutui sivuraiteen kautta yksityisautojen akuiksi. Vähän joutui näkemään vaivaa koska kennon nimellisjännite on 1,2 V ja siis tarvitaan 10 kennoa. Virsikirjan kokoiset kennot olivat metallirunkoisia ja kumikorkillisia erillisiä yksikköjä. Niistä pystyi siis kokoamaan ajopeliin pellin alle mahtuvan ja sopivan muotoisen akkulaatikon, kunhan otti huomioon, että metallikuoressa on akun miinus napa, joka piti siis eristää. Kestävyys ja pakkasen sieto olivat niiden hyviä ominaisuuksia. Kapasitetissa ne eivät päihittäneet lyijyakkuja. Siihen aikaan, -60...90 luvulla, akku oli aina hävyttömän kallis ja siksi niistä oli ailituinen huoli ja harmi, etenkin talvisin.

Autoilun alkuaikoina, yli 100 vuotta sitten olivat kaikki autojen akut lipeäakkuja.

Vanhan liiton miehet muistavat varmaan Topi kenttäradion ja nuorison LV-317 prikaatiradion. Niissä oli iso akkulaatikko ja siinä muovikuoriset NiFe kennot. Harmia aiheutti, tapansa mukaan ohjesääntö. Lipeäakkuja ja lyijyakkuja ei saanut varastoida, eikä ladata samoissa tiloissa ja samoilla välineillä. Piti olla siis kahdet liiterit ja välineet kahdenlaisten akkujen takia.

Ehkäpä sen lotraamisen aika on jo takana...

Sentire la forza!
Terv: Timo

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #13 : Joulukuu 10, 2024, 19:44:44 ip »
Aiheeseen vai ohuesti liittyvä juttu:
Pitää muistaa että ruiskupyörissä on sellainen pikku juttu joka ei ole vika joka ei tavan ajossa ilmene. Mutta pidempi seisonta vaikuttaa. Kuten talvi. Keväällä kun akku laitetaan kiinni pyörän virtapiiriin tai muun, pidemmän seisonnan jälkeen, pitää ensimmäisen avaimen käännön jälkeen odottaa että bensapumppu sammuu. Sitten virta pois ja uudelleen virta päälle niin käyntiaika pumpulla on sama mutta ääni eri. Olen tulkinnut sen siten että letkuissa, paineensäätimessä ja pumpussa oleva polttoaine on kaasuuntunut kun paine on pikkuhiljaa seisonnan aikana kadonnut pa-järjestelmästä. Toisella virta-avimen käännöllä pumpun äänen loppuvinkaisu kertoo että painetta on. Sitten starttinapille. Ei kone pelkällä kaasulla käy.

Useimmissa tietämissäni ruiskujärjestemissä on, käyttäjän tahdosta riippumaton, rikastussysteemi päällä käynnistettäessä. Em. juttu on vain oheisilmiö. Valitettavasti olen tutustunut aiheeseen siten että startti ei starttaa uudelleen. Kyllä se starttaisi mutta jos akku ei ole hyvässä lyönnissä niin voi ensikäynnistysyritys tuottaa harmin. Pyörän oma järjestelmä suojelee sekä pyörää, akkua ja osin omistajaansa huonolta akun varaukselta.

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Akun talvisäilytyksestä
« Vastaus #14 : Joulukuu 10, 2024, 20:29:07 ip »
Neuvostokoneisiin en tutustunut kuin pinnallisesti. Vain tankkausta ja perusjuttuja kuten rapppujen vienti koneen kylkeen että ilmojen sankarit saattoivat laskeutua korkeuksistaan rahvaan joukkoon.

Itse sain peruskoulutuksen Drakeneihin. Niiden rakenteissa oli, mallista riippuen, tarkastuskohteet ja osa rakenteista erilaisia keskenään. Tykkäsin pelata niiden kanssa ja ryssänkoneapumekatsuille pääsi kettuilemaan "alkeellisista" järjestelmistä. Yksi malli poikkesi muista DK:ista: S-malli. Sitä ei ollut ruotsalaisilla lainkaan. Suorituskykyinen mutta ahne kerosiinille. Vain muutama valmistettiin. Liki 2 Mach eli 1 235 km/h kertaa kaksi. Silti, väitetysti, Mig kulki kiivaammin.

Vuosia myöhemmin, res. ylikersanttina, jouduin kertausharjoitukseen. Yksi parhaista riennoista. Ainoa harmitus oli että olin aloittanut omakotitalon rakentamisen ja sitten pariksi viikoksi syyshallojen aikaan piti noudattaa valtiovallan kutsua Rovaniemelle Lapinlennostoon. Kaikki järjestyi muuten mutta silloinen rouvantekele olikin, sillä välin, löytänyt, puutteessaan, uuden hoidon. Tein tuvan valmiiksi ja möin työkaverille. Muutaman kuukauden jälkeen hänenkin hoitonsa häipyi yhteisine lapsineen ja talo meni jälleenmyyntiin. Hyvä oli etten itsekään siihen jäänyt vaikka halvalla tarjottiin. Ko. tontin ohi ajellessa aina, jotenkin, vihlaisee. Kaverin lapsen isyydestä on, sittemmin, käyty oikeutta. Mutta mukava duunikaveri. Tehtiin paljon työreissuja yhdessä.

Aiheeseen: suihkumoottoreissa ei varsinaisia kaasuttimia ole kuten mäntämoottoreissa. Lähinnä tehokahva ja ilmanpaine määrittelivät silloin tehontuoton. Paine nousi kun vauhti lisääntyi. Siksi suihkumoottorit pelaavat varsin heikossakin ilmanpaineessa.

Meillä maan matosilla on kokolailla vakio, vain millibaareissa, vaihteleva kaasunpaine jossa on jonkin verran happea elämiseen. Jälkimmäinen aine on se jota tarvittaisiin enemmän. Olisipa palaminen silloin tehokasta vaikka vain kaksinkertaistaisiin kaasunpaine. Kuten ahtimilla voi tehdä. Kai se ilmailualan koulutus ja varusmiespalvelun kokemukset ovat saaneet ukon puuhastelemaan ahtimien ja ruiskutuksien parissa.