Sanoovat viisaammat, että alukansia kairatessa terä pitää välillä uittaa Sinolissa...
Allekirjoitan Breezen maininnan.
Alumiinia on montaa sorttia. Mutta mitä pehmeämpää, sitä vähemmän seostettua, tarvitaan sinolia työstöön sitä enemmän. Mutta kyllä luja kuustonninenkin alumiini tykkää väkevästä viinasta. Sitä liukkaammin leikkaa mitä enemmän viinaa.
Metallin leikkaaminen tuottaa lämpöä. Mitä alhaisempi lämpötila, tietyissä rajoissa, auttaa leikkautumisessa. Osan kuumetessa se laajenee ja samalla muuttu sitkaammaksi. Esimerkiksi laadukas teräs haurastuu jo -25 asteessa jolloin esimerkiksi metsä- ja maansiirtotyöt vähenevät. Toki öljyt ja tiivisteetkin ovat kovilla.
Miettikääpä alumiinisten lentokoneiden normaaleita lentokorkeuksia jossa ne lentävät pakkasen puolella 30 - 60 asteen lämpötiloissa useita tunteja kerrallaan ja maassa saattaa olla +30 astetta. Erinomainen materiaali on alu.
Alkoholin ja öljyn ero leikkausnesteenä tulee myös ilmi siinä pitääkö työstetylle palikalle tehdä pintakäsittelyä. Rasvainen pinnote ei suosi maalaamalla tai eloksoimalla tehtävää pinnoitetta ilman liuotuskäsittelyä. Huokoisissa valukappaleissa vielä vähemmän. Siksi alkoholipohjainen "voiteluaine" vesiliukoituutensa tai haihtuvuutensa vuoksi on hyväksi. Alkoholilla peseminen ei aina riitä vaan tarvitaan tehokkaampia toimia. Jos on denaturoitua spriitä voi siinä olla harmillisia aineita.
Alumiiniä on montaa seossorttia: tässä perustietoa aineesta:
https://www.totalmateria.com/page.aspx?ID=AluminumGrades&LN=FIOsa alumiineistä ovat voimakkaasi oksidoituvia. Jotkin herkkiä emäksille. Käytännössä, koneistustarkoituksessa, olen suosinut 6000-sarjan tuotteita. Lisäksi myös 2000 - 4000 settiä satunnaisesti tarpeeseen. Valualu erikseen.
Pitää muistaa että valualumiinit ovat oma lajinsa. Moto Guzzi-moottoripyörissä on käytetty nerokkaasti eri valualumiineja eri kohteissa.
Tässä lyhyesti perustietoa valamisesta alumiinistä ja muista tarpeellisista aineista:
https://svy.info/wp-content/uploads/2015/04/Valuttuotteiden_suunnitteluopas.pdf