Tulipa sekin koettua, että aina ei näe. Eilen lähdin ohittamaan henkilöautoa varmassa paikassa. Hyvä näkyvyys ja vapaa reitti. Ei edes sulkuviivaa. Hiukan ylinopeutta kun ohitettavakin ajoi jo 80km/t mutta en vaan halunnut ajaa perässä. Tuttu tie, kaunis aurinkinen päivä ja kaikki kunnossa ja ei kun ohi vaan. Kun olin rinnalla niin hupsista vaan! Siinä olikin valkoinen henkilöauto tulossa vastaan ihan nokan edessä! En tiedä yhtään, mistä se tuli. Olin varmasti katsonut reitin. Jatkoin vaan keskiviivaa pitkin ja hiukan jäi tilaakin molemmin puolin. En edes pahasti säikähtänyt, mutta oli se kuitenkin muistutus siitä, että vaikka katsot et aina näe sittenkään!
Yksi selitys voi olla se, että myös ohitettava auto oli valkoinen. Nopeasti katsoen saattaa ne hahmot sotkeutua toisiinsa yhdeksi. En saa koskaan tietää totuutta.
Havaintovirheeseen liittyy yleensä aivan muita syitä kuin silmän optiikkaan liittyviä syitä: Syynä voivat olla esimerkiksi päihteet, dementia, liian suuri tilannenopeus, huomion herpaantuminen, lääkitys tai väsymys. Tästä voi sitten valita mieleisensä.
Yksi silmään liittyvä kyllä on. Kontrastinäkö eli näköjärjestelmän kyky erottaa vähäisiä valaistuseroja. Se heikentyy usein iän myötä. Yleinen syy kontrastinäön heikentymiselle on kaihi, mutta on muutakin. Sitä ei tavallinen lääkäri tutki, vaan tarvitaan silmälääkäri.
Lapissa viime kesän lopulla ajaessani piti olla porojen takia valppaana. Jotta saatoin vähän rentoutua, harjoitin tekniikkaa, jossa loin aina suoran alkaessa "näkevän" katseen koko suoran mitalle varmistaakseni, että tien pinta on vapaa ja sitten tien sivut. Olin niin sanotusti ylhäällä, ja tien sivu oli pelkkää kanervaa, ei puustoa. Kerran tulin suoralle, joka oli hyvin pitkä; siinä oli ensin parisataa laskua ja sitten kilometri loivaa nousua. Katsoin suoran tyhjäksi ja panin puita uuniin, kun oli tuota matkaakin. Yllättäen huomasin, että jo alkumatkassa olen ajamassa poron ahteriin. Siinä lönkötteli poro kaistallani menossa samaan suuntaan kuin minäkin. Takaapäin katsottuna porolla on hyvin kapea silhuetti, ja kaukaa katsottuna se oli sulautunut täysin harmaaseen asvalttiin. Näin ainakin minun silmiäni se hämäsi. Tämä tapaus sai miettimään tällaisia.
Kerran suoraan metsästä tai tien reunasta lähti auto vastaan. Yhtenäistä viivaa siinäkään ei ollut.
