ohjausiskari

[motomatti]

Muistelin tässä että 1100 Brevassa ei ollut ohjausvaimenninta. En osannut sitä kaivatakaan sillä mitään sensuuntaisia oireita ei kyseisellä pyörällä ilmennyt.

Sen sijaan 750 Breva on varsin herkkä woblaamaan. Eri rengasvaihtoehtojakin kokeiltiin mutta kokonaan ei ilmiöstä päästy eroon. Ilmiö tulee esiin moottorijarrutuksen aikana kun nopeus laskee alle 70 km/h. Vain laskevaan nopeuteen kuluu ravistus. Kiihdytyksessä ei.

Mainittakoon että pikkuBrevassa kokeiltiin eri renkaita, vaihdettiin ohjauslaakerit ja niiden kireyksiä sekä tietysti kaikki muutkin laakeroinnit käytiin läpi kuten pyörien ja takahaarukan laakerit. Silti jäi alttius vemputukselle. Se ei aiheuta varsinaista haittaa kun asian muistaa. Takaiskarit ovat kunnossa je keula on huollettu asianmukaisesti.

Pyörän painonjakautumaa ja rungon asentoa pitää pohtia. Seuraavaksi tulee pidemmät holkit etujousien jatkoksi. Jospa se olisi lääke. Sivulaukut ovat kovat ja kiinteästi kiinni. Niitä en ensimmäiseksi epäile.

[TunturiTT]

Onko runko alkuaankaan suora? Kuuluuko renkaat tasaisesti? Pikku-Breva on valuvanteilla, niin pyörät kaiketi kulkevat samaa viivaa.
Kyllä laukutkin voivat pilata hyvänkin pyörän ominaisuudet. Lastattuna varsinkin. Mutta jos tuo tekee ravistusta tyhjilläkin lauluilla, niin vika tuskin on niissä.

[motomatti]

Ravistaa myös ilman sivulaukkuja. Seuraavaksi rassataan keulaa hieman josko rungon etupään nosto auttaisi. Periaatteessa jättö kasvaa hieman ja se voi hyvinkin helpottaa asiaa. PikkuBrevassa on alunperinkin hyvin kantava jousitus. Erityisesti takana.

Rungon suoruuteen en ota kantaa. Se on se mikä on. Tiettävästi pyörällä ei ole koskaan kaaduttu tai ainakaan mikään ei siihen viittaa.

[Vierailija]

<snip>
Sen sijaan 750 Breva on varsin herkkä woblaamaan. Eri rengasvaihtoehtojakin kokeiltiin mutta kokonaan ei ilmiöstä päästy eroon. Ilmiö tulee esiin moottorijarrutuksen aikana kun nopeus laskee alle 70 km/h. Vain laskevaan nopeuteen kuluu ravistus. Kiihdytyksessä ei.
<snip>

Mielenkiintoista. Siis juuri päinvastoin kuin Nevadassa, jossa vatkaus alkoi 150 km/h nopeuden tuntumassa, ei muulloin. Eihän siitä suurta haittaa ollut, kun aika harvoin saattoi moista nopeutta ajaa.

[Harri Eronen]

Mielenkiintoista , reilut parituhatta kilometriä pikku-brevalla tuli kurvattua, niistä tonni renkailla jotka melkein juhlivat 10 v synttäreitä. Ei minkäänlaista woblaamista, ei lastattuna eikä ilman . Pyörällä ajettu n 30 tkm takaiskarit originaalit, etupää  huollettu.

[motomatti]

Mielenkiintoista , reilut parituhatta kilometriä pikku-brevalla tuli kurvattua, niistä tonni renkailla jotka melkein juhlivat 10 v synttäreitä. Ei minkäänlaista woblaamista, ei lastattuna eikä ilman . Pyörällä ajettu n 30 tkm takaiskarit originaalit, etupää  huollettu.

Toisella pikkuBreva-yksilöllä olen ajanut sekä yksin että kaksi päällä eikä siinä ilmennyt ongelmaa mutta se oli silloin kun koko Breva-sarja oli uutuuttaan kiiltelevää. Siitä on kulunut aikaa jo aika lailla.
Kuten mainitsin niin jatkossa, kevään korvalla, katson kaikki mahdollisen rungon kiinnityksistä ja rungon asennosta suhteessa maan pintaan.

[Henko]

Mikäs se TT-merkkinen ohjausiskari olikaan? Näin kesällä Lahdessa muistaakseni Gruppon miitissä useammassakin Calissa, Vintagessa muistaakseni ja varmaan Classicissakin. Ja uudemmissa. Kiinnitys näytti ihan samalta kuin vanhemmissakin. Lieneekö iskun pituus sama?

