Luin myös Pirsigin toisen teoksen Lila. Sekin oli ihan luettavaa tekstiä mutta ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin tämä ensimmäinen kirjansa. Olisiko se että siinä enenmmän vesillä matkustettiin. Pitäisi lukea uudelleen. Edellisestä on jo kymmeniä vuosia. Molemmissa kirjoissa on useita teemoja päällekkäin. Tärkein lienee ihmissuhteet mutta tekniikan filosofiasta on kirjoitettu muuallakin varsin vähän. Lisäksi ensimmäisen teoksen pitkälle viedyt päätelmäketjut, päättelijän sairaissa aivoissa, tai toiselta kannalta, syvälle oivaltavista päätelmistä tekniikasta ja yleisestikin filosofiasta sekä ajattelua laajentavien aineiden käytöstä ja seurauksista. Myös kehitysvammaisen poikansa mukana olosta ja viihtymisestä isansä kanssa oli koskettavaa. Tiedän että toiset eivät kirjaa lue kuin alkusivuille mutta monet lukevat innolla loppuun. Vahinko että kirja on niin ohkainen.
Elokuva aiheesta ei isommin napannut. Omassa päässä sain aikaiseksi enemmän kuin elokuvan ohjaaja.
