Hyvää syötävää. Kyllä. Näin maalaispoikana muistellen riista oli haluttua särvintä kuusikymmentäluvulla ja sen jälkeenkin. Jänöjukkaa, teertä, sorsaa, jne.
Silloin kun olin alaikäinen puhuttiin kuusipeurasta ja jostain kauriistakin. Jäi epäselväksi että mitä nämä ovat joita en ollut pariinkymmeneen ikävuoteen mennessä edes nähnyt. Hirvikin oli harvinainen otus. Ilmeisesti nykyluonto on auliimpi. Kylällä oli myös kokolailla ahkera, kansakoulun opettajan mies, joka hoiteli myös pienriistan isolta alueelta. Jotkut isännät siitä vihastuivat kun heidän metsistään viedään elikot pataan. Edelleenkään ei metsästysrajat noudata "kartanoiden" rajoja meillä kuten Briteissä.
Itselle on jäänyt tuo, toistaiseksi, hirvenkaato yhteen kertaan. Breva 1100 kärsi vaurioita. Itseltä kolme selkänikamaa ja hermovaurio. Oikea jalka on suurelta osalta tunnoton. Opettelin kävelemään uudelleen. Hirvi edesmeni.
Yhtä kaipaan: minne ovat kaikonneet Näsijärven suurilta seliltä isokokoiset mustasiipiset suomenselkälokit jotka liitelevät majesteellisesti vetten päällä. Lapsuuteni lintu joka näytti missä iso kala liikkuu.
Kerran olen pyörällä törmännyt isohkoonkin lintuun. Fasaaniin. Oli iso homma saada sen suolet pois Centauron sylinteririvoituksesta. Pleksiin on osunut joitain pienlintuja. Ehkä nuoria jotka eivät osaa väistää.
