Mielenkiintoinen tuo kohta
"digitaalisten monitorointiratkaisujen sekä täydellisen kyberturvallisuusjärjestelmän kehitystyö". On se kumma kun jokaisen laitteen pitää olla yhteydessä netin välityksellä ties minne. Eli tämä "Esineiden internet" (Internet of things). Saadaan tietysti pyörän omaan mittaristoon näkymään videoiden suoratoistopalvelut sekä uusimmat uutiset. Että siinä sivussa mukavasti dataa lähtemään valmistajalle ja kenties kolmansille osapuolille. Myönnän tosin että esimerkiksi kolarin tapahtuessa automaattinen ilmoitus hätäkeskukseen sijaintitietoineen ei taida olla suurimpien turhakkeiden listalla. Mutta monet muut toiminnot taitavat kallistua sille listalle...
Omissa ajatuksissani olen pohtinut, että taitaa olla ihmisen luontainen laiskuus mikä saa sähkövoimalla toimivat kaksipyöräiset isolla määrällä liikenteeseen 5-10 vuoden kuluttua. Eivät toki kaikki uudet olisi sähköisiä mutta merkittävä osa. Ensin pienemmästä päästä, mopot ja kevarit eli pienemmän toimintasäteen ( yleensä ) tarvitsevat pyörät. Tuolloin omalla sähköpotkulaudalla vuosia kulkemaan oppinut nuoriso ei taida ottaa vaivoikseen mitään polttomoottorilla käyvää, jos sitä pitää itse huoltaa. Tai maksaa itse sellaisesta turhakkeesta kuin bensiini?!
Vanhempia ei kiinnostane mopon huolto tai huoltoon vieminen (rahaa palaa), joten mikäs sen mukavampaa kuin uuden sähkömopon ostaminen jonka omistamisesta ainoa mieleentuleva "vaiva" on akun lataaminen ja renkaiden ilmanpaineiden tarkastus... Sekä uskon että pakoputkesta vaimentimen pois ottaneen nuorison yöllinen äänekäs pärrääminen alkaa olla enemmän ja enemmän häpeällistä mitä enemmän tuollaisia hiljaisia sähkömopoja alkaa markkinoille tulemaan. Ei kehdata edes ostaa sitä polttomoottorimankia naapuruston häirikköpäristimeksi...
Pienempiä lapsia tuntuu kovasti kiinnostavan sopivasti pörisevä moottoripyörä, mutta riittääkö innostus tarpeeksi pitkälle iän karttuessa?
Kehitys kehittyy, sille ei mitään mahda. Niin hyvässä kuin pahassakaan. Eivät ole hevosenkenkätehtaatkaan toimineet voitollisesti enää pitkään aikaan erään herra Fordin luomuksen jälkeen.
Usein saa kuulla siitä kuinka enää ei voi itse korjata mitään moottoriajoneuvoa, kun ovat liian monimutkaisia. Olen nähnyt toisenkin ääripään: 60-luvulta oleva auto myytiin halvalla eteenpäin kun sitä ei korjauksista huolimatta oltu saatu käymään kunnolla. Kaasutinkin oli ostettu aivan uusi, ulkomailta asti. Ja ruuvattu niitä säätöruuveja oikein urakalla, kun sillähän se korjaantuu.
Olin ostajan puolella kaupankäyntiä vaikka minulle auto ei tullutkaan. Sain vain toimeksiannon korjata moottori kesän aikana kuntoon. Myyjä kun epäili ainakin kannentiivisteen palaneen ellei peräti mäntien leikanneen kiinni.
Myyjän korjauksiin käyttämät sataset ja useammat turhaan säädetyt viikonloput olivat korjattu yhdessä illassa:
- Lisätään tiiviste imusarjan ja vasta vaihdetun kaasuttimen väliin. Korviin kuuluva sihisevä imuilmavuoto saatiin näin kuriin.
- Virranjakajan alipaineletku sekä moottorin kampikammion huohotusletku olivat saatu laitettua ristiin. Näin ollen huohotuskaasut menivät virranjakajan alipainekellolle, sekä lisää imuilmavuotoa kun imusarjasta lähti avonainen letku ilmansuodattimelle huohotusliitäntään.
- Katkojan kärjet palaneet läpi asti rikkinäisestä kondesaattorista johtuen. Osat löytyivät tuolloin vielä motonetistä ja maksoivat yhteensä noin kympin.
- Sytytysennakon tarkastus ja perusennakon suurentaminen ohjearvoonsa kärkien vaihdon jälkeen. Olisi ollut kyllä tarpeen vanhoillakin kärjillä.
- Venttiilinvälykset olisin halunnut vielä tarkastaa, mutta auton omistaja halusi kovasti päästä ajamaan uudella kulkineellaan kun se näytti toimivan ilman koko moottorin purkamista
