Minun kanssa ei kukaan aja, ainakaan kahta matkaa, olen kai niin hankala persoona.
Me matkustavaiset kun olemme kaikki erilaisia, ja motoristit varsinkin, niin olen välillä miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että ajaettaisiin itsenäisesti, mutta porukassa...
Tuohon ensimmäiseen kohtaan ei voi sanoa muuta kuin että yleensä ihminen, joka kykenee itsetarkasteluun, ei ole niitä vaikeimpia! Itse ajattelen kyllä tulevani kaikkien kanssa toimeen mutta eihän minulla ole aavistustakaan, miten muut tulevat minun kanssani toimeen.
Itsenäisesti mutta porukassa ajaminen on joskus varmaan ihan tavallista. Esimerkiksi tilanteissa, joissa marssivauhdista tai valittavasta reitistä on huomattavan paljon eri käsityksiä, on järjestyneissä matkakerhoissakin syytä jakaa kyseinen etappi eri osastoihin ja asettaa kokoontumispaikka.
Pitemmän reitin voi mainiosti tehdä löyhällä struktuurilla ja mukana olevat jäsenet seurata toisten etenemistä esim. WhatsApp-viestein (ryhmä) ja jakaa tietoa hajallaan olevalle ryhmälle tien päältä. "Tie X poikki kohdassa Y - oletus auki klo Z, otin kiertotien O". Tämä edellyttäisi viestikuria eikä hölinää, narsistien naamakuvia ja hemmetin huonoja vitsejä.
Majoittumisen kannalta yhteinen ryhmäajo on nimenomaan lompakolle hyväksi. Kymmenen henkeä saa talon satasella tai kahdella (Airbnb) ja majapaikoissa vaikka useamman neljän hengen huoneen (eihän sinne niin paljon tarvitse yhteen huoneeseen laittaa). Armeijan käyneet yleensä oppivat aika nopeasti katoamaan tilaan ja kulkemaan nöyrästi ja sitkeästi mukana. Jos jollakulla on nokka pitkänä, hän varmaan ymmärtää sitten jatkaa omillaan jonkun etapin, kunnes fiilis on kohdallaan.
Ryhmäajo hajautettuna ja kunnollisin etäisyyksin on turvallisempaa kuin "tight formation". Etenkin Puolassa, jossa voi tulla kaarteessa kaksi kuorma-autoa rinnakkain vastaan ja molemmat votkassa.
