Moottoripyöräkuume.

[motomatti]

Kyllä jokaisessa pyörätallissa täytyy olla japanilainenkin.
Sen verran joustan että yksi ainoa japanilaismerkki on tallissa mutta sekin on amerikkalaisvalmisteinen. Honda 350 CL.
Kiva kylänvälinpyörä. Matkaa sillä ei jaksa kovin pitkiä välejä vaikka ex-tyttöystävä sillä ajoi kymmeniä kertoja Savonlinnan ja Mäntän välia aikanaan. Ehkä syystä...
http://www.motomatti.fi/2018/10/amerikanpyora-talvivarastoon.html

Suhteen kehittyessä Honda vaihtui BMW 80:seen. Sen jälkeen huomattavasti pirteämpään Cagiva 650 Al Azzurraan. Erittäin pirteä laite. Myös ketterä ajettavaksi ja painoi murto-osan mitä Bemari. Tosin Bemu oli hyvä kahden hengen matkamalli. Eurooppaa sillä kierrettiin.

[TunturiTT]

Japsejahan on joka jätkällä. Tosi kovilla on vähintään yksi kiinalainen. Mulla on skootteri ja kuramopo isosta maasta. Sopivan karusti rakennettuja vehkeitä. 

[motomatti]

Nykyään taitaa jo olla vaikea tietää merkin perusteella missä laite on värkätty.

[TunturiTT]

Yamaha ja Honda teettävät pienet ja keskikokoiset mallit Taiwanissa ja jopa Kiinassa. Bemareiden moottoreita tehdään Saksan lisäksi Itävallassa, Kiinassa ja Taiwanissa. Kaikilla isommilla merkeillä on omat satelliittitehtaansa isoimmilla markkina-alueilla.

[Breeze]

Nykyään taitaa jo olla vaikea tietää merkin perusteella missä laite on värkätty.

Tai missä kasattu, kun osat tulee pitkin maailmaa...

Mutta toisaalta, onko sillä väliä.
Taas lähtee sivuraiteille, mutta menkööt.

Vanhalle kansalle valmistusmaa on tärkeä ja siitä vielä puhutaan, mutta tehdään leikkisä, toteen perustumaton vertaus.
Suomessa on vanha tehdasrakennus, jossa tehdään uusilla ja vanhoilla koneilla palikkaa.
Sitten markkinatalous vaatii laajennusta ja uusi moderni tehdas, uusilla koneilla tehdään maahan, jossa on halpa työvoima.

Kummasta paikasta tulee parempi palikka?

Suomesta, missä pöhöttyneet, hyväpalkkaiset ja laiskistuneet duunarit tekee töitä uusilla ja vanhoilla koneilla.
Vai maasta, missä se tehdas on alueen taivaanlahja ja kaikki painaa into pinkeenä duunia uudessa tehtaassa, uusilla koneilla, koska vuoden duunissaolon jälkeen varaa ostaa äidille jääkaappi.
Joten työ pitää tehdä kunnolla, että ei saa kenkää.

[motomatti]

Juu, itsekin pöhötyin ja laiskistuin duunissa ollessani. Etten olisi rasitteena hakeuduin ennenaikaiselle eläkkeelle. Hommia en ole lopettanut mutta teenkin niitä lähinnä itselleni.
Ekasta eläkepäivästä alkaen pöhötyin lisää mutta sain juonen päästä kiinni ja nyt vaatekoko on M XXL:n sijasta. Noin 30 kg on rasvakudosta kadonnut. Tosin paino on nyttemmin hieman noussut sillä lihasmassaa on tullut jokunen kilo lisää.

Tilanne on että rahanmenoa tiedossa: ajovarusteet uusiksi ja muutkin kamppeet. Pyöräänkin pitää tehdä säätöjä asian suhteen. Vaikutti jo syksyllä että ajoasento voisi olla toinenkin.

[GinTurismo]

"Kyllä jokaisessa pyörätallissa täytyy olla japanilainenkin."
Juu, kyä näin on. Mullakin Suzukin Savage. Aikoinaan, vaan oisko vieläkin suurin ykspyttyinen putputin. Ja helppo käsitellä
mosa

Savage vois olla hauska peli, ei vaan oikein custom-tyyyli innosta. Mulla on tallissa ylimääräinen suht. lyhyt satula, jos sen virittelisi sen satulamontun kohdalle (korkeammalle) ja vaihtaisi suoran tangon. Jalkatapit jäisi kuitenkin liian eteen ? Siirtosarjojahan on, mutta niillä siirretään tappeja vielä edemmäs, ei taaksepäin.

[TunturiTT]

Savage on kyllä niin pieni, että saa olla todella lyhyt kaveri jollei jalat ulotu tapeille. On kuin Soliferin selkään istuisi.

