Muuten fiksu ohje mutta pari kommenttia:
Jos korjaus tehdään katkenneeseen vaijeriin pitää, tietenkin, huomoida myös vaijerin kuoren mitta. Sitä pitää lyhentää saman verran kuin vaijeri lyheni katketessaan sekä prosessin aikana. Vaarana on myös että sen jälkeen vaijeri ei olekaan riittävän pitkä. Sitäkään en tuossa ohjeessa nähnyt että lyhennetyn vaijerin kuoren, eli spiraalin, päähän olisi asennettu hela joka vaijerin spiraalin päässä on. Se on yleensä hankala sujutella spiraalin ulkopinnalla olevan muovikuoren päälle. Toki sen muovikuoren voi kuoria holkin mitalta pois niin kuoren päällä jo olleen holkin asennus sujuu helpommin.
Käytetyn vaijerin pää voi olla myös likainen: yleensä myös rasvainen. Siihen on vaikea saada imeytettyä juotosta lujasti. Kuumentaminen saa toki juotoksen imeytymään mutta lämmöstä on vaaransa: vaijeri karkeneen herkästi. Katkeaa lämpörajastaan helposti kuormituksen alla.
On toki aivan toinen asia tehdä ihka uusi vaijeri uuteen spiraaliin. Mutta mitoitus on tärkeä ja se sovitetaan yleensä säädön ensimmäisen kolmanneksen kohdalle. Prosessissa kun saattaa olla epätarkkuuksia suuntaan tai toiseen.
Yleensä, ainakin näissä italianpumpuissa, vaijerin mitat, erityisesti kytkinvaijerin, on tarkalle mitoitettu. Ennen tulitöihin ryhtymistä kannattaa katsoa saako vanhasta uutta. Toki hätätilanteessa vanhan vaijerin vetää oikotietä mutta yleensä se silloin ei ole pitkäikäinen tai hankaloittaa ajamista. Yleensä tulee jyrkkiä mutkia.
Tuleeko halvemmaksi: aluksi lueteltiin tarpeet, sitten tuli kuviin useita työkaluja kuten viilapenkki pöytineen ym. Harvalla on mukana moisia varusteita siellä synkeällä metsävälillä jossa vaijeri katkeaa. Parempi on varavaijeri ja parit työkalut sen vaihtamiseksi tai Autoliiton jäsenyys.
Vanhan vaijerin korjaaminen omalla verstaalla voi tulla mieleen mutta mitä kannattaa sillä uusi vaijeri ei ihmeitä maksa. Asia on erkiseen jos on jostain harvinaisuudesta kyse jota ei saa merkkiliikkeestä samalla tai toisellakaan viikolla. Kokemusta asiasta on.
Mutta jos tekee ihan uusista osista: päätyholkeista, spiraalista ja vaijerista työkaluineen ja apumateriaaleineen on se mukava harrastus. Komponentit ja välineet yhteensä taitavat olla kalliimmat kuin varalle hankitut varavaijerit.
Käytännön syistä, koska kauppiaalta ei löydy sopivaa, on tullut tehdyksi aika monta kaapelia. Tuntipalkoille ei taatusti pääse. Mutta harratusena ookoo ja voi elvistellä niillä.
Ruuvinipoista sen verran että hyviä hädässä mutta yleensä käy niin että ruuvinippa lipeää ja sitten ollaan ilman, kytkin- tai kaasuvaijeria. Aikanaan oli jarruvaijeritkin. Ryypynvaijeria en tiedä kenenkään korjanneen.
Mihin em. lurituksen perustan: asuin pienenä kaukana palveluista ja jo hiukan toisella kymmenellä innostuin mopoista ja kyseiset menetelmät tulivat tutuiksi sillä olisi ollut taloudellisesti liki mahdotonta hankkia uusia tuotteita. Matka saamapaikoillekin olisi maksanut ja kestänyt pidempään kuin korvaavan tuotteen teko omin voimin. Monessa muussakin asiassa. Etujarrun vaijerista sai hyvin kaasuvaijerin. Selkeä tarveharkintatilanne. Jarrukahvaa puristaen vauhti lisääntyi. Kytkinvaijerin katkeaminen ei ollut iso ongelma: vaihteita voi runnoa ilmankin. Tosin vapaan löytäminen oli ongelma mutta ei paha jos takajarru toimi. Sai pysähtymään vaihde päällä. Myös moottorin. Samalla.
Monta muutakin osaa ei kaivattu kuten tulpanhattua tai kaksitahtiöljyä. Niille aina korvike löytyi. Tulpanhatuttomuudesta eli häiriönpoistajasta ei valittanut kuin kylän ainoa DX-harrastaja, siis kaukaisten radiokanvien bongaaja. Öljyn puutteessa kävi traktorin polttoöljy jota piti bensan joukkoon laittaa noin neljännes. Vääntömomentti parani mutta kierrosluku laski. Tulppaan teki välillä "piikkiä".
Pakokäyrän puutteessa syttyi kuiva sänkipelto palamaan mutta onneksi naapurin tontilla. Pinnavanteessa aina sisäkumejakaan ollut vaan täytettiin savella ulkokumi. Kyllä silläkin kylille pääsi. Vaan ei ollut häävi ajaa. jne muuta viisasta. Hengissä kuitenkin...
Ja kyllä, minikaasupoltin on itsellä matkassa ja muutama ruuvinippeli ja tavan tinaa. Niitä voi myös juottaa varmuudeksi. Monta pyörää on toimitettu näiden elettyjen vuosien aikana kotitaipaleelle. Tai minne lienee. Nykyisin ei tarvitsijoita ole, paitsi jos on tietokone matkassa ja siinä vianhakusovellus niin jo kysytään. Ensi kesänä en enää ota mukaan. Selvittäkää itse vikanne.
