Jos moottoripyörän runko on tehty 7000-sarjan lujista laaduista, niin hitsin viereen tulee 2...3 kertaa ainepaksuuden verran leveyttä pehmentynyt vyöhyke, jossa erkaumat ovat osittain liuenneet ja materiaali on menettänyt lujuudestaan noin puolet. Lujuutta palautuu pitkän ajan myötä jotain parikymmentä prosenttia huoneenlämpötilassakin, mutta jotain pari tuntia jossain 120..150 asteessa pehmentynessä vyöhykkeessä tapahtuu tehokkaammin uudelleen erkautumista, jolloin menetetystä lujuudesta palautuu ehkä puolet. Riippuu hitsin lämpöpulssista ja sen kestosta miten paljon hitsin HAZ-vyöhykkeellä ehtii tapahtua ns. ylivanhenemista, eli koherentit erkaumat kasvavat epäkoherenteiksi, joka johtaa pysyvään lujuuden laskuun.
Yleisesti ottaen hitsaaminen on lujan alumiinin kohdalla niin ankara toimenpide, että sitä pitäisi käyttää erittäin hyvin harkituissa kohdissa ja tarkalla prosessin kontrolloinnilla. Moottoripyörän runko ei tavallisessa cruisailussa ole kovinkaan rankasti vaihtokuormitettu, joten alumiinirunko voi menestyä ihan hyvin monet vuodet ja pitkät reissut, mutta kurapyörissä, joilla mennään lujaa huonoilla reiteillä, on viisasta jättää hitsattu alumiini käyttämättä tai ainakin omistajan kannattaa tarkastaa runko hyvin huolellisesti säännöllisesti, että alkava halkeama löytyy ajoissa, että sen voi korjata ennen rungon murtumista. Guzzeissa on jossakin Saksan suunnalla tapahtunut takapyörän kannatinpalkin murtumia Stelvioissa, joita on käytetty paljon hauskanpitoon huonoilla teillä. Niissä väsymismurtuma on saanut alkunsa palkin alapinnalla olevan putkikiinnikkeen kiinnitysnappulaa varten poratusta reiästä. Hitsiä siinä ei ole, mutta reiän lovivaikutus on niin suuri, että isolla jännitysvaihtelulla se voi aiheuttaa väsymissärön ydintymisen ja kasvun. Tuota reikää ei saa missään tapauksessa mennä hitsaamaan umpeen, sillä se pahentaa tilannetta dramaattisesti. Parempi tapa on vilkaista säännöllisesti sinne palkin alapintaan kiinnike irrotettuna ja tutkia vaikka suurennuslasin kanssa reiän reunat niin, että voi olla varma, ettei siellä ole kasvavaa halkeamaa. Olen sen verran jutellut VTT:n asiantuntijoiden kanssa, että tulimme siihen tulokseen, että selvästi näkyvä halkeama, sanotaan 10 mm pitkä hiushalkeama reiän pinnasta perusaineeseen päin ei pitäisi aiheuttaa loppukannaksen kertaheitolla tapahtuvaa murtumista esim. kovan töyssyn seurauksena. On asialle eduksi jos reiän reunat on hinkattu mirkelituukilla pyöreiksi ja lovettomiksi ja jos tarkastuksessa joskus löytyy vaikka millin pituinen hiushalkeama, niin sen etenemisen voi pysäyttää hiomalla se huolellisesti pois niin ettei särön kärjestä jää mitään merkkiä hiottuun pintaan.
Urpo ja Turpo on kuullut paikkansapitävän nyrkkisäännön. Oikeastaan on aika todennäköistä, että jos crossariin tai RR kalustoon tekee hitsaamalla yhtä painavan rungon kuin vastaava teräksinen, se voi väsymiseen nähden olla silti selvästi heikompi.
Luonnonlait ovat siitä hankalia, ettei taitavakaan lakimies mahda niille mitään. Ei edes insinörit.