[Guzzr]

Kuume: Olis kiva, kun on jo ital. Guzzi, Bemari, engl.lainen ja kolme erimerkkisiä japseja, hankkia esim. Suzuki ( ei ollut omist. 25.v.) esim 1100 tai
 isompi Triumph 3 -syl,nen.
HD on kokeiltu- ei ollut mun asia.
Itävaltalainen ei o käynyt täällä eikä kiinalaisia 2-pyöräisiä ajoneuvoja.
Tähän asti en ole kokeillut sähköpyöriä, Wankeleita, 3-sylinterisiä tai parallelltwinejä tai 6-syl moottoripyöriä.

Ens kesäksi yritän museorekisteröidä 1 mp ja 1 auto ja kunnostaa 1 vet.traktori ja kotimain. Saab 99 jos innostus riittää.
Terv. Guzzr

 17.1 12,30  Jos oikein muistan kaikki vuodet : Oli omist. Jammu XS 500 ja Yammu R5 350 2-syl. mp,iä varhaisessa vaihteessa mp- uralla -   ens. 4-taht, toinen 2-tahtinen.

[Breeze]

Breva FC-563 ostettu.

[@]

Pakko kehua Yamahan Super Tenere 1200:sta. 2-pyttyinen rivikone tuottaa sairaasti alavääntöä ja 112 hp tehoa. Kardaanivetokin löytyy. Nappulakumi kestää takana 5000km. Ainoa miinus on ABS-jarrut, joita ei saa vakiona pois päältä. Tilasin tällaisen kilkkeen, jolla ABS:n saa pois päältä lennossa namiskasta:

https://www.off-the-road.de/Neues-otr/ABS-Schalter-XT-1200-Z.html

Kävin koeajamassa aikoinaan myös Mikkelin Rantakoneessa uudenkarhean Stelvion mutta vaaka kallistui kuitenkin Jammuun. Mun eka (laillinen) prätkäkin oli Jammu-enska, tosin 10% Teneren kuutiotilavuudesta ja tehosta  .

[motomatti]

Ei Stelvio minuakaan kiinnostanut. Toki kävin koeajolla ihan periaatteesta. Quota Millen jälkeen ei oikein mikään sen sorttinen ole tuntunut miltään.
Pappapyöräilijä on kuoriutunut ajan mittaan ronskin massiivienduristin kuoren alta ja ajelee nyt tyytyväisenä customilla. Lähinnä helppouden vuoksi. Olen tietoisesti välttänyt kokeilemasta 85TT:ä ettei vaan tulisi hinku.
Lisäksi on viisi muuta pyörää. Yksi scrambler, yksi trike, yksi kyykky, kaksi customia ja yksi muu. Kaikki kuusmukiset ovat kulkeneet muihin talleihin.

[Vierailija]

Nykyään taitaa jo olla vaikea tietää merkin perusteella missä laite on värkätty.

Joo, vaikeata se on jopa messuesittelijöille.
Viime vuonna Tarton motomessuilla katselin 750-kuutioista Harrikkaa ja kysyin, onko Intiassa tehty. Ei kuulemma ole, aitoa Amerikan kamaa on. Tyyppikilvessä kuitenkin luki "Made in India". 

[@]

Ei Stelvio minuakaan kiinnostanut. Toki kävin koeajolla ihan periaatteesta. Quota Millen jälkeen ei oikein mikään sen sorttinen ole tuntunut miltään.
Pappapyöräilijä on kuoriutunut ajan mittaan ronskin massiivienduristin kuoren alta ja ajelee nyt tyytyväisenä customilla. Lähinnä helppouden vuoksi. Olen tietoisesti välttänyt kokeilemasta 85TT:ä ettei vaan tulisi hinku.
Lisäksi on viisi muuta pyörää. Yksi scrambler, yksi trike, yksi kyykky, kaksi customia ja yksi muu. Kaikki kuusmukiset ovat kulkeneet muihin talleihin.

Jos on muitakin pyöriä tallissa, niin varmaan isolla customillakin pärjää. Muuten olen vahvasti sitä mieltä, ettei siitä oikein yleispyöräksi ole. Soratiet ovat kuitenkin oma maailmansa ja aioita paikkoja, jossa voi vielä "turvallisesti" kokea vauhdin hurmaa ilman pelkoa poliiseista. Usein pienillä sorateillä on lisäksi 80 km perusnopeusrajoitus, joten reipasta ylinopeutta voi ajaa vain suoran pätkillä. Ainakaan itse en ole koskaan törmännyt virkavaltaan noilla pikkuteillä.

[motomatti]

Näin vanhemmiten on vauhti tosiaan hiipunut eikä siksi ole enää ajatuksissakaan juuri rupulikumit kummitelleet. Oikean jalkