Merkillä ja amppeerituntimäärällä ei lie suurte väliä, samoja kamppeita taitavat olla kaikki. Kannattaa kiinnittää huomiota käynnistysvirtamäärään. Sen pitää olla iso. Muuten se ei jaksa veivata isojen puristusten yli kun on vain kaksi mukia ja ne ovat aika isoja. Jos ulkomitat sopii niin vielä pitää katsoa, että navat ovat oikeaa tyyppiä ja oikealla puolella oikeassa järjestyksessä, että ei tarvitse tehdä paljoa sähkötöitä kaapelikenkiin.
Litiumakku on hyvä vaihtoehto, jos latausjännite on sopiva: korkeintaan 14,5 V, 15 V ehdoton maksimi eikä sekään terveellinen. Sen voi mitata: mittausmenettely on hiukan erikoinen. Volttimittari 20 V:n alueella kytketään akun miinusnapaan ja plusnavan puoleiseen kaapelikenkään tai akusta solenoidiin menevään paksuun kaapeliin, ei akun napakenkään. Käynnistetään moottori ja jollain konstilla pidetään kierroksia n. 2000. Sitten moottorin käydessä irrotetaan plusnavan kaapelikenkä akusta – ei pidetä pitkään irrotettuna, vain sen ajan, että saadaan luetuksi mittari. Mittarin pitää nyt olla kiinni pluskaapelissa, ei akussa. Mittari näyttää nyt laturin korkeinta antojännitettä, jonka pitää olla selvästi alle 15 V, mieluiten n. 14,3 – 14,5 V. Jos on korkeampi ei kannata asentaa litiumakkua – se ei tulisi olemaan pitkäikäinen.
Myös litiumakulla on oltava riittävä käynnistysvirta, niitäkin on montaa mallia. Amppeerituntimäärä saa olla puolet pienempi kuin lyijyakulla, koska litiumakun saa purkaa n. 5%:n varaukseen sen vaurioitumatta, kun taas lyijyakku alkaa vaurioitua jo 50%:a pienemmässä varaustilassa ellei heti aleta ladata.