[Jouko S]

Stein Dinseltä ostin TT-vaimentimen aikoinaan, mutta näyttää olevan niin, ettei sitä ole enää saatavilla, ainakaan Dinsellä. NML- merkkinen se on. Näkyvät myyvän saman NML-valmistajan tuotteita Ducatiin nykyäänkin. TT:n mitat ovat 270/105. Meni paikoilleen sujuvasti kuten alkuperäinen. Viimeisin hinta Dinsellä on näköjään ollut niinkin korkea kuin 291e. Tuolla rahalla saa varmasti jo säädettävän ja hyvänkin kenties, mutta ainakaan omassa Calissa säädettävyyttä en ole kaivannut alkuperäisestä luovuttuani ja tähän TT:hen siirryttyäni.

Tähän TT-vaimentimeen jouduin etsimään aikoinaan noita stefoja öljyvuodon esiinnyttyä aika pitkäänkin kotimaasta ja muista Eu-maista. Dinse ei voinut auttaa. Italiasssa jossain liikkeessä tunnistivat vaimentimen, mutta loppujen lopuksi osasivat sanoa vain stefojen koot, ei muuta apua. Löysin sitten googlettelemalla Unkarista stefatehtaan ja heidän luettelostaan löytyi tuo koko. Kirjoitin sinne sähköpostia. Yllätti, että yleensä tuli vastaus. Ja edullinen hinta tietysti. Postimaksu nosti kyllä hintaa, mutta sieltä ne tuli aika pian muistaakseni. Niitä on nyt vaikka muille jakaa..Seuraavaa vaihtoa olen odotellut, mutta vaimennin ei ole vielä lähettänyt huoltovaroitusta. Taidan tehdä öljyn/stefojen vaihdon kuitenkin tänä talvena, jos sattuu sopivaa luppoaikaa. Sae 10 on muutaman stefojen vaihdon aikaisen kokeilun jälkeen osoittautunut toimivaksi viskositeetiksi Californiassa. Meikäläisen käyttöön.

Jouko

 

[motomatti]

Noin asennuksen kannalta jos tekee öljynvaihtoa ohjausvaimentimeen: pitää huolehtia siitä että öljytilavuus täyttyy kokonaan öljyllä ettei jää ilmaa tai muuta kuplaa vaimentimen sisään. Nimittäin löysä kohta vaimentimessa se vasta erikoisia ilmiöitä aikaan saa.

[TunturiTT]

Ei ole yleensä vaikea temppu, jos on ruuvattavat päät siinä rungossa. Kun laittaa öljyä, sitä pitää laittaa niin paljon kun pintajännitys antaa myöden ja Oskari pystyssä. Sitten mäntää liikutellaan liikkeen äärilaidat läpi ja lisätään öljyä, jos sitä tulee pois kuplien edellä. Kannattaa vähän tarkastella, miten paksua soossia sieltä iskarista tulee purettaessa pihalle. Se ei välttämättä ole ihan ohutta keulaöljyä, voi olla esim 15 tai 20 viskoa. Liian laiha ei toimi pumpussa.

[motomatti]

Onhan se hieman sottaista vaihtaa öljyä ohjausvaimentimeen. Yleensä päätytulpan kierteen pohjassa on o-rengas. Voi käydä niin että kun o-rengas alkaa kiristettäessä pidättämään öljyn takanaan ei pääty tahdo mennä pohjaan. Joskus pitää nestettä hieman vähentää mutta yleensä riittää se että jättää loppukiristämisen seuraavaan päivään. Väkisin ei pidä vaimenninnestettä vastaan kiristää sillä jokin tiivisteistä tai päätytulpan kierre saattaa hajota.

Öljyn viskositeetti on silloin lähellä oikeaa kun löysimmässä säädössä ei tunnu vastusta juuri lainkaan ja tiukimmassa asennossa liike on hyvin raskasta. Oikea säätö matkakäyttöön on jossain löysimmän puoliskon alueella. Kyseessä on osittain makuasia siitä kuinka napakka vaimennus on. Onneksi sitä voi monissa vaimentimissa säätää jopa ajon aikana ajotapaan ja olosuhteisiin sovittamiseksi.

Aikanaan kun ajoin talvella ja pyörä talvehti ulkosalla pakkasessa piti ohjausvaimennin irrottaa koska pakkanen nosti vaimenninöljyn viskositeettiä niin että löysinkin asento oli varsin raskas.