Aksiaalinen välys.

[MarkkuEVP]

Takapään pyörässä oli T4:ssa klappia ja olihan sieltä suojakuori pettänyt laakerista. Siinä joutessani otin irti myös pinionin. Siinäkin sellainen 1 mm pitkittäisvälys.  Päätin sitten vaihtaa laakerit ja Ylivieskasta Tampereen kautta Kokkolaan tulikin laakerit parissa päivässä. Eli kyytiä saivat kun Ylivieska on 60 km päässä  .
Menasin päästä helpolla ja laittaa samat prikat akselille samoihin paikkoihin.  Ei onnistunut kun tuli liian tuikka.
Mutta lautaspyörän päittäisvälys ihmetytti kun pinioni oli poissa paikaltaan...  Saako se liikkua 1 - 2 mm päittäin ? Iso laakeri varmaan ottaa voimat vai olenko erehtynyt ?
Kuitenkin rasitus sisäkanteen, jos sinne hampaista voima välittyy vai onko päittäisvoimat niin pienet ja pyörän "boorit " ottaa loput.
Kaikkea mitätöntä sitä vanhana miettii... nuorena olisi miettimättä pistänyt kasaan

Mr

[Pekka]

Kyllä vetopyöräparissa esiintyvät voimat työntävät lautaspyörän ajotilanteessa isoa kuulalaakeria vasten. Siksi säädettäessä lautaspyörää pitää vetää tarkoitukseen sopivalla ulosvetäjällä ulospäin.

[motomatti]

Perän koesovitukset tulee tehdä tarkastusvärin avulla öljyttömään perään. Silloin kun molempien hammaspyörien kosketuspinta on keskellä, molemmista suunnista, eli hampaan ja reunoista molemmissa hammaspyörissä mahdollisimman leveältä sekä välystä on vain hivenen on säätö kohdallaan. Oikean säädön löytyminen voi tarvita säätöaluslaattoja molemmille akseleille. Lähinnä pinionakselille. Pinionakselin säätöjä on kaksi: laakerien keskinäinen välys joka on liki nollaa mutta ei saa jarruttaa kuin hieman pyörittäessä että erikseen säädettävä hammasvälys.

Miksi liki nollavälys: perä lämpenee ajon aikana ja pinionakseli laajenee myös pituussuunnassa. Välys kasvaa. Silloin myös voitelu paranee.

Ensikertalaiselle siinä on hommaa pariksi pitkäksi ehtooksi. Ja, kuten Pekka kertoi, pitää huomioida että lautaspyörää pitää koko ajan vetää nollavälykselle takaa katsoen vasemmalle.

Tarkastusten välillä tarkastusväri pitää pyyhkiä pois että seuraavan kokeilun tulos selviäisi. Tarkastusvärin kanssa ei saa olla öljyä hammaspyörissä.

Ensin pinionakselin laakerivälys kohdalleen. Valitettavasti säädettäessä hammasvälystä pitää aina purkaa koko pinioin laakerointi. Homma vaatii lehmän hermoja.

Kyllä sen oppii koska minäkin opin. Jos välys ei ole oikea eikä/tai oikeassa kohdassa perä vaurioituu nopeasti ajossa.

Shimmejä eli välyslevyjä tarvitaan eri vahvuisia että säätö onnistuu. Niitä kannattaa hankkia muutamia eri vahvuisia.

On siis kaksi ehdottoman tärkeää välystä: pinionakselin laakerivälykset ensisijaisesti ja toiseksi hammasvälys ja kolmantena välyksen/kosketuspinnan sijainti molemmissa hammaspyörissä.

Anteeksi että väänsin "rautalangasta" mutta asia on tärkeä erityisesti kun säädetään jo kuluneita hammaspyöriä.
Kokemuksesta tiedän että aika "rupisenkin" perän saa kuntoon kunhan välykset ovat kohdallaan.

Perävaihteessa pitää käyttää Molykote A-dispersiota tai vastaavaa. (Tehtaan suositus.) Myös RVS voi toimia riittävästi. Mutta ei muun lisäaineen kanssa. Joko tai.

[MarkkuEVP]

Tämä perä näyttää hampaiden osalta hyvältä huolimatta millin pinjonin välyksestä. Laakeripinnatkin oli vanhassa kunnossa. Meinasin ensin ottaa shimmejä pois että välys tulisi kohdalleen.  Shimmejä jäi GT:n perän laitoista paljon. Vielä yksi mieltä askarruttava kysymys. Kannattaako iso laakerin sisäkaula laittaa kiinni lukitteella ?  Menee paikalleen kohtalaisen nätisti.

Mr

[motomatti]

Kannattaako iso laakerin sisäkaula laittaa kiinni lukitteella ?  Menee paikalleen kohtalaisen nätisti. 

Ison laakerin sisäkehä ja lautaspyörän akseli ovat keskenään liukusovitteella. Ei liimaa siihen.

Välyksen säädössä pitää ottaa huomioon tiivisteiden paksuus. Peräkotelon kannen alle tulee tyypillisesti kaksi tiivistettä eli yksi molemmille puolille shimmiä. Jos ei mahdu kahta tiivistettä niin hyvä tiivisteliima toimii myös.

Itse en ole paljoakaan tarvinnut lautaspyörän shimmaukseen shimmilevyjä vaan olen leikannut eri vahvuisista tiivistepaperiarkeista sopivan vahvuiset tiivisteet. Tiivistepaperia saa koneliikkeistä kuten Motonet, ym.

Kaiketi vaihdat lautaspyörän ison laakerin uuteen. Se kun on se joka yleensä ensin "poikii".
Lautaspyörän akselin huulitiivisteen kohta pitää hioa hienolla hiomapaperilla mataksi. Tiivisteen sijaintia voi säätää hieman että se ei osu vanhan tiivisteen kalvamaan uraan, mikäli sellaista ilmenee.

Pinionakselin laakerit ovat tiukahkolla liukusovitteella. Kootessa, varmuuden vuoksi, kannattaa vetää mutteri hieman ylikireälle ensin että shimmit ja laakerit asettuvat oikein.

Käytössä perävaihde kuumenee jonkin verran. Lämpöä syntyy sekä hammastuksista että pinionakselin eli pienen hammaspyörän akselin laakeroinnista. Perän sopiva lämpö kesäkeleillä on että ripeämmän ajon jälkeen peräkotelon kyljessä kärsii pitää kättä.

Pinionakselin mutteriin olen, viimeisen kiristyksen yhteydessä, laittanut keskilujaa tiivisteliimaa kuiville pinnoille mutterin lukitushuulloksen  tueksi. Muutaman perän tiedän vioittuneen kyseisen mutterin löystymisen vuoksi.

Omia säätöjäni: http://www.motomatti.fi/2015/08/peravaihde-737-sivuvaunuvalitys.html
Lisää: http://www.motomatti.fi/2015/01/guzzin-ison-peran-katselmus.html
Yleistä perävaihteista: http://www.motomatti.fi/2014/04/peravaihteiden-eroja.html

Perävaihteita on useita erilaisia isolohkoissa. CARC-mallistossa on erilaiset perävaihteet, V11-sarja omaa omanlaisensa perät, V10-sarjassa on pieniä poikkeamia normiperiin nähden. Pikkulohkoissa on eri mitoituksella olevia periä ja uusissa V7-malleissa on uutta tyyppiä. Myös perävaihteiden rakennetta ja siten kestävyyttää ja käytettävyyttä voi parantaa varsin edullisesti ja yksinkertaisesti.

[MarkkuEVP]

Pinioniin piti laittaa shimmejä paljon lisää holkin kardaanipuolelle...ja sitten otin yhden pois kun olisi muuten ollut hieman välystä. Yllättävää että uudet laakerit vaati melkein millin lisää tavaraa akselille.
Tulipahan myös vaihdettua iso laakeri ja huulitiiviste samalla.  Säilytin pinjonin ja lautaspyörän etäisyydet samana ja ehkä siksi kostetuspinnat värillä näytti hampaissa mielestäni hyvältä.
 Aika näyttää ... kohti uusia epäonnistumisia

Mr

[motomatti]

Vaikuttaa tietojen mukaan hyvältä.
Ajossa seuraten perän lämpötiloja käämmentuntumalla ja muutaman tuhannen kilometrin jälkeen välysten tarkastus. Purkaa ei tarvitse muuta kuin takapyörä irti ja perä irti kardaanitunnelista. Jos hammaspyörät ovat kuin ennenkin eikä pinionin laakereissa tunnu välystä ovat asiat suurelta osin kunnossa.

[MarkkuEVP]

Paikallaan ja öljyt sisällä.  Tuli melkein "täyshuolto". Vaimenninkumit eivät ole olleet toiminnassa pitkään aikaan. Irroitus oli pitkä prosessi.  Irrotinta ja lopuksi lämpöä niin viimein irtosi.
 Kard. akseliin grafiittirasvaa pesun jälkeen.  Mikähän itu on täyttöaukon mang. tulppa ?  Kait se metallimöhnä ylöskin kulkeutuu...
Erikoisinta oli irroitetun ison laakerin jäykkyys. Tutkiskelin hieman ja liotin bensassa yli yön ja aamulla oli mustaa mönjää astian pohjalla.  Laakeri jäykkyys katosi ja öljyttynä täysin äänetön.
Pakkasin koko laakerin ja tiivisteen varalle mahdolliseen tiensyrjäremonttiin 

mr

[motomatti]

Kun vaihdetaan takarengasta niin siinä yhteydessä voi nypätä sysäyksenvaimentimen laipan irti takanavasta. Laippa on kiinni joko lukkorenkaalla tai isolla kehällä joka on kiinni kolmella ruuvilla. Laipan keskireikä ja vastaava kohta takanavasta puhdistetaan ja laitetaan ohuelti vaseliinia liukupinnoille mutta ei kumeihin lainkaan. Jos sysäyksenvaimennin oli jumissa, kuten kerroit, niin se huonontaa ajo-ominaisuuksia ja rasittaa voimansiirtolinjaa. Laipan kuuluu sekä joustaa kiertosuunnassa sekä liikkua sivuittain laakeroinnissaan. Usein näkee että kitkalevy on jo kulunut loppuun eli vaimennin ei enää toimi. Myös vaimenninkumien pitää olla pehmeät ehyet. Vanhemmiten kovettuvat varsinkin jos niihin on päässyt öljyä tai vaseliinia.

Magneettitulppa pyrkii pitämään hammastuksista ja laakereista irronneen hienojakoisen teräspurun kokolailla yhdessä paikassa eikä kierrossa hammastuksien ja laakerien välyksiä kasvattamassa. Magneettitulppa on yleensä sama osa kuin tyhjennystulppa.

Koska kyse ei ole avokardaanista niin spooreissa toimii myös molybdeeni kuin grafiittikin.

Omalle kohdalle ei ole sattunut tuolla tavoin kankeaa laakeria. Ovat aina pyörineet varsin kevyesti irrotuksen jälkeenkin jos eivät ole olleet rikki. Missä kunnossa oli neulalaakeri akselin toisessa päässä? Siinä on yleensä enemmän vikaa kuin isossa kuulalaakerissa. Entä se pienempi huulitiiviste? Jos se joskus vuotaa tulee vuotoöljy lautaspyörän akselin sisäreiän kautta takapyörän vetospooreihin ja siitä vanteelle ja voi kulkeissaan tahria sysäyksenvaimentimen kumit ja kitkalevyn. Sekä takarenkaan.

Noin yleisesti isosta kuulalaakerista: uusikin pitää kahinaa jos sen pesee kuivaksi öljystä (säilytysrasvasta). Käytetty pitää kuivana hieman enemmän rahinaa mutta molemmat öljyttynä ovat hiljaisia.

[TimoEv]

>>... vaimenninkumien - - - Vanhemmiten kovettuvat varsinkin ...<<

Tarkoitat, että niitä kumeja ei tarvitse / saa voidella millään aineella?
Olen joskus suhauttanut vähän silikonisprayta. Tarkoituksena vain estää kiinnijumittuminen.
Tarpeetonta ja jopa haitallista?

Kun en tätäkään tiedä...

[motomatti]

Paha sanoa sysäyksenvaimenninkumeista kestääkö ne silikonia mutta öljyä ei ainakaan kestä. Silikoni kyllä haihtuu ajan kanssa. Itsekin olen käyttänyt kun uudet vaimenninkumit ovat olleet ahtaat asentaa.

On tullut vastaan monenlaista asennusta. On ollut sysäyksenvaimentimia joissa kuminpaloihin on porattu runsaasti reikiä. Lieke haettu vanhoista paloista pehmeämpiä...
Tyypillisesti ja yleisesti koko sysäyksenvaimennin on ruostunut keskiöstään jumiin. Mutta vetospooreihin on laitettu senkin edestä rasvaa tai aivan päin vastoin. Molemmat vetospoorit kannattaa renkaanvaihdon yhteydessä pestä ja laittaa kauttaaltaan ohuesti vaseliinia. Kuivat tai likaiset pinnat vastakkain kuluvat nopeaan.