1400 Californian vanteiden maalipinta

[motomatti]

Viimeisessä katsauksessa huomasin että vanteen ulkonevien kulmien kohdilta maali on ikäänkuin hiutunut ohueksi ja alumiini kuultaa. Edessä ja takana. Ei se ajettavuutta haittaa mutta kun kilometrejä on takana vasta kuusikymmentätuhatta niin vaikuttaa nopealta vanhenemiselta. Toki takavanteessa on muutakin vaivaa mutta ne maaliviat johtuvat kiveniskemistä. Osassa malleja on harmaat vanteet. Onko niissä ollut samaa vaivaa?

[TimoEv]

Sinä kun tiedät, niin
- Onko maalaus tässä kohtaa suoja- vai ulkonäkökysymys?
- Maalaamalla saadaan aluunkin "kaiken kestävä" suojaus?
- Olisikos eloksointi parempi, jos kustannuksista ei tarvi välittää?

Nämä heräsivät, kun joskus engelsmannit väittivät käyttävänsä "merivedenkestävää" alua tutka-antennirakenteissa. Eivät ne sitä kuitenkaan olleet kun merivesi suoraan roiskui yli.

[Pekka]

Peel-nimisessä kylässä on kuppila Breakwater Pier Cafe, tehty sataman aallonmurtajan päälle. Laituri-aallonmurtajan päällä on lisäsuojana viitisen metriä korkea muuri. Jätettiin pyörät muurin viereen parkkiin kahvikupposten ajaksi mutta, ennekuin mihinkään ehdittiin, ensimmäinen aalto jo heitti muurin yli merivesiroiskeet pyörien ja kuskien päälle. Kahvit kuitenkin nautittiin ja sitten ekalle huoltikselle pyöräpesulle, kuskilla niin väliä. Silti kaikista alumiiniosista
kiilto hävisi, eikä myöhemmin kotonakaan tehty kiillotus sitä helposti palauttanut. Maali- ja muovipinnat sekä eloksointi kestivät merivesikylvyn paremmin.

[motomatti]

Hyvä T.EV. Aloitan loppupäästä.

Alumiiniä olen nähnyt paateissa ja FYC:llä työskennellessäni näin alumiinipaatteja, Puolustuslaitoksen eri tehtävissä, aivan likeltä. En niissä havainnut korroosiota. Pinnoitusta levyrakenteissa en tiedä mutta lienee jonkun sortin passivointi. Muutoin käytettiin, kansirakenteissa, hiilikuitukomposiittiä ja vedenpinnan yläpuolisissa rakenteissa näkyvissä paikoissa. Niiden pinoitteena oli tutkasuojamateriaalia. Luulisi että Itämeren vähäsuolainen vesi ei kauhesti korroosiota tuota.

Eloksointi eli passivointi eli sähköinen kylvetys alumiinin pintaan saa aikaiseksi kovan ja läpikuultavan kerroksen. Saa myös värillisenä. Vastustaa hyvin merivettä eikä ole kauhean herkkä naarmuuntumiselle. Toimenpide on sen verran yksikertainen että onnistuu kotioloissa. Toki tarvitaan muuntaja ja tasavirtaa sekä oikeat liemet. Mutta tähän en ryhdy.

Vanteet ovat maalatut. Varmaankin jo vannetehtaalla. On, toki, tyypillistä että ulkokulmiin tulee ohuempi kerros kuin sisäkulmiin. Siihen välille, tasaisempiin kohtiin, se haluttu myymäärä.

Molemmat, ulkonäkö on tärkeä mutta kestävyys myös. Olen nähnyt kuinka alumiinin korroosio etenee maalin tai lakan alla. Näistä kärsii lähinnä "japaninvalualumiini" joka on varsin erilaista seokseltaan kuin meillä tai Amerikassa käytetty laatu. Japaniassa kun on kovin vähän maamalmeja niin ovat nuukailleet ja uutena kiiltolakatut pinnat näyttävät hyviltä. Guzzien kanssa on toinen riesa: jos haluaa kiiltoa niin jynssäämistä riittää mutta hyvä vaha pitää pinnan siistinä. Sormivoimien lisäksi minulla on kiillotuskone. Liki samanlainen kuin rajasuutareilla verstaassaan mutta tehokkaammalla moottorilla.

Ulkonäkö edellä. Mutta kestävyydelläkin on puolensa. Tuskin ovat halvat vanteet jos ostaa pitäisi.
Näin aluksi olen kiveniskemät ja kuultavaksi kuluneet kohdat peittänyt ajokaudella vahaamalla mutta kauden ulkopuolella, perusteellisen pesun jälkeen, pikku siveltimellä sipaissut kiveniskemiin maalitäppiä ja kulmiin myös.

Ihan tavallista 1K-maalia. Alkuperäisellä mustamaalilla ei ole minkäänlaista alusmaalia vaan on suoraan alumiinissä. Asiasta kärsii eniten takavanne koska kiveniskemät ja maantiepöly hioo hiljalleen. Huomenissa menen pesemään etuvannetta saadakseni sen vaivat piilotettua. Kun korjausmaalaus on kuivanut niin vielä vaha päälle. Vanteissa on, laskujeni mukaan, 24 puolaa. Melko taajassa. Taatusti käy jo satasen vauhdissa melkoinen pyörrevirtaus.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9TfgDhXcC_abqJRBJt_RbJBNmTYZI46V8q95kxOCeSIQ8ZYGO7XOjEpmtAOfpZ7OMg4GmzQ5DFOJ7JIlLkSkBe5hH7HyiMN5LbM_9S2oPzEWxQdVKQkkMj__gokygz85Hf0FdwfBs_aCiWsLNVkeZkhCSvQZ29eGJpbbiKPDXPbfdAGLIW-Bx2oqNaDPw/w640-h480/C_1400_per%C3%A4vaihde_sivulta_oik_a.JPG

Viimeinen vaihtoehto olisi että hiekkapuhaltaisin maalin pois ja sen jälkeen lasikuulapuhaltaisin näkyvät pinnat sileiksi ja ns. laikkakoneella ja kiillotuspastalla kiillottaisin. Mutta se ottaisi aikaa ja on hyvin työlästä koska rakenne on kiillotuksen näkökulmasta hankala. Vaan olisi "ikuisempi" se pinta. Kerran vuoteen vain pesisi ja vahaisi.

[KINDE]

Morjens.  Mulla on noi hopeiset vanteet 1400 calissa ja 80k mittarissa.  En ole huomannut tuota Matin kuvaamaa vaivaa, mutta pitää nyt talvella tarkastella paremmin.  Yleensäkin pyörä on hienossa kunnossa, mutta kyllä jotkut pultinpäät ja mutterit alkaa olla huonon näköisiä.   Etenkin pakosarjan tai pakoputken alkukäyrän muttterit ja pultit haluttais uusia, mutta siinä on kyllä hiton iso riski että pinnapultti napsahtaa juurestaan poikki ja sitten se onkin jo astetta vittumaisempi juttu.

[motomatti]

Pakoputken mutterit ja pinnapultit ovat kulutustavaraa. Lämpötilavaihtelut herkistävät korroosiolle. Pinnapultteja en ole vaihtanut mutta alkuperäiset mutterit olen korvannut ruostumattomasta teräksestä tehdyillä kupumuttereilla ja saman aineen aluslaatoilla joita saa ruuvikaupoista ja vaikka Biltemasta.

Kupumutteri on siitä kätevä että se ei päästä sisäänsä helposti kosteutta. Muuten vesi ei haittaa kuin pyörän säilytyksessä ulkona. Vaikka ei sataisikaan niin yön aikana tapahtunut moottorin ja muidenkin kohteiden jäähtyminen aiheuttaa aamusumujen aikaan sen että pelkkä ilmankosteus tiivistyy metallipinnoille. Erityisesti paljaille pinnoille. Harva huomioi tätä. Itse pidän ajoneuvojani lämpimässä tallissa tai, ainakin katoksessa. Reissun päällä se ei aina ole mahdollista. Mutta enimmäkseen autotallissa tai Kerholla. Auto lepää kadun varressa silloin kun tallivaraus on voimassa. Tosin taloyhtiön "akoilla" on vastakkainen mielipide. On, kuulemma, palovaarallista kun pyörä on tallissa ja siinä on tankissa bensiiniä. Hain paikalliselta palokunnalta lausunnon aiheesta. Hiljensi akat joksikin aikaa mutta sittemminen on siinnyt taas uusia nalkuttajia.

Pulttien ja muttereiden irrottamisessa voi käyttää konsteja: lämpötilaeron hyödyntäminen: kun moottori on lämmin niin sammutuksen jälkeen kun suhauttaa muttereiden molemmin puolin ruosteenpoistoöljyä. Homman voi toistaa muutaman kerran ajosta tullessa. Arvelisin että jo tällä keinolla saat mutterit auki. Kas kun lämpimään kierteeseen ruiskutettu ohut öljy imeytyy koneen jäähtyessä kohteeseensa syvemmälle.

On muitakin konstja em. jatkoksi. Tyypillistä on "täräyttää" mutteria siten että ottaa vaikka hylsysarjasta mutteria pienmmän hylsyn, asettaa sen mutteria vasten ja napauttaa siihen vasaralla terävästi. Tärähdys rikkoo ruosteen rakenteen ja öljy pääsee etenemään kierteeseen. On toki muitakin keinoja mutta tuskin niitä tarvitaan.
Tyhmintä on vain vääntää väkisin. Jos ei normivoimalla aukea niin on ikävä kohdata katkennut pinnapultti ja sen jälkeen alkavatkin kulut kasvamaan. Eli elvytystä ensin.

Harmaista vanteista: lienee alumiini kokolailla saman väristä kuin vannemaalikin. Mutta jos on kiveniskemiä niin ne erottaa pieninä, noin millimetrin halkaisijaltaan olevina läikkinä ja syvennöksinä.

Vielä muttereiden vaihdosta: varovasti yksi kerrallaan sillä jos päästää molemmat auki niin voi joutua irrottamaan pakokäyrän siksi että pakoputken tiiviste ei enää pidäkään kun kohteet ovat keskenään liikahtaneet. Tosin ei uudet tiivisteet kalliita ole. Niitä löytyy koneliikkeiden hyllystä jos ei alkuperäisiä halua. On kuparisia ja muistakin metalleista tehtyjä.