Takaiskunvaimentimen yläpään ruuvi

[Jojje]

Elokuulla ostamani Nevadan (2002) ajokauden päätyttyä rupesin eilen akkua ottamaan pois. Meinasin, että irrotan tämän "kromatun" muovilärpäkkeen siitä takaiskarin päältä tilaa saadakseni. Bilteman 5-millinen kuusiokolohylsy vain pyörähti iloisesti ruuvin aukeamatta. (Kovin tiukka tuon työkalun sovite ei ollutkaan, vähän alamittainen.) Originaalit iskarit. Eli onko Giuseppe tehtaalla laittanut kierteesen lukitetta, kannattaako kuumentaa? No tuli se akku muutenkin pois ja jännite vielä hyvä, mutta kyllä tuo ruuvi joskus on avattava.

[motomatti]

Kuumentaminen lienee sieltä menetelmien loppupäästä. Siinä tuhoutuu helposti pala ympäristöä. Eiköhän se ruuvi muutenkin aukea.
Konsteja on monia: alkaisin ruuvin elvyttämisellä: Se kuusiokoloavain joka nuljasi jo ruuvin ainoan käyttöliittymän, niin katkaise se mutkan jälkeen eli teet siitä suoran tapin. Kohta kun on tukeva niin konstin teho on hyvä eli laita se katkaistu kuusikolo kannan loveen ja tämäytä vasaralla muutama kunnon laaki. Täräys kuusikolon pohjaan, kun siellä on rungon massa vastassa, pidentää hieman ruuvia ja murtaa mahdolliset ruosteet. Sitten vain ruosteenirrotinta kannan vierestä kohteeseen. Toisena päivänä voi käsittelyn toistaa. Eli lyönti ja ruiskaus.

Aika hoitaa. Jos ruuvin kannasta saa asiallisilla pihdeillä, sellaiset jotka kiristyvät kun niillä vääntää, otteen niin vääntöä vain.
Jos kanta on upotuksen sisässä eli ulkokehälle ei saa voimaa niin kipaistaan kaupassa ja haetaan tuumainen kuusiokoloavain joka on vain hieman millistä isompi tai tavallisesta setistä seuraava koko. Hiotaan lyhyt viiste kaikkiin kuuteen kulmaan, katkaistaan mutka pois ja lyödään viistottu pää kannan sisään tarpeeksi syvälle. Sitten vain sopivalla lenkkiavaimella tai hylsyllä vääntöä. Yleensä irtoaa näin.

Kantaa ei koskaan pidä nuljata. Se miksi ne nuljataan yletöntä voimaa käyttäen ei ole koskaan kunnolla auennut minulle. Joku tolkku vääntämiseen.
Jos käy niin että ruuvi katkeaa kannan juuresta on osa avaamistarkoituksesta saavutettu. Osat saadaan irti. Tämän jälkeen on saatava kannaton ruuvi, mahdollisesti katkennut niin että on kokolailla tasossa kiinnityskohtaansa. Jos se on hieman yläpuolella otetaan viila kouraan ja viilataan tasopinta ruuvin päähän. Sitten pistepuikon ja vasaran kanssa lyödään aivan keskelle lovi. Otetaan esimerkki: jos ruuvia on vaikka M6 kokoa niin otetaan käyttöön 4,5 mm:n pora ja porataan, ehdottoman suoraan, reikä keskelle ruuvia niin että sitä tulee koko ruuvin mitalle. Jos poraus menee sivuun niin on hankittu isompi ongelma. Apusilmät sihtaamiseen on tarpeen. Viivaimesta on apua.
Sitten ruuvi halkaistaan madalletulla rautasahan terällä toisesta reunastaan niin että koko ruuvin halkaisija tulee sahatuksi. Siitä aiheutuu vastapuolen kierteeseen ura mutta se ei haittaa juurikaan. Ruosteenirroitin saa lisää toimintatilaa. Myös sahatun uran vastapuolelle on hyvä sahata vain pieni lovi. Siihen saa ruuvimeisselin kääntövoimaksi. Tässä vaiheessa homma on jo pääosin tehty. Ruuvaria ei saa lyödä tehtyyn uraan. Kunhan on uraa niin että vääntää voi.


