1400 Californian mahdolliset vaivat

[motomatti]

Sellaisia ei ole ollut aikoihin. Pyöräni historiaan kuuluu se että ostin sen viallisena. Vian korjasin helposti. Vika oli siellä digipuolella, osittain. Sitä kautta se löytyi. Ilman GuzziDiagia ei olisi löytynyt. Eikä löytänyt Guzzin silloinen huoltokaan.
Sen jälkeen ei vikaa ole ollut mutta takana on vasta reilut 50000 km.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia vaivoja muiden 1400:ssa on ollut jos onkaan? Tietäisi varautua kun nyt pyörä on nostimella ja huolto käynnissä. Teen huollon hieman pidemmän kaavan mukaan eli yritän oikein kovasti löytää jotain joka on rikki tai kulunut. Ettei tarvitse ajokaudella puuhastella sellaisten kanssa.

[motomatti]

Löytyihän niitä vaivoja!
Kangasteippi, mitä Luigi on käyttänyt johtosarjoja niputtaessaan, on menettänyt liimansa jos sitä on ollutkaan. Teippaukset ovat siis purkautuneet osittain. Mitään näkyvää tai tuntuvaa vikaa siitä ei ole aiheutunut. Olen teippaukset korvannut teipillä jota laittettiin, aikanaan, lentokoneitten johtosarjoihin. Ihanan kallista mutta ei sitä paljoa kulu. Vinkiksi niille joilla on ikälopumpia 1400:sia kuin tämä. Tankin ja satulan pois nostaminen paljastaa suurimman osan johdoista ja liittimistä. (Tankin pois nostamiseen vinkki: venttiilikoppien koristekannet irti ensin. Sitten tankin etuosan muovipaneelit. Se keskiosan ritilä irtoaa kun sen muoviniitit vapautetaan painamalla niiden karoista takapuolelta eteenpäin. Muut ovat ruuveja. Huom! Pitää valita oikean tyyppinen ristipääruuvimeisseli.)

Osa liittimien kumisuojista ovat hapertuneet. Osan olen vaihtanut uusiin purkamalla liittimen siihen tarkoiteulla erikoistyökalulla mutta moniliittimiin olen tehnyt korjaavan toimenpiteen kangasteipillä kumiosan tilalle. Kyseisellä kumikomponentilla on kaksi tarkoitusta: tukea johtoa niin että johtimien ja liittimien liitoskohtiin ei tulisi vääntörasitusta eikä kura pääsisi liittimeen. Teippi pelastaa! Oikein hyvälaatuinen muoviteippikin saattaa toimia. Myös ns. vulkanoituvaa kumiteippiäkin on saatavilla. Teippauksen ajaksi irrotin johtosarjat runkokiinnikkeistään. Muutoin teipin kiertäminen olisi mahdotonta.

Sinkitys: muutama pultti on, tosin ei paljoa, kierteistään ruostunut. Eivät ole pilalla. Vain lievää punoitusta. Kun laittaa hieman paksua öljyä tai vaseliinia kierteisiin niin pysyvät ruostumatta jatkossa. Tehtaalla ei ole voiteita käytetty tähän. Kaikki ruuvit ja akselit ovat auenneet ja irronneet ilman erityistä voimankäyttöä. M12-pulttien kanssa tarvittiin jatkovartta. Pulttipyssyä ei ole ollut tarve. Joitakin ruuveja, joille ei ole isoa teknistä rasitusta, vaihdoin ruostumattomiin.

Tilattuja huolto-osia ei ole tullut vielä pari viikkoa tilauksesta. Venttiilisäätö on tehty: ihan turha homma. Sen mitä tarvitsi säätää oli lähinnä hienosäätöä. Viidenkymmentuhannen kilometrin matkalla on tarvittu kerran oikeaa säätöä ja sekin liki uutena. Nyt laitoin venttiilikoppiin uuden tiivistesarjan. Eipä venttiilikoppi ole juuri auottukaan. Todennäköisesti seuraavan viidenkympin jälkeenkään ei ole ihmeemmin säädettävää. Seuraan kuitenkin stetoskoopilla kymppitonnin välein onko välyksissä muutoksia. Jos tulee ajettua. Hyvää ajoaikaa kun tärvääntyy mökkiremonttiin, sukulais- ja tuttavarientoihin, muihin mukaviin harrastuksiin ja laiskotteluun. Mp-tapahtumia unohtamatta.

Kampikammion lohkon tukirakenteiden väleistä rapsuttelin maantiekuran, hiekan ja bitumin jäänteitä irti kovalla puutikulla ja paineilmalla.

Osa iltapäivästä meni "muuttoon" sillä Kerhon Johto ilmoitti että pyöränostin pyörineen on siirrettävä toiseen tilaan. Näin tehtiin, porukalla, eli ihan "heittämällä". Tuovat Kerhon tynnyrisaunan sisälle kattoremonttia varten. Onneksi on paljon tilaa käytettävissä. Jos jotain huonoa muutosta pitää kertoa niin kyseinen tila on huonommin valaistu eli pyöräsäilytysosasto joka on vajaakäytöllä. Pitää hankkia pari työmaaledilamppua oheen. Remontoiminen, pientarvikkeet ja työkalut Kerholla kuuluvat jäsenmaksuun. Harva hyödyntää.

[motomatti]

Lauantaina sain kouraani laturin hihnan.
Nyt, maanantaina Kerholle siirryttyäni 27.11. -23, se on jo asennettu. Asentaminen kävisi nopeamminkin mutta tein ohessa muuta huoltoa ja siistintää. Hihnan vaihto on ihan perushommaa: hihnankiristin ja laturin kiinnityspultti löysälle niin hihna sujahti paikalleen ilman yhtään r- tai p-sanaa. Kiristys onnistui myös. Hihnakotelon kansikin meni paikalleen helposti kun alarunko oli tarpeeksi alhaalla. Korvasin sinkityt kiinnitysruuvit ruostumattomilla. Kuten muissakin sellaisissa työkohteissa joissa ruuveille ja muttereille ei ole erityistä kuormitusta.

Innostuin sen verran että jäähdytinkin tuli paikolleen. Sen letkujen kanssa voi olla vielä puuhattavaa tai ainakin pitää tarkstaa ettei tule letkuun reikiä. Asentaessa pikku yllätys esiintyi. Juttu on sitä samaa jöötiä. Uusi tarina on siellä seassa kuvineen.
http://www.motomatti.fi/2023/10/california-1400-talvihuoltoa.html

[motomatti]

Vaivoja ei siis ilmennyt ihmeemmin. Laturin hihnan vaihtokin oli vain perustyö jota ei olisi tarvinnut tehdä vielä. Ohjeiden mukaan kyllä mutta hihna oli oikeassa kireydessä ja kunnossa. On nyt, kuitenkin, vaihdettu. Polttoainesuodatinta en vaihtanut: huuhtelin vain likaisen puolen josta tuli vain hieman harmahtavaa ainesta ja toisella huuhtelukerralla ei sitäkään. Varasuodatin jäi varasuodattimeksi. Tankki sisältä siisti, ei ruostetta. Huoltoluukun tiivistettäkään en ryntynyt vaihtamaan. On kunnossa ja laitoin takaisin. Tankkiin täytyy laittaa bensiiniä ettei tiiviste kuivu ja ala vuotamaan.

Ainoa osa joka vaati toimenpiteitä oli moottorin etukannatin: sen pallolaakeri oli jumiintunut. Purin, puhdistin ja laitoin takaisin uusilla tiivisteillä. Hoitanee hommansa vielä pitkään.

Sähköosastolla oli pari hapettunutta liitintä joista selvisi puhdistamalla ja suojaamalla. Yksi yleinen havainto oli että teippaukset sekä kangas- että muoviteipit olivat menettäneet liimansa eli repsottivat. Purin vialliset teippaukset, laitoin asianmukaista laatuteippiä tilalle.
Muutamat liittimien suojakumeista olivat murentuneet. Vaihdoin tilalle uudet tai korvasin kangasteipillä. Joitakin aroissa ja kuumissa paikoissa olleita johtimia reititin uudelleen.

Muutamaan huoltoseikkaan olivat jo suunnitteluvaihteessa tehneet helpotuksia. Kun ottaa polttoainetankkia pois niin nestepainetta ei saa olla letkussa. Liitin tankin oikean takakulman alla avautuu helposti. Lisäksi niillä tietämin on pumpun johtimien riviliitin joka on tyyppiä Superseal ja avautuu vetämällä kun lukkokynttä hieman nostaa. Pumpun kiinnityslaipassa on tankin huohottimen letkuliitos: letku vedetään irti eteenpäin. Tankin päällä koristepellin alla on vielä polttoainemittarin johtimet ja ylivuotoletku. Pelti lähtee, korkki ja ruuvit irrotetuna, vetämällä taaksepäin.

Isoin, varsinainen korjaustyö, oli mainittu moottorin etukannattimen kunnostus ja pienempänä ja helppona toimena oli vaihdepolkimen vivuston puhdistus ja voitelu. Se aiheutti ettei vakionopeussäädin halunnut toimia kun vaihdevivusto ei palautunutkaan aivan perusasentoonsa vaihtamisen jälkeen. Varoiksi purin myös jarrupolkimen identtisen laakeroinnin. Siille riittä rasvaus. Ei ruostetta lainkaan.

Lambdat olivat kunnossa ja se tarkoittaa että moottori on myös kunnossa. Laakereista voitelin ohjauslaakerit. Muut laakeroinnit läpäisivät tarkastukset.

Varsinainen vikapaikka, jos en olisi huomannut, olisi ollut öljyn jäähdytyskierron letkun hiertyminen moottorin värinänvaimentimen runkoon. Jollakin aikavälillä öljyletku olisi puhjennut ja matka päättynyt. Parantelin letkuja hieman päällystämällä ne uudelleen.

Vielä on kaikenlaista puuhattavaa mutta ne ovat pikkujuttuja. Jäähdyttimen suojalevyn kunnostus. Lambdanäytölle on tehtävä teline ja aurinkolippa. Hankin jo aiemmin moottoriöljyn lämpömittarin. Se on jo käytössä mittaamassa jäähdytyskiertoon menevän öljyn lämpöä ja toisen mittarin anturin arvelin laittavani sylinterinkanteen. Se vaatii läpiviennin venttilikopan läpi. Näin pääse havainnoimaan millainen lämpövaikutus on etanolin käytöllä perusbensiiniin verrattuna. Etanoli kun pyrkii palamaan tarpeettoman kylmänä.

http://www.motomatti.fi/2023/10/california-1400-talvihuoltoa.html

[@]

Ei liity 1400 Caliin mutta ruiskuvehkeen polttoaineen syöttöön/nykybensoihin. Mitä kannattaa tehdä kun irroittaa tankin ja tankki on irrallaan useita kuukausia? Kaasarivehkeet sekä pienkoneiden kaasarit käytän aina kuiviksi ennen talvea ja hyvin ovat toimineet aina seuraavana kesänä. Kaikkia aikaisemmin omistamiani ruiskuprätkiä olen aina varmuuden vuoksi käyttänyt myös talvella eikä ongelmia niissäkään ole ilmennyt.

[motomatti]

Sinullahan on asiat ns. hanskassa.
Tankin tiivisteet: tehtaan mukaan kertakäyttöisiä. Korkissa on omansa, Jos ei pidä kauaa tankkia irtonaisena tai tyhjänä niin takaisin laittaminen paikoilleen hetikohta niin bensiinin kosteus turvottaa tiivisteen. Jos ei niin tulee kauppareissu.

Tankin tiivisteet ovat paksuja ja niiden ruuvien mitta on määritetty erikseen. Niitä ei saa sen kireämmille kunnes pohjaavat.

Kun tankki, varsinkin vajaana, menettää polttoaineen palamiskyvyn. Saatta jopa, kasautua kiinteäksi aineeksi. Nykypyörissä ei haihtumista juuri tapahdu jos tankki on täynnä. Talven aikana ei välikäynnistys ole tarpeen mutta ei siitä haittaakaan ole ja akku saattaa jopa tykätä jos sitä ei ole tällä välin, kytketty pyörän sähköjärjestelmään. Itse käytän litiumakkua. Lataan sen akulle tarkoitetulla laturilla kerran talvessa. Akun myyjä on sittemmin  vetänyt akkukaupaun nollille siksi että on osoittautunut etteivät japsipyörät kykene ylläpitämään ko. litiumakkua. 1400:ssa riittää virtaa siihenkin. Ero on jännitteessä. Litiumakku on ronkeli.

Tallissani (Kerholla) on pari kaasarikonetta. Pidän tankit täynnä. Voin kulkiessani avata hanat ja täyttää kohokammiot.
Toinen tapa on irroittaa kohokammioiden pohjat ja siten tyhjentää kohokammiot. (O-renkaat saattavat vaurioitua,) Sen jälkeen uudet bensat sisään. Nykybensiinit eivät kestä pitkää säilytystä mutta sentään niukasti talven yli. Laatu mahdollisimman vähäetanolista.

Talvikäynnistämisestä, lämpimässä tilassa, ei ole muuta kuin vaiva. Muutenkin se on hyödyllistä: ruiskutus toimii, voitelu paranee ja tulee hyvä mieli kun vehkeet pelaa. Sen jälkeen akku hetkeksi latinkiin.

Lyijyakkua ei pidä pitää latauksessa talven yli vaan ladata kaksi - kolme kertaa talven aikana täyteen. Jatkuva lataus, vaikka kuinka hienolla ylläpitolaturilla, kuluttaa akun tulevaa kestoikää. Keväällä taas sen näen kun Kerholla ne kaverit jotka maksavat Kerhon jäsemaksun, joita muuten ei näe kuin ryyppäjäisissä, tulevat toukokuussa käynnistelemään pyöriään. Ihmetyksen paikka. Perusteluna voi pitää ylläpitolaturin käyttöä niin että ei haluta irrottaa akkua pyörän virtapiiristä. Laturi- ja akkukauppias kiittää. Suosittelen opiskelemaan eri akkujen toimintaa ja pyörän lepotoimintoja. Eikä tehtaan prosyyreitä sinisilmäisesti.

Litiumakkua ei tarvitse ladata kovin usein sillä siinä ei ole sisäistä purkautumista. Sen kun antaa olla mutta irti pyörän virtapiiristä. Monet nykypyörät kuluttavat sähköä hieman pitääkseen yllä pyörän järjestemiä. Akun kun irroittaa sen sortin pyörästä voi itse, ajokauden alussa, näppäilä unohtuneet, halutut toiminta-arvot pyöränsä muistiin. Litiumakkuinen ei juuri reagoi jatkuvaan lataukseen vaan ei sitä tarvitse. Yleensä ottaen nykypyörät kuluttavat akkua hieman koko ajan. Joitain juttuja litiumista: http://www.motomatti.fi/2023/04/california-1400-gts-litium.html
Blogissani on monta muutakin juttua aiheesta kun pöyhii. Tulevana keväänä,-24, kuinka käynnistys sujuu, kerron kuinka mennään...
Toisaalta: mitäpä parisataa euroa akusta maksaisi jos sillä rahalla pääsee oitis ajamaan. Vaan on siinäkin vaivansa.

Yleensä: lyijyakkua, pyörästä irti ollessaan, ladataan siihen tarkoitetulla laturilla ja litiumakuilla on omansa. Itselläni on yhdistelmälaturi jonka sain sopimussuhteisena yrittäjänä kaupanpäällisenä. 
Olen kuullut että ko. firma ei enää myy litiumakkuja koska ne eivät toimi japsipyörissä. Eivätkä, varmasti, toimi vanhemmissa italiaanoissakaan. Kannattaa tarkistaa onko edellytyksiä juuri oman pyörän suhteen. Omassa pyörässäni, Cali 1400, toimii ja itse pyörässä, kuten akussakin, on akun toiminnan seuranta.

[@]

Tarkoitin kysymykselläni lähinnä ruiskuvehkeen suuttimia, tiivisteitä ym. osia, jotka nyt pääsevät kuivahtamaan kun tankki irroitetaan. Itse tankkiin ja sen tiivisteisiin operaatio ei vaikuta kun pidän siellä pari litraa bensaa. Yksi vaihtoehto varmaankin olisi käyttää koko polttoainejärjestelmä tyhjäksi.

[motomatti]

Ruiskutusmoottorissa polttoainekierto, tankkia lukuunottamatta, on hermeettinen eli kierrossa oleva polttoaine on paineellista. Pitkässä seisonnassa paine laskee mutta ei sinne silti ilmaa pääse polttoainetta huonontamaan. Tankissakin, kunhan on riittävä määrä polttoainetta, ei pääse hapettumaan yhden talven aikana. Pitkässä seisonnassa auttaa kun moottori käynnistetään kerran, pari vuoteen uudella polttoaineella, ei pääse polttoaine sakkautumaan tai muutoin hapettumaan. Polttoainejärjestelmän letkut ja tiivisteet vanhenevat käytetäänkö pyörää tai ei. Myös tiivisteen kuivuminen on ongelma jos se ei ole tekemisissä tiivistyksen kohteen kanssa. 

Ruiskutuspyörän tankin "hengitys" on rajoitettua. Tankin korkissa on usein venttiili joka säätelee milloin tankista päästetään pois painetta tai annetaan tilalle kulutuksen määrän mukaan ulkoilmaa.

Olen kokeeksi muutaman litran polttoainetta haihduttanut paineettomassa astiassa. Melkoinen sakka jää astian pojalle eli bensiini sisältää materiaa joka erottuu nesteestä sakaksi hapettumisen ja haihtumisen yhteydessä. Sama ilmiö kaasutinten pohjalla. Kaasutin on osittain avoin tila josta ilma pääsee sisään ja ulos melko vapaasti.

Riippuu talvisäilytyspaikasta säilyttääkö kaasutinpyörää kuivana vai märkänä. Jälkimmäisessä tilanteessa pitää moottoria käynnistellä sen verran että kaasuttimiin pääsee tuoretta polttoainetta. Siinä on toinenkin etu koska moottorin voitelukin aktivoituu. Kohta teen kaasutinpyörilleni käynnistyskierroksen. Ovat sitten keväällä valmiina rientoihin. Saatan ruiskuvehkeitäkin käynnistellä. Kuivana säilöminen ei aiheuta sakkautumista mutta voi kovettaa tiivisteitä.

Viileä, tasalämpöinen, mutta kuiva säilytystila olisi paras niin renkaille kuin muille kumiosille sekä laakereille. Lämpötilan taaja tai voimakas vaihtelu vaikuttaa polttoaineen tilanteeseen. Varsinkin nykypolttoaineet haihtuvat osittain niin että eivät ole enää palamiskykyisiä. Syntyy myös saakkaa. Tämä tapahtuu herkimmin kaasutinpyörille. Lämpötilavaihtelu kerryttää vettä myös tankkiin.

Jos säilyttää yli 15-asteisessä tilassa, kuten itsekin, Kerholla, on tekemistä enemmän pyörän kunnon eteen kuin tasalämpöisen, viileän tilan säilytyksessä jossa polttoaine ei haihdu kovin nopeaan. Sellainen tila joka on tyypiltään kylmä peltihalli tai kylmä autotalli maalattialla voi ilmetä että polttoaineen sekaan ja öljytiloihin kertyy vettä. Pitkässä seisonnassa vaihdelaatikon sisätilassa voi olla kosteutta niin paljon että öljypinnan yläpuolinen osa komponenteistä ruostuu. Siksi pitäisi käydä vähän heiluttelemassa ajoneuvoa tai jopa käynnistämässä. Yksi talvi ei vielä oireille mutta pidempi jakso voi olla kohtalokas. Peltitankki voi ruostua puhki asti hiljalleen. Se osa vedestä joka on bensiinin alla ei ole kovin vaarallista mutta se osa joka on höyrystynyt ja pisaroitunut tankin yläosan peltipintoihin tuottaa ainakin ruosteista sakkaa polttoaineen joukkoon.

[@]

Pitkässä seisonnassa paine laskee mutta ei sinne silti ilmaa pääse polttoainetta huonontamaan.

Tuossahan se vastaus tulikin. Ryhdyin tuota asiaa funtsimaan kun halusin varmistaa ettei käy samoin kuin parin kaasarivehkeen kanssa, jonne laiskuuttani jätin bensat sakkautumaan. Toinen näistä on projektipyöräni Guzzi, jonka kaasareita pitäisi alkaa taas rassailemaan. Edellinen oli Tenere 660, joka ei millään enää suostunut käymään kunnolla ja lopulta kyllästyin siihen ja myin sen pois epäkuntoisena.

[motomatti]

Takaporttina on ultraäänipesuri. Silti kaasuttimet pitää purkaa niin pitkälle kuin mahdollista ennen pesua. Kiteytynyt aineosa ei vain kovin tottele uä:tä. Mutta muu lika kyllä irtoaa. Joka tapauksessa siitä on apua. Kaasutin on varsin yksinkertainen laite jonka voi purkaa. Kokoonpano onkin sitten toinen asia: pitää olla korjaus- ja tiivistesarja, ainakin jälkimmäinen, kun toimii kaasari kerrallaan niin ei se kovin vaikeaa ole. Vaatii, toki, asianmukaiset työvälineet.

Mutta helpoin tapa on tehdä niin että pyörä luulee olevansa ajossa eli pitää tankissa toimivaa bensiiniä ja käynnistellä ajoittain. Seisonnan pituudesta riippuen kaksi - kolme kertaa talvessa. Samalla akkukin saa liikuntaa. Se ladataan täydehköksi syksyllä ja pari kertaa talvessa uudelleen noiden käynnistysten jälkeen. Siis lyijyakku. Litiumakulle pitää tehdä, käytön jälkeen lataus jos se on vajunut merkittävästi. Muutoin, litiumakkua ei tarvitse juurikaan latailla käyttämättömyyden aikana. Niissä ei juuri sisäistä purkausta ole.

Kuulin taannoin että litiumakut on huonoja kun eivät kestä kunnolla yhtä ajokautta. Erään liikkeen kerrotaan lopettaneen niiden myynnin em. syystä. Sanoisin että ei varmaankaan jos latausjärjestelmä ei tue litiumakun latausta. Tutkikaa pyöränne latausjärjestelmän toimintaa sopiiko se litiumille. En minäkään laittaisi ko. tyyppiä olevaa akkua 80-luvun Californiaan jos siinä on vakio latausjärjestelmä. En edes 90-lukuiseen.

[motomatti]

Kohta alkaa huoltokohteet loppumaan. Tosin jätin seuraavaankin huoltoon huollettavaa.
Eli pyörä lykätään samaan riviin missä muutkin kerholaisten pyörät ovat. Hyvä sen siellä on olla Pantherin ja Yamahan välissä. Kerhossa on kaksi muutakin Guzzia. Siis kuusi yhteensä. Tällä kertaa ei ollut tarvetta käydä digitaalipuolella vilkaisemassa koska ei ole järjestelmäilmoituksia ollut vuosikausiin.

Juttu venyi varsin pitkäksi. Jos sen haluaa lukea rauhassa läpi niin kannattaa ottaa aikaa ja vaikka punaviinipääläri suun ulottuville.

Suurinpiirtein huomenissa käyn bensiksellä hankkimassa uutta gasoa ja laitan koneen tulille. Saan selville että onko jossain jotain jota en ole huomannut. Esimerkiksi voiteluletkujen liitosten tiiveyden sekä muuta arvaamatonta.