Valkohäntäpeurakanta

[Hajakenttä]

Tuanoinnii – passaisko kysyä, kuinka se kauriin kurkku katkaistaan? Minä kun en tapa eläimiä, ihmisiä vaan, siihen on pitkä ja hukkaan heitetty ammattikoulutus. Kaloja olen teurastanut aina heti kun on niitä kuiville nostettu, että eivät joudu kitumaan. Taitaa laki määrätä, että eläin on tienposkesta kitumasta lopetettava, jos vaan osaa ja uskaltaa. Kovin pitkille sarville en mene onnea koittamaan, mutta jos kauris sattuu loukkaantumaan enemmän kuin motoristi. Tai jos sattuu paikalle kun auto on kopsauttanut katuun sätkyttelemään jonkun elukan ja hienohelmat arpovat josko eläinlääkäriin, kun on suolet jo hiekassa. Oravan olen lopettanut pistämällä rintakehästä läpi puukolla. En edes haudannut ja seuraavana päivänä oli luonto hoitanut loppusijoituksen.

Sivulaukussa olen pitänyt joitakin työkaluja mm. edesmenneen Varsovanliiton lusikkahaarukkamysteerion. Olen sitä vuosia jo käyttänyt lähinnä eväiden syöntiin, ihan kätevä. Siinä on leipäpuukko, jonka olen teroittanut. Terän pituus n. 10 cm ja leveys n. 2 cm. Aika tanakkaa ainetta ja yllättävän hyvää terästä. Terän lukitussalapa vähentää laastarin tarvetta. Lusikka ja haarukka ovat myös ja pakolliset korkkiruuvi ja säilykepurkin/olutpullon avain. Tarkkasilmäinen huomaa kuvasta myös Kalasnikovin tähtäimiin sopivat avaimet.

Voisi sitä kotelossaan pitää vyössä ihan siviilissäkin, kukaan ei varmaan hoksaisi kysyä mitään. Taitaisi kuitenkin olla laillisuuden rajoilla, mutta sivulaukussa ihan bueno. Autossa on ovikotelossa vanha kunnon Mora.

Niin... se laillisuus riippuu siitä: onko väline lainvalvojan mielestä ihmisen vahingoittamiseen omiaan. Joskus kuulee sanottavan, että ei saa olla yli 4 cm terä, mutta se ei pidä paikkaansa. Mattoveitsikin on laiton, jos ei ole mattohommissa.

Mutta se kauriin kurkku... Käsittääkseni on tarkoitus saada kaulavaltimot poikki. Kuinkahan se parhaiten tehdään?

[motomatti]

Aloitan kolarikauriista. Pyynnöstä sain, juurikin kyseisen em. henkilön toimesta, taittoveitsen. Terävyyttä pääsin arvioimaan kun en, edes sahaavalla liikkeellä saanut turkin läpi veistä viillettyä sen läpi. Toki, sätkivän eläimen suhteen asento oli se että vasen polvi painoi päätä selkäpuolelta päin maahan ja oikea polvi oli lavan päällä. Näin sain pään heilumisen ja sarvet hallittua. Käänsin teräpuolen poispäin itsestäni. Painoin terän kaularangan etupuolelta asfalttiin saakka ja sitten voimakas repäisy, itsestäni katsoen poispäin onnistui kaksin käsin. Silloin veri purskahti ja liikekin kohta loppui. Veitsen omistajalle annoin palautetta pitää vehkeet kunnossa. Häivyin paikalta saman tien. Ei ole perään kyselty eikä likeisessä baarissa uskottu juttuani.

Ei siis mennyt niinkuin pitäisi. Minulle on opetettu, jo lapsena karjatilalla, että ei saa tuottaa kärsimystä. Ainakaan kovin pitkään. Siksi olen eläimiä lopettanut tai tainnuttanut, silloin kun se on ollut suunniteltua, kovalla iskulla päähän, tai teurastamossa tappipyssyllä joka käyttää räjähdysaineella toimivan suilakan tapin eläimen aivoissa. Siitä on se etu että se ei lopeta sydämen toimintaa hetikään vaan arvokas veri saadaan ulos kätevästi eikä jää hyytymään tarpeettomana eläimen verenkiertoelimiin. Se tekee myös lihanleikkaamisesta siistiä.
Kotiteurastuksessa lapsia tarvittiin veren vatkaamiseen että siitä saatiin valkuainen erotettua ja veri pullotettua.

Tappipyssyä ei kuitenkaan käytetty, enää aikanaan, sikojen tappamiseen vaan tehtiin vain tainnutus sähköllä. Isoilla pihdeillä joihin tuli korkeahko jännite. Edelleen, tajuttomat, mutta elävät siat siirrettiin kuumaan kalttausaltaaseen jossa karvoitus ja nahan pintaosat liukenevat ja nyljettu arvokas nahka toimitettiin muunmuassa Juupajoelle. Aika hyvin, tosinaan, sika ui vaikka veri oli pääosin valutettu pois. Kalttausaltaan jälkeen possu nostettiin takakoivistaan ketjukuljettimeen roikkumaan. Peräpään aukkojen ympäristöön tehtiin pyöreä leikkaus ja vatsapuolelta viilettiin auki jolloin sisäelimet lupsahtavat näppärästi pois. Yhdellä viillolla kaulan röörit poikki. Erikseen piti munuaiset irrottaa selkärangasta. Sian ja ihmisen sisäelimet ovat yllättävän samanlaiset ja molemmat elävät sekaravinnolla. Sisuskaluilla on oma käsittelylinjansa. Suolet ja muut sisäelimet lähtevät kauppoihin ihan tappolämpiminä. Siansuoleen tehdään tamperelainen mustamakkara. Nam.

Itse en ihmeemmin ole metsästänyt. Sain asekäpistelystä armeijassa tarpeekseni. Toki luokat ammuin. Olin parempi rynkyllä kuin kiväärillä. Toki hirvimetsällä olen ollut. Haittaeläimiä pitää poistaa.

Pyörässäni on mukana kirves, laittoman pitkäteräinen puukko ja muita tarpeellisia leirintävälineitä. Ratsattu ei ole. Sama koskee autoani ja taloutta. Kyllä kunnon puukko tai veitsi pitää olla että hommat hoituvat. Neuvotteluvälineenä en ole tarvinnut teräasetta.

Kerrottakoon että en ole ollut juurikaan tekemisissä teuraiden kanssa sen jälkeen kun sain koulut käytyä ja siirryttyäni tehdastöihin tai Puolustuslaitoksen kirjoilla ollut. Nyttemmin ansaitulla eläkkeellä.

Korjailin kirjotusvirheitäni ja lisäsin pari selventävää seikkaa...

[Urpo ja Turpo]

Urpolla ei ole kokemusta hätäteurastuksesta, mutta Turpon suvussa on ollut valmius heti ylenevässä polvessa. Turpon isä oli noin kymmenvuotiaana jauhattamassa viljaa myllyllä kun läheisestä koulusta tuli opettaja hädissään, että pässi pitäisi teurastaa kun se tekee kuolemaa. Mylläri ei ehtinyt, mutta antoi pojalle puukon, että mene sinä. Teurastaminen ei sitten ollutkaan tarpeen kun pässi oli vironnut. Opettaja oli vain antanut pässille liikaa pirtua lääkkeeksi ja pässi oli sammunut.