Monet ovat, varsinkin pieneen kierrekokoon, valinneet ulosvetäjäksi tarkoitetun vastakierretapin. Yleensä se on katkennut porattuun reikään ja vain pahentanut tilannetta. Lisäksi ns. vastakierretapilla kun se kierretään väkisin porattuun reikään vain kiristää ruuvia kohteesaan.

Yksi vaihtoehto on viedä kohde konekorjaamoon tai mp-huoltoon toimenpiteitä varten. Se voi olla nopein tie. Tuntikorvaus on minimissään yhden tunnin työstä ja jos menee enemmän aikaa niin joka alkavalta tunnilta. Jos ei ole tuttu mesta. Mikähän se tuntikorvaus lienee nykyään? Itselläni se oli 60€/h.


 

[Jojje]

Siis ei ole tietoa, onko ollut tehtaalla tapana käyttää kohteessa ruuvilukitetta.
Olin huolimaton ja ylimielinen, en ottanut rakenteesta selvää ennen purkamista: luulin että pelkkä koristelevyn kiinnitysruuvi.
Ehkä juotan tahi hitsaan kantaan avaimen kiinni, katsellaan... löysin kaluistani "Made in W.Germany" -avaimen, joka oli mitoiltaan 0,04 mm lähempänä nimellistä, kuin Bilteman versio, saattaa tepsiä. Tuumakokoiset ei tässä auta. 5,5-millisestä voisi viilata sopivan... käytännössä sama kuin 7/32".
Tuo kuusiokolohan on poraamiseen paljon helpompi, kuin  kuusiokanta.
On näiden kanssa konepajalla tullut tapeltua. Kyllä tämä aukeaa!
On niin vähän ajettu pyörä, ettei näihin ole pariinkymmeneen vuoteen tarvinnut kajota, vissiin. Kyllä siinä ajassa ruuvi ryytyy.

[motomatti]

Niin, kuin esityksestä selviää, on muitakin materiaalia rikkovia tapoja. On sinänsä harmillista kun sinkitty ruuvi liitetään puhtaaseen teräkseen syntyy, ilman voidetta, heikko sähköpari jossa toinen syö toista jos kosteus pääsee väliin. Se ei ole pahin mutta riittää jumittumiseen. Varmaan materiaalivalinta on kustannuskysymys. Helpoin on availla ruuvit yksi kerrallaa ja laittaa hieman vaseliinia kierteeseen. Se on melko lopullinen ratkaisu. Ainoa ongelma on että kokematon, varomaton, kääntää alle 10 mm:n ruuvit liian kireälle. Muut liian löysään. Jaa, mistä tiedän: tutkimukset osoittavat. Tein NASA:n ja ESA:n alan väen kanssa testejä sekä itselleni että muille silloin kun olin niissä hommissa. Usein piti näyttää kykynsä ennen kuin sai oikeuden tehdä töitään. ESA oli tiukin työvartija. Meni tuo salassapitosopimus umpeen kun täytin 60v. ja kaksikymmentä vuotta hommista. Hauskinta oli opettaa sveitsiläisille tarkkuustyötä. Olivat, kuitenkin, vastaanottavaisia. Kun lähdin maasta Sveitsin tulli otti työkaluni (Patrian kaluja.) haltuunsa. Nasan suhteen oli letkeämpää mutta, toisaalta, työ heille oli vain avaruusaluksen siivoamista.

Normaali m-kierre on joko millimetrin osia tai tasalukuja nousultaan oleva jenka. Sillä on yksi mahdollinen tiiviste: ruuvin kanta. Siitäkään ei voi olla varma. Sitten on se kierteen toinen pää. Jos se ei päädy umpipohjaan pääsee sieltä kierteeseen kosteutta ja happea ihan vapaasti. Se nousee kierteen ei-kireää puolta ihan kantaan saakka. Lopputulemana on hapettuma. Sinkkipinoite on parempi kuin puhdas rauta (Anteeksi turhan vapaa määritelmä.) joka hapettuu jota ruosteeksi kutsutaan. Sikkipinnoite on vain viivästys. Ruostumattomilla ruuveilla pääsee pidemmälle. Tosin, niiden materiaali ei aina riitä tarvittavaan kireyteen.

Hifisteille tiedoksi joita guzziporukoissa on: parhautta ei voi saavuttaa mutta lähemmäs pääsee.