Ohjauslaakerien rasvaus, Nevada.

[Hajakenttä]

Saan kyllä nokan riipuksiin ja avaimetkin on varattu isoihin muttereihin. Räjäytyskuva ei kerro tarpeeksi tarkasti rakennetta ja yhsityiskohtia. Kun puran pääojauslaakerin niin onko varauduttava, että sieltä varisee ne laakerikuulat pitkin permantoa hukkaan ikuiseksti, vai ovatko peltikehyksessä? Ovatko kuulia vai neulalaakeriko? Paljonko säädän välystä lopuksi? Saako olla juuri ja juuri että ei yhtään holka vai jätänkö inan verran hollkkumaa? Nyt siinä on selvä klappi, pieni mutta selvä, mielestäni suurempi kuin uutena.

Edit: Lisäsin otsikkoon Nevada sanan.

[motomatti]

Räjäytyskuvassa näkynee rakenne ja osien tyyppi. Eli korjaamokirja käteen/tietokoneen näytölle. Jos kuulakehiä ei ole niin avatessa kuulat kilisevät lattialle ja siitä tallin lattiakaivoon tai muuten alavaan paikkaan.

Ensimmäisen ongelman tuottaa se että samalla ajovalo ja muita osia, kuten mittaristo, on irtaallaan ja niiden kolhimista tulee välttää. Vaijereita, letkuja ja johtimiakin tuntuu aina olevan varsin paljon sekoittamassa hommaa. Purkaessa kannattaa vilkaista (kuvata) minne mikin nivaska kulkee ja mitä kautta.

Yleisesti ottaen käytössä voi olla kahta erilaista laakerityyppiä. Kuulalaakeri jossa on muovinen tai metallinen kuulakehä. Toinen tyyppi on kartiorullalaakeri jossa on metallihäkki joka pitää rullat kiinni ja erillään toisistaan. Kartiolaakerissa on hieman enemmän kantopintaa kuin on häkillisissä kuulalaakereissa. Molemmat ratkaisut toimivat kyllä aikansa. Helppouden vuoksi käytän itse kartiorullia.

Jos ohjausta testatessa kääntelemällä, kun etupyörä on irrotettu, tuntuu keskikohdalla pykälä tai muuta nykimistä menee laakerit vaihtoon. Jos on vain välystä joka tuntuu teleskooppiputkien alapäästä kaksinkäsin nykimällä, voi välyksen säätää pois hakamuttereita pyörittelemällä. Mutta jos se johtaa nyintään niin laakereissa on vikaa.

Jos mitään vikaa, kuten nyintää tai ruostetta, ei ilmene niin laakeristoa ei välttämättä tarvitse vaihtaa. Vain pestä, voidella ja asentaa takaisin. Pestyn laakerin ulkokehä kyllä paljastaa onko siinä vikaa. Näkyy sävymuutoksina puhtaassa pinnassa. Jos on tasaisen kiiltävää niin ulko- kuin sisäpinnassa eikä ruostettakaan ilmene niin laakerit ovat vielä ajokuntoiset.

Polttoainetankin voi ottaa pois niin säästyy kolhuilta tai ainakin laittaa loimen sen päälle jos irrotus osoittautuu hankalaksi.

Etuteleskooppien irrotus alakolmiosta ei ole välttämätöntä mutta jos lähtevät helposti irti niin sen helpompaa on homma.

Laakerit ovat varsin edullisia. Suosittelen pitkäikäisiä kartiorullalaakereita ja niitä tarvikevalmistajat yleensä tarjoavatkin. Sen sijaan uusia tiivisteitä voi olla vaikeampi saada tarvikkeena.

Laakereiden vaihdosta: puretaan ylhäältä käsin niin pitkälle kuin on tarvis. Ylempi laakeri on akseliinsa liukusovitteella mutta alempi on puristussovitteella. Sen alla on kuminen tiiviste joka pölysuojan tointa hoitaa. Puristussovite on usein sen verran tiukka että sen väkisin irrottaminen rikkoo ympäristöä. Ainakin sen kumitiivisteen. Siksi alalaakerista puretaan kuulakehä tai rullakehä pois ja käytetään ulosvetäjää joka lukitaan uraan joka on syntynyt laakerin purkamisen yhteydessä. Jos sattuu olemaan akselissa ruostetta niin se pois ja ruosteenpoistajaa laakerin ja akselin liitoskohtaan.

Mukavinta on vain lämmittää kaasutoholla alalaakeri mutta jos ei ole uutta alatiivistettä niin tulta ei voi käyttää. Siltikin voi tarvita ulosvetäjää avuksi. 

Emäputkesta kolistellaan tuurnan ja vasaran avulla laakerien ulkokehät irti. Iskut suunnataan tasaisesti eri puolille laakerin ulkokehää ja toistetaan niin kauan että kehä on irtaallaan. Laakeripesää ei pidä kolhia eikä liialla voimalla rikkoa. Ovaalipäinen tuurnasarja helpottaa irrottamista eikä jätä ihmeempiä iskujälkiä laakeripesään.

Kun osat ovat irti niin on pesun vuoro. Emäputken sisäpinta puhdistetaan ja voidellaan ohuesti sisäpuolelta kauttaaltaan niin että paljasta rautapintaa ei näy. Sama ohjausakselille. Myös hienokierteen kunto ja puhtaus on hyvä varmistaa. Kuten mutterienkin. Tässä lyhytversio aiheesta.

Muuta oheen: jos keulaputket ovat irtaallaan kolmioista niin niiden perusteellinen purkaminen ja puhdistaminen on mahdollista erittäin helposti. Ylätulpat löysätään mutta ei irroteta ennen kuin mitään muuta on tehtykään. Teleskooppien alapäissä on upotuksessa teleskooppien suuntaiset ruuvit jotka avaamalla saa sisäputket irti ja ja alaputkein alapäiden moskat huuhdeltua pois. Pulttien kantojen alla on tiivisteet jotka vaihdetaan uusiin.

[Hajakenttä]

Kiitos neuvosta.

Nostin tasotunkilla öljypohjan alta nokan riipuksiin. Purin katsomoon riviin etulampun ja vilkut, mittariston ja tankin ja myös etupyörän ja lokarin. Samaa kyytiä poistin myös tekeskoopit odottamaan ölynvaihtoa. Jarrusatulan ja ohjaustangon jätin rautalangalla sopivasti lepoon roikkumaan ja pois tieltä.

Löysäsin ohjausakselin ylämutterista ja rengasmutterista. En purkanut koko rustinkia pois, koska paljastuneista laakereista  näkyi, että ovat hyvässä rasvassa ja ruostetta ei ole missään. Myös sisältä näkyy fikkarilla emäputki olevan samassa mustassa maalissa kuin päältäkin. Laakerit ovat suojattua mallia, en alkanut niitä tarkemmin tutkia kun ei niissä mitään vikaa ole. Operaation tarkoitus olikin vain tarkistaa rasvauksen tila, kun ovat olleet sentään 12 vuotta tehtaan jäljitä, ja samalla poistaa välys, jota hiukan tuntui. Laitoin kaikki nätisti nippuun ja säädin välyksen nollille liikaa kiristämättä. Rengasmutteria en saa käsikirjan 10 Nm:n kireydelle kun ei ole sellaista koukkuavainta, jossa olisi momenttimittari. Arviokaupalla.

Ei ollut vaikeaa. Normi työkaluja ja lisäksi 30 mm hylsy teleskooppien hattumuttereille (löysätään mutta ei avata kun ovat vielä paikoillaan), 28 mm hylsy ohjausakselin kiristykseen (50 Nm), koukkuavain ohjausakselin rengasmutterille (10 Nm), iso kuusiokoloavain H14 pyörän akselille (80 Nm) ja momenttiväännin.

[motomatti]

Hyvin menee näinkin.
Sitten kun tulee sellainen ongelma että ohjauslaakerissa tunutuu keskialueella löysä kohta johon ohjaus pyrkii palaamaan tai kun välys on säädetty nollaan tuntuu keskiasennossa löysyyttä. (Silloin kun etupyörä on irti maasta tai, mieluimmin, etupyörä irrotettuna, tuntuu nykäys käännellessä, menee laakerit vaihtoon.)

Jos ei tunnu mitään erityisen hankalaa, kun välys on säädetty kohdalleen, saa jättää säädön silleen jos pystyvälystä käännellessä ei löydy. Varoksi voi tehdä vastaisen varalle ikää pidentävän toimenpiteen: irrottaa laakererien renkaat ja kääntää niitä noin neljänneskierroksen. Silloin ei keskiasennon mahdollista kulumaa ei voi havaita.

Alalaakerin kääntöön, ilman asianmukaisia työvälineitä, ei kannata ryhtyä lainkaan.

Jos ilmenee että on löysää tai nyintää ohjauslaakereissa eikä se säätämällä korjaudu on aika tehdä remontti. Laakerit ovat aivan tavallisia ja lähimmästä laakerikaupan hyllystä saatavissa ja tavallisilla ulosvetotyökaluilla vaihdettavissa. Toki tehtaan korjaussarjan mukana saa myös uudet tiivisteet mutta hinta on toinen... Usein tiivisteet ovat kelvolliset toisellekin kierrokselle puhdistuksen jälkeen. Kunhan roiskevesi tulee torjutuksi.

Mikä laakerit kuluttaa?
Ruoste eli voitelun puute, painepesuri on laakerien vihollinen kuten tarpeettoman tarkka pesukin. Rasvaliuottimet pääsevät tiivisteiden ohi.
Laakerin välys, oli se sitten kulumaa tai aiemmin muodostunutta välystä, ei ole huollon yhteydessä säädetty oikein. Jälkimmäinen ongelma johtuu siitä että puristus-, tai lämpölliitoksella kiinnitetyt laakerit ovat jäåneet huonolle asennukselle ja asettuvat vasta myöhemmin. Tyypillisesti alalalaakeri on lämpöliitoksella asennettu. Ylälaakeri liukusovitteella ja puristusliitoksella. Välyksellinen laakeri pääsee tekemään hakkaavaa liikettä joka aiheuttaa nopeaa kulumista laakerin rullille sekä sisä ja ulkokehille.