Valtatiellä ajaminen laittaa pinnan kireälle

[Kaljee]

Otsikolle hieman taustaa, tänään tuli lähdettyä ajelulle ilman selkeää suuntaa tai karttaa. Ajattelin kierrellä hieman hiekkateitä, ja katsella mitä mielenkiintoista lähiseudulta löytyykään. Ikaalisista tie löytyi turvenevojen välistä lopulta karviantielle, jossa paikalliset markkinat olivat tukkineet tien. Siitä sitten kiertotietä, jossa matkan varrelta löytyy kyltti Lauhanvuoren kansallispuistoon. Pitihän siellä sitten käydä eksymässä Loistavalla suuntavaistolla ja vielä paremmalla tuurilla löytyikin tie Nummijärvelle, josta matka jatkui Pramian viinatehtaanmyymälään & Kahvioon tauolle. Hieno paikka! Tähän mennessä oli tultu ajeltua rentoa ajelua asfaltilla,soralla sekä suurinpiirtein silkalla hiekalla, vauhdin ollessa kaikkea neljän kymmenen ja sadan välistä. Matka oli taittunut, ja hymy oli korvilla.

Kunnes päätin lähteä valtatietä 3 kotia kohti, suurinpiirtein väliltä Jalasjärvi-Ikaalinen.

Edellä on jonoa, henkilöautoja noin viisi joiden edellä ajaa kansankielellä sanottuna kaksi rekkaa. Vauhti on tasaisen epätasainen 60-90 kilometriä tunnissa. Hetken ajeltua ajattelin jättää reilumman turvavälin edelläajavaan, noin 4-5 sekuntia. Virheistä suurin...

Edellä ajavat rekkojen takana ohittelevat toisiaan käsittämättömissä paikoissa. Minun ja autojen väliin on aivan pakko änkeä kaksikin mersua tai bemaria kerralla. Eikä ollut merkillä väliä, kyllä siihen änki niin nissanit kuin tojotatkin. Vaikka selvästi näkyy että jonoa on, turha tässä on ohitella. Ei auttanut turvavälin lyhentäminen, edelleen siihen eteen pitää änkeä. Nyt vain vielä pahempaan väliin...

Paras oli kun eräs ulkomaankilpinen farmariauto ohittaa niin että matkustajan puoleinen rengas ei missään vaiheessa ylittänyt tien keskiviivaa. Eikä tosiassa tainnut koko matkustajan penkillä istuva käydä oman kaistansa ulkopuolella... Siinä ei paljoa jää motoristille omaa tilaa!

Alkoi muuten niin mukava reissua suoraan sanottuna ketuttaa tuon loppumatkan takia. Täytyy alkaa katsomaan karttaa, ja etsiä vaikka mikä onneton kinttupolku jos se yhtään vie pois tuolta tieltä. Tietysti tuohon olisi auttanut se perinteinen, tuhat kuutiota brevaan enemmän ja vauhtia maileina mitattuna se parisataa? Ja ajaa tilanteesta ohitse...Haluaisin tosin ajella vielä huomennakin, enkä olla parsittavana joko sairaalassa tai jonkun onnettoman toimesta jätesäkkiin tien laidasta...

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia, mikä auttaisi tilanteessa vai auttaako mikään?

Muokkaus: Pitää vielä lisäämäni, että luovuin puolivälissä tilanteesta ja poikkesin Parkanon rajalla suosiolla kahville. Ajattelin antaa tilanteen rauhoittua,  ja jatkaa tauon jälkeen. Mutta sama meno jatkui: eri rekat, eri autot, sama päätön meininki!

[Junkers]

Oma turvallisuus on tärkeintä. Monilla pienemmillä teillä kahden raskaan perävaunuyhdistelmän ohittaminen turvallisesti on liki mahdotonta. Raskaat ajoneuvot kun ajavat usein niin lähellä toisiaan, ettei normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu moottoripyöräilijä tai autoilija uskaltaudu niiden väliin Ohituskaistojen puuttuessa tuollaisen letkan ohittaminen vaatii todella pitkän ja vastaantulijoista vapaan suoran. Joskus hieman ihmetyttää, että eikö poliisin liikennevalvonnassa puututa näihin raskaiden ajoneuvojen olemattomiin turvaväleihin. Kun jotain yllättävää sattuu, on takimmaisena ajavan raskaan ajoneuvon kuljettajalla varsin vähäiset mahdollisuudet välttää ajamasta edelläajavan perään. Väistömahdollisuudetkin ovat rajalliset; joko ojaan tai äkkiä vastaantulevien kaistalle missä voikin olla vastaantulija. Ei tähän minusta muuta konstia ole kuin pitää huolta omasta turvavälistään vaikka se ketuttaakin. Ajamisesta kyllä tulee melkoista sahaamista kun siihen turvaväliin tunkee jatkuvasti ohittajia 

[Kaljee]

Vaikeaa tuollaisen kaksikon ohittaminen onkin, joten suurin ihmetys lieneekin miksi sitten täytyy edes yrittää? Henkilöautot raskaan kaluston takana ohittelevat toisiaan aivan käsittämättömissä kohdissa. Käytännössä takana tulevien täytyy jarruttaa jotta ohittaja pääsee neljänneksi henkilöautoksi jonossa. Harva jos kukaan sitten kumminkaan yritti ajaa rekoista ohi ennen ohituskaistaa. Huomattavasti leppoisampaa olisi vain päristellä takana ilman ohituksia. Vaikka vauhti seilaisikin. Kiire, ja kyllästyminen lienee perimmäiset syyt.

Mietin olisiko ollut kannattavaa siirtyä omalla kaistalla keskeltä enemmän vasempaan reunaan?

Mutta, tuolla tulee ajeltua. Kuten Team Ahma sanoi, turvallista matkaa!

[motomatti]

Varsin tuttua minullekin tuo yksi- ja kaksinumeroisilla teillä ajo silloin kun on enemmän liikennettä niillä. Siksipä poltan bensiiniä enemmän ajamalla useampinumeroisia "kärrypolkuja". Joskus ne jopa oikaisevat, ainakin näennäisesti, kartalta katsoen.

Kokonaisuutena Tampereen kaupungin lähistön valtatiet ovat kuitenkin melko sopuisia ajella. Varsinkin jos on "varaa" päättää ajankohta ajeluun.
Erään henkilön mielestä, jonka tapasin tienvarsikahvilassa valtatien varressa, moottoripyörät ovat haitaksi teillä. Kuulemma arvaamattomia ja aiheuttavat tasaisessa autovirrassa jarruttelua kun poukkoilevat ennalta arvaamattomasti ja kiilaavat pieniinkin väleihin. No, kai sellaisiakin on.

Joka tapauksessa Tampereen keskustastakin pääsee prätkällä varsin helposti sellaisille teille joissa hermoa voi lepuuttaa kuten Kangasalan kautta Kuhmoisiin. Melko suora tie mutta maalaismaisemaa riittää. Saavuttua entiselle nelostielle, nykyään kakkosneloselle, on melko leppoisaa ajella etelämmäksi tai pohjoisemaksi. Toki ympäristössä on muita, mutkikkaampiakin "polkuja" poljettavaksi.

Ajelin menneenä viikonvaihteena, pe. ja su., kantatie 66:sta. Eipä ollut kulkijoita riesaksi asti tiellä. Muitakin kaksi- ja kolminumeroisia teitä oli matkassa. Kävin myös JMK:n tapahtumassa Keuruulla. Sauna oli lämmin mutta teltta hieman kostea kun välillä lankesi lämpimiä sateita. Yöt olivat suht selkeitä mutta lämpimiä. Porukkaa oli noin puolet normaalista.

[Hajakenttä]

Minä sanon noita autokasoja rypälepommeiksi. Ei niihin aina tarvita edes rekkoja, vaikka niillän sen parhaiten saa syntymään. On niitä nähty moottoritielläkin. Mikähän läheisyyden kaipuu saa autoilijat pakkantumaan kahteen tiiviiseen jonoon ja siinä sitten vaihtelemaan kaistaa ja ohitteleman toisiaan molemmin puolin? Parasta on pysytellä noista rypälepommeista kaukana. Jos niissä jotain yllättävää sattuu niin siinä sitä sitten ollan niiden kauniiden autojen kanssa.

Raskailla ajoneuvoilla on usein se nopeuden rajoitin ja ne sitten ajavat 89 km/t, joka kyllä useimmiten riittää. Jos yhdestä rekasta ei ohi pääse niin se on varmaankin 80:n tie. Satasen tiellä on yleensä enemmän näkyvyyksiä ohitella. Kaksi rekkaa possujunassa on tietysti liikaa.

Tiukka jono on aina tosi vaarallinen. Siellä välissä on kuitenkin mökkiläinen ja peräkärryssä huussinrakennustarpeet. Sitten se kääntyy vasemmalle mökkitielle. Kun ei osata ryhmittyä ei kukaan näe suuntavilkua vasemmalle, paitsi se seuraava, joka sen peittää, kun ei osaa ajaa oikelalla. Ja kun sivutien liittymän alla on hiukan painunut rumpu, jossa täytyy ajaa ryömimällä, se peräkärry lojuu päätien ajokaistalla poikttain juuri sen verran pitkään, että vastaantulija ehtii mutkan takaa siihen kylkeen. Jonon takia sekään ei pääse väistämään.

Pysykää siis kaukana näistä rypälepommeista. Parasta tehdä vaan oma hyvä ajo ja nauttia hyvästä pyörästä, kauniista päivästä ja -maisemista. Menköön toiset vaikka pellehyppyjä suorin vartaloin kerien.

[Urpo ja Turpo]

Urpollakin on kauhukokemuksia jonon ohittamisesta noin vuodelta 1990. Oltiin siis Turpon kanssa menossa Pori Jazziin ja oltiin kerrankin ajoissa liikkeellä. Turpo vei lapset autolla (Opel Corsa) mummolaan, mutta matkalla virtalukon pohja meni oikosulkuun niin, että startti meni vauhdissa päälle. Muutamaa tuntia myöhemmin oltiin jo aikataulusta myöhässä ja suunnattiin Mille GT:llä vauhdilla kohti Poria. Alastaron kohdalla vedettiin ylämäessä heittämällä ohi rekasta ja muutamasta henkilöautosta. Mäen päällä olikin poliisi viittomassa parkkipaikalle. Ajokortin menettäminenkin kävi mielessä, mutta olivatkin vain pyydystämässä amerikkalaisia moottoripyöriä ja erehtyivät merkistä. Kokeilivat vain, että etujarrun kahva ei pohjaa ja toivottivat hyvää matkaa.

[motomatti]

Urpo ja Turpo tuohon laittoi mielenkiintoisen sivuhaaran joka ei koske Guzzeja vaan siihen aikaan, -90, oli poliiseilla, en tiedä mistä johtuen, fiksaatio joka aiheutti amerikanmerkkisen moottoripyörän välittömän pysäyttämisen ja talteenoton. Olin näitä asioita viran puolesta myös syynäämässä. Ex-vuokraisännälläni kävi niin että maaseutukaupungin x poliisi päätti hänen jo ajossa olleen pyöränsä takavarikosta rikostutkimuksen ajaksi. Tutkimus kesti talven yli ja keväällä kävi niin x-kaupungin poliisiaseman kellariin vesi nousi reilut puoli metriä. Vesi meni ns. pesään ja vaurioitti moottoria, vaihdelaatikkoa ja muuta voimansiirtoa niin että siitä tuli romu. Poliisilla ei ole vakuutusta tähän. "Asiakas" sai pyöränsä takaisin ja poliisin papereissa maininnan soveltuvuudesta eu-alueen liikenteeseen. Tämä ei suinkaan ole ollut ainokainen tapaus.

Omalle kohdalle sattui, Mäntässä asuessani, että tulin Tampereelta sikäläisen nimeltä mainitsemattoman kerhon pippaloista aamuyöstä kotiappäin. Lylynsuoralla lasketin Centaurolla kuulaassa kevätyössä vähän reippaammin. Yllätyin kun Juupavaarantien risteyksessä oli vilkkuvaloja ja poliisejä taskulamppuineen viittomassa pysäkille. Hieman väräytti alaselässä että onko nyt tuomion paikka kun olin napannut pari olutta aiemmin illanvietossa ja matkanopeus oli sadanviidenkympin paremmalla puolella. Siitä ei ollut kysymys. Käskettiin nousemaan pois pyörän päältä ja vietiin maijan takaosastoon kuin isompikin lainrikkoja. Siellä ihmettelin että pitääpa ihmetellä paljon. Meni noin vartti ja konsta avasi takaoven ja sanoi että hyvää matkaa. Kertoi että en ole etsitty henkilö eikä pyöräni ole hänen pyöränsä. Olisin tietänyt kertoa että tiedän kuka oli kyseessä jota he etsivät. Samoissa bileissä oltiin mutta hänellä kävi ns. flaksi ja jäi Tampereelle öitsemään. Hänenkin pyöränsä osoittautui myöhemmin muutoin lailliseksi paitsi äänenvaimentajat piti loppupeleissä vaihtaa. Toimenpide vaati katsastuksen että kilvet pysyivät. Muutoin pyörä oli lain kirjaimen mukainen, katsastettu ja verot maksettu. Eikä tämä ole ollut ainoa. Mutta miksi jahdata vain yhden merkin omistajia? Monen muun "uitetun" pyörän kilvet ovat jostain jo romutetusta pyörästä. Mutta merkki pääosin kaukoidästä. Ketään ei se kiinnostanut.

Vielä lisäys: tuotin Hollannista itselleni 850 Californian. Se piti rekisteröidä maahamme. Olin sen jo purkanut katsoakseni onko kaikki kunnossa ja menin paljaan rungon kanssa katsastusasemalle. Pyysin maahantuontikatsastusta tehtäväksi. Sen sisältö on vain se että pyörän paperit ja itse pyörä ovat samaa paria. Pelkkä runko oli helppo homma kuljettaa katsastusasemalle. Siellä kieltäydyttiin katsastuksesta siksi että pyörästä puuttui osia. Kerroin että runkonumero löytyy rungosta eikä muita osia tai rakenteita tässä tapauksessa tarvita. Asiasta väiteltiin aikamme ja esitin että haluan ko. katsastusaseman esihenkilön puheille. Pääsin. Selvitin asiani ja hän tutki papereita: todellakin, vain pyörän identiteetti tarkistetaan. Laittoivat hommaa tekemään nuorimman katsurinsa kun muut katselivat sivusta kiinnostuneena. Muuten meni hyvin mutta tarkastuksensa tulos oli se että papereihin meni pyörämallin tyyppinumero eikä yksilöintinumero. Ne ovat emäputken eri puolilla. Onneksi havaisin tämän ja siitä mainitsin. Suhteellisen hyvä fiilis hieman laantui, numero vaihdettiin hiljaisuudessa papereihin ja maksoin asiasta hieman toistasataa euroa. Sen jälkeen Tulliin. Siitä erikseen joskus.

[egon]

Jalasjärveltä Ikaalisiin -väli on kyllä erittäin ikävystyttävä pätkä. Se oli vielä paljon pahempi ennen ohituskaista-aikaa. Toinen väli, joka ei nauti suosiotani on Virtailta Kurun kautta Ylöjärvelle. Molempiin syntyy vajaata kahdeksaa kymppiä etenevä tulppa varsin näppärästi. 

[@]

Miksi ajelette valtateitä tai ylipäätänsä assulla? Hankkikaa pyörä, jolla voi ajella soralla ja metsäautoteillä, niin rekat, autojonot ja tutkakamerat eivät ole riesana. 

[Kaljee]

Pikku-Brevahan on ihan näppärä kulkemaan soratiellä
Harrastuksen vuoksi käydään sitten pahemmissa paikoissa jumiutumassa Neuvostoliiton aikaisella sivuvaunupyörällä

Brevalla kartalta onkin mukava katsella eri reittejä, kun voi aivan rauhassa lähteä kulkemaan sitä pienempääkin tietä. Ajallisesti ne aika harvoin jouduttavat matkantekoa, mutta mieli lepää!

Tuo Hajakentän kutsuma "rypälepommi", on hyvin osuva kutsumanimi tuolle kohtaamalleni autokulkueelle. Vaimo tuota samaista reittiä kulkee autolla useamminkin, ja valittaa kyseisen pätkän puuduttavuutta. Itse ajattelin tuolloin ajellessa, että pääsen hieman nopeammin kotopuoleen, hieman mukamas sadetta piiloon

Osa autoilijoista ottaa kaksipyöräiset hyvin huomioon, vaikka jonoa olisikin. Tuolla kertaa vain niin monen kanssakulkijan vaarallinen ajokäytös oli jotain niin tyrmistyttävää, etten ollut ennen sellaista pyörän selässä kokenut. Useampi vuosi ja reilu kymppitonni kilometrejä takana. ( Joo, vähällä menty tähän asti )

[egon]

Kotimatkalla Säkylästä oli välillä aikamoisia tulppia liikenteessä, mutta jos on röyhkeää luonnetta, niin sellaisesta pääse ohi kun vaan röyhkeästi loikkaa eteenpäin vaikka auto kerrallaan. Jonossa saattaa olla joku erimielinenkin, mutta kokemuksesta väittäisin, että kun kiilaa jonon väliin, niin taakse jäävä auto yleensä antaa muutaman metrin tilaa eteensä.  Tulpan aiheuttaa usein autoilija, joka ei uskalla tai halua ohittaa edellään menevää rekkaa, puhumattakaan jos siinä on niitä kaksi peräkkäin ja ohittaja joutuisi kiilaamaan niiden väliin odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Rumaa käytöstä kiilailu on tietenkin, mutta kun muu ei auta niin joskus käytetään tuo viimeinen keino. Itse olen tuon autoilijoiden parissa kohteliaan ohitetuksi tuleminen -syndrooman  tulkinnut jotenkin niin, että kun pyörä tulee takaa vikkelästi ja lähtee edelleen vikkelästi, niin se tulkitaan hiukan "luonnon laiksi", eli että "nuo ne vaan menevät ja me roikumme täällä".  Mutta riskaabeli hommaahan tuo on omalla tavallaan.

[Henko]

Miksi ajelette valtateitä tai ylipäätänsä assulla? Hankkikaa pyörä, jolla voi ajella soralla ja metsäautoteillä, niin rekat, autojonot ja tutkakamerat eivät ole riesana. 

Täytyy sanoa että ei se hiekkatielläkään ole mukava jos olisi ohitettava joku reippaasti alinopeutta ajava autoilija, joka varmuuden vuoksi ajaa keskellä tietä ettei vain suistu kummaltakaan puolelta.

[motomatti]

Täytyy sanoa että ei se hiekkatielläkään ole mukava jos olisi ohitettava joku reippaasti alinopeutta ajava autoilija, joka varmuuden vuoksi ajaa keskellä tietä ettei vain suistu kummaltakaan puolelta.

Pääsee helpommalla kun pitää ns. savukkeen mittaisen tauon ja jatkaa sitten. Paikalliset kyllä, useimmat, ajavat hiekkatiellä suht reippaasti mutta se ei tarkoita sitä että olisivat nopeampia kun rupulikumipyörä ja sen kuski.
Mökkiläiset, asfalttille syntyneet, ovat varovaisia epämääräisellä pinnalla. Taitavat olla nykyään ainoita jotka maaseudulle kulkeutuvat edes kesäksi kun paikallinen väki vanhenee ja vähitellen haihtuu pois. Palvelut ovat lähteneet kyliltä jo vuosikymmeniä sitten ja viimeksi lähtevät vanhukset.

[@]

Itse olen viimeiset 20 vuotta ajellut soralla aina kun se on mahdollista. Alla on ollut aina enduro, nyt viimeisenä Tenere 700, jolla on tullut kilometrejä kuluvana kesänä vajaa 13 000. Kokemukseni mukaan autoilijat eivät niinkään ole ongelmana, vaan tukkirekat, kuorma-autot ja isot työkoneet, joita täytyy varoa. Ammattimiehet ajavat ronskisti vaikka pysyvätkin pääsääntöisesti vastaantullessaan tiukasti omalla kaistallaan kurveissa mutta ei aina. Sivuteiltäkin eteen saattaa tupsahtaa pusikosta joku autoilija silloin tällöin mutta nykyään yhä harvemmin.  Eläimiä tiellä näkyy huomattavasti enemmän. Maaseudun autioituminen näkyy ja tuntuu sivuteillä, jossa usein saa ajella pitkät tovit ilman yhtään ainoaa vastaantulijaa. Tokihan soratiet ovat usein aika kehnossa kunnossa ja pyörän alusta onkin renkaiden ohella avainasemassa vähänkin vauhdikkaammassa menossa. Alustan säätäminen ja rengasvalinnat ovatkin tärkeimmät aiheet kurapyöräkeskusteluissa. Aika lailla eri harrastuksesta on siis kysymys verrattuna normicruisailuun valtateillä. Ensi kesänä olisi tarkoitus kokeilla myös katupyörällä ajamista kun ja jos saan Guzzin liikenteeseen. Täksi kesäksi kaikki oli jo valmiina ajoon mutta viime metreillä päätinkin ettei satulan päällys kelpaakaan eikä tankin maalauskaan ollut riittävän hyvä. Taas uusiksi ensi talvena. 

[motomatti]

Pohjoisempana tiet vetävät paremmin.
Riippuu siitä mitä kautta lähtee etelästä pohjoiseen. Pääteitä vältellen normaalisti mutta aina se ei ole käytännöllistä jos vaikka on jokin asia  isommalle kylälle.
Koska lähden ajamaan Tampereelta aina jonnekin niin käytän paljolti kolminumeroisia teitä ja ns. sisämaata. Isommat, yksi ja kaksinumeroiset tiet, alkavat vetämään Oulu - Iisalmi - Joensuu-linjan koillispuolelta. Toki sielläkin on näppäriä kolminumeroisia teitä mutta matkaan voi tulla pidennystä.

Etelä- keski- ja Pohjoispohjanmaallakin on isojen teiden välissä ja pohjoisempana Nelostien itäpuolellakin pohjoiseen vetäviä teitä joilla saa ajella melkolailla rauhassa. Jos kuitenkin on ajanut pääteitä etelästä päin vaikka Kemiin asti niin voi valita koilliseen päin mennessä tien joka kulkee Kemijoen rantoja myöden. Osin molemmin puolin mutta kaakon puolella on tie jota pääsee suht kivuttomasti Rovaniemelle. Kuluneena suvena noita teitä sujuttelin hermot leväten.