Kuinka vanha on vanha

[motomatti]

Moottoripyörien osalta.
Selvisi tänään että suuri enemmistö maamme moottoripyöristä ovat vanhempia kuin 2007 rekisterödyt.
En nyt ihan järkyttynyt mutta yllätyin. Tosin lähde on, toistaiseksi, epävirallinen.

Oma käyttöpyöräni on paljon uudempi mutta ne muut...
Pitäisikö rekisteröidä uudelleen tai kikkailla muutoin vanhempien suhteen. Vanhoista pyöristä kun ei ole päästömääräyksiä määrätty. Toki osaan säätää pyöräni vähäpäästöisiksi.

[Kaljee]

Tämä onkin yllättävän visainen aihe. Kas kun harvempi noista pyöristä paalin asti laitetaan kun ikää alkaa olla 20-25 vuotta. Nelipyöräinen on jo selvästi klassikko ollessaan 30 vuotias. Mutta moottoripyörä ei samalla tavalla "fiilispohjalla" tunnu vanhalta tuossa kohtaa? Ajettavuudessa ja ominaisuuksissa ym. toki eron huomaa uuteen, mutta pää ei sano että onhan tämä nyt jo wanha...

Liekö sekin syynä että pyörissä oli kaasuttimia vielä piitkälle 2000-luvulle?

Sellainen ajettujen kilometrien ja pyörän iän vertaava taulukko olisi informatiivinen. Ajetaanko esimerkiksi ensimmäisten viiden vuoden aikana pyörällä 50tkm, sitten omistaja vaihtuu ja ajettujen kilometrien määrä kenties puolittuu? Tästä vielä viisi vuotta eteenpäin ja pyörän vuotuinen ajomäärä putoaakin sitten pariin tuhanteen vuodessa? Eli vaikka pyörät ovat vanhoja, ajetaanko niillä myös vähän. Ja uudemmilla vaikkakin ovat määrällisesti vähemmistössä niin tulisi enemmän yhteisiä ajomääriä?

Omistin viisi vuotta sitten Hondan seitsemänpuolikkaan VFR V4, 1987 tai sitä ikäluokkaa. Ensimmäisenä pyöränä. Oli halpa, ostosumma oli kolminumeroinen ja löytyi omalta kylältä. Nuo olivat ratkaisevat ostokriteerit

Tehon määrä oli aivan käsittämätön, kevarilla ja mopoilla olin ajanut mutta tuohan otti vajaan kaksi markkaa vauhtia aivan eleettömästi. Sitten loppui kuljettajalta usko. Onneksi loppuikin, etuiskarit kun olivat aivan loppu ym. "pientä". Pyörän kunto oli hintansa mukainen...

Verrattuna yli vuosikymmenen uudempaan silloiseen autooni, tuo Honda tuntui huomattavasti modernimmalta. Tuosta tehosta johtuen. Itselläni on siis tälläinen mielikuva, ja vanha pyörä on sitten jo selkeästi 70-luvulta. Kenties rumpujarrut edessä ja takana eikä esimerkiksi vilkkuja ollenkaan
80-luvun pyörällä, jos on hyvin pidetty niin mikäs sillä on ajaessa?

Vaikea aihe, totta tosiaan.

[TunturiTT]

Itselleni kaikki kaksituhattalukulaiset on uudempia pyöriä. Kun haravoin projektipyöriä, en yleensä rajaa ikää. Kesällä hommattu aihio on -89, enkä pidä sitä kovin tuoreena. On kuitenkin aikansa sportti, monoperällä, levyjarruilla jne. Tällä hetkellä liikkuu hyvin -97->-04 pyöriä halvassa hintaluokassa.

[motomatti]

Täällä setti on monelta vuosikymmeneltä: 70-luvun alusta, 80-luvun alusta ja lopusta, 90-luvulta, 2000 ei yhtään mutta 2010-luvulta yksi.
Ikää tulee pyörille samaan tahtiin kuin itsellekin mutta pyörät lienevät paremmassa kunnossa...

[TimoEv]

Kävin taannoin "hinnoittamassa" oman Calin. Jos ostan Wingin, niin hyvittävät 4000€. Muihin uusiin saisin 2500-3000€. Ymmärrän ja käsitän liikkeen mielipiteen. On myös huomattava, että em. tapauksissa olisi kyseessä vaihto ihan uuteen. Siinä tapauksessa oletusarvona on, että piironginlaatikossa on 20´000€ "ylimääräistä" uutta varten. Eikä siinä tapauksessa joku pikku hyvitys paljon paina.
Tärkein ajatukseni olikin, että minun ei kannata antaa noilla summilla Californian tasoista pyörää. Joten - päätin ajaa sen "loppuun". Kiistelköön perikunta sitten...

Semminkin kun eläkevararoista ei uutta ostella... Vaikka, olishan se uusi Stelvio...




 

[I.H.]

Moi, mulla kävi niin että Titaniumista olisi hyvitys ollut 3000 € vaihdossa uuteen V7 : mään. Tämä Bike & World : ssa. Päätin pitää Titaniumin itselläni ja on edelleen myymättä.    On edelleen myytävänä .

[lounliraider]

Minusta Guzzit ovat parhaimmillaan, kun ne ovat Lino Tontin aikakaudelta, valmistettu Mandellossa ja moottorista löytyy työntötangot ja kaasuttimet. Yhdestä liian uudesta ruiskupyörästä luovuin ja nyt on kaksi isolohkoa, -80  ja -89 sekä pikkulohko -78 jotka sopivat noihin määrityksiin. Kaikki ovat enemmän kuin mieleisiä, ne on helppo pitää omatoimisesti kunnossa ja ne kyllä riittävät lopun iän ajoihin.

[motomatti]

Loundiraider elättää edelleenkin sitä asiaa joka tuli aikanaan vastaan kun menin Ylöjärven Veteraaniralliin. Oma projektientisöinti ei ollut tullutkaan valmiiksi niin otin alleni silloisen naisystäväni Ducatin jossa on digitaalinen moottorinohjaus. Osoittautui ralliportilla että en ole tervetullut kyseisellä pyörällä mutta siitä tuli nähtävyys koska juttu levisi että pyörän järjestelmiä ohjaakin tietokone. Sain sitä esitellä useammankin kerran ja uskottavuuden parantamiseksi piti, pyynnöstä, laittaa käyntiin. Taivaan ihme se taisi olla.

Silloin kun ajoneuvoalaa 70-luvulla opiskelin niin kaksinumerojärjestelmää opittiin matikantunnilla eli laskettiin, kerrottiin ja jaettiin binäärilukuketjuja ja sitten muunnettiin bittijono reaaliluvuiksi. Siinä ei ole mitään hämärää. Nyt auto- ja moottoripyöräasentajat pelaavat bittimaailmassa kokolailla suvereenisti mutta eivät juuri analogiasta, kuten kaasuttimista ja katkojan kärjistä, perusta.

Tontimalleista minäkin tykkään ja olen niitäkin digitoinut toimintavarmuuden parantamiseksi ja huollon sekä säätämisen helpottamiseksi.
Digi moottoripyörissä alkoi jälkijunassa verrattuna autoihin. Johtui, todennäköisesti, päästömääräyksistä jotka ovat olleet moottoripyörille vähemmän tiukat. Nykyään taitaa olla niin että kaasuttimen valmistus ajonhallintajärjestelmäkeskusyksikköön verrattuna lienee kalliimpi metodi.

Itselläni on sekä analogia- että digipyöriä sekä digidieselauto. Eipä noissa kummoisia hämminkejä ole ollut. Kertaakaan ei ole digilaite pettänyt vaikka niin on väitetty. Yleensä vika on analoginen eli laitteen ulkopuolinen häiriö kuten, esimerkiksi, matala akkujännite tai jonkin analogisen anturoinnin toimintahäiriö. Niiden selvittämiseen on olemassa ilmaisia ohjelmistoja joilla pääsee pälkähästä.

[mosa]

kävin myös taannoin kysymässä vaihtotarjousta 2008 Vintagestani uuteen Benelli Imperiale 400:een syystä, että tällaiselle "persjalkaiselle" ja muutenkin elopainoltaan kevyehkölle eläkeläiselle Vintage on viime aikoina alkanu tuntumaan turhan korkealta ja ehkäpä painavaltakin käsitellä nykyisillä "jalkavoimilla". Ajamisen kanssa ei toki ongelmia. Sain yllättävän hyvän tarjouksen Vintagesta (4 550 €), mutta mietin sitten kumminkin, raatsinko luopua. Veinkin sitten Corbinin "sinkkusatulan" mataloitettavaksi paikalliselle ja hommansa erinomaisesti osaavalle verhoilijalle. Lopputulemana sopivan korkuinen satula, jolla mennään todennäköisesti vielä hyvinkin pitkään, eikä ole tarvetta vaihtaa "vanhaa(?)" Vintagea uuteen pyörään.
mosa

[Guzzr]

Museoiässä - 30 vuotta valmistusvuodesta - moottoripyörä on " vanha ja jos on hyväksytty museoajoneuvo ja kunnossa
on pyörän hintakin kalliimpi riippuen kunnosta, mallista, historiasta, km,sta ja ulkonäöstä - jos vertaa vaikka ei
hyväksyttyyn mpyörään.
Halvempi vuosivakuutusmaksu ( esim 40 eur/v) vaikuttaa myös täällä.

Mutta sentään mp ei ehkä tunnu vanhalta jos mp,n ikä on esim. 17 vuotta ja on hyvässä kunnossa.
Jos tartte ostaa varaosia sit huomaa vaikeudet saada osia - jos on vanhempi malli ja varsinkin jos osa on kysytty, varaosa olen huomannut.
Valmistus voi olla lopetettu vuosia sitten.

 Käytetyn mpyörän ostohetkellä ainakin se on uusi ostajalle ja uusi kokemus ajossa ja omistuksessa.

 On vähän sama kuin ajajan ikä - koska hän on vanha? ,
 ehkä sit kun hän saa ikäeläke , mutta kunto vaikuttaa... 

[motomatti]

Uusi, uudehko, käytetty, vanha, varsin vanha, museolaite, kaikki mainitut ovat suhteellisia mainintoja. Sen sijaan: käyttöikä ja siihen liittyvä kuluminen, ajomatka, ajotyyli ja missä sitä on talletettu silloin kun pyörää ei ole käytetty, vaikuttaa kuntoon. Jos on uudesta taltioitu pyörä huonoissa tiloissa talletettu ei sillä ole isoa arvoa. Ajaminen pitää pyörän kunnossa.

Toinen, yleinen asia on  kuinka pyörän omistaja tai myyjä arvottaa kulkineen. Vähän mittaririssa, lämmin talli, vuotuinen ajorupeama ja muut, huoltavat, toimenpiteet ovat eduksi jos se on totta. Pelkkä taltiointi ei sitä kerro.
Tämä on, aiheesta, lyhytversio.

On keinoja miten selviää onko vaiko eiko.