Kotona suihkun ja hydrokortisonin levittelyn jälkeen puremakohtiin olen ihan ookoo.
Olipa rattoisa riento. Sai uusia tuttavia ja ehkä, joskus, ystäviksi. Vaan sitä ei tiedä vielä...
Kiitos järjestäjille! Paikkakin oli varsin miellyttävä. Ukkonen yöllä virkisti. Teltassa ei palellut eli toista mukana kulkenutta pussia ei tarvittu.
Paluumatka sujui eri kautta kun tulo.
En tullut Pohjanlahden rannikkoa ylös vaan risteilin, länsiosissa toki, metsäisemmässä lännessä. Maakunnista siellä ei jäänyt kiertämättä yksikään. Helpompi on luetella missä en käynyt: molemmat Karjalat, Uusimaa, Itä-Savo, Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Tunturi-Lappi. Tuli siis kierrettyä varsin monta kylää, metsähakkuuta ja pellonreunaa. Vain Kuopiota ohittaessani käytin ns. isoa tietä. Muutoin kaksi- kolmi- ja nelinumeroisia. Soratietä sen verran että voi mainita. Sen menomatkalla kärähtäneen Navigaattorin ansiota.
Tie Loma-Vietosesta koilliseen ei ollut oikein hyvä. Rovaniemelle pääsin kuitenkin vahingoitta enkä edes pysähtynyt kuin liikennevaloihin ja sieltä laskettelin Ranuan suuntaan mutta loppumatkalla koukkasin vielä lännen kautta. Polttoainetta kului, keskimäärin, 5,6 litraa sataa kilometriä kohden. Monta tankillista.
Sovittu väliyöpyminen Kajaanissa jäi siis tekemättä. Sää oli riittävän hyvä ajamiseen mutta jo Keski-Suomessa oli hellettä eikä Pirkanmaakaan siitä ole paitsi jäänyt. Suihkunraikkaana kirjoittelen. Jalkoja turvottaa.
Kerrassaan elähdyttävää tavata aika-ajoin. Vanhoja ja uusia ihmisiä. Silti vielä pyöriäkin ihmeteltiin. Muistoksi jäi hyönteisten puremia muiden ohella. Kiitos!
