Savossa että muualla.
Kummastakaan ei kovin ihmeellistä kertoakseni. Savonlinna on asiallinen kaupunki. Rouva sai suosioiselta taholta taidemaalaustelineen. Sellaisen mistä saa hetkesssä pöytämallin tai epätasaiseen maastoon sopivan seisaaltaan maalattavan. Kevytmetallia. Meikäläisen helppo roudata. Itselle tuli anopin kutomat villasukat jotka verenkiertohäiriöiselle ovat mitä tarpeellisimmat. Kiitos. Myös siniruutuinen, hyvin perineinen, sininen flanellipaita, juuri sopivaa kokoa: hieman kasvunvaraa, kääntökaulusversio, jolla hurmaan Tampereen keskustan monien mukavien baarien ikääntyneemmät tyttäret, eronneet, karanneet ja ronkelit jos sinne pääsenen joskus.
Mites se lahjakkuus muuten? Tuliko, nykyään, jälleen, niin suosittu monkäyttöhänksätintyökalu jolla voi ohimennen pelastaa maailman. Hätätapauksessa. Vaan, parastapa kalua en kerro.
Vuodenvaihdetta odotellessa. Kukahan kuskaisi, eestaas, oman Kerhoni uusvuospippaloihin maapurikaupunkiin ja takaisin noin 70 kiloa jäsentä, luineen, elävää lihasta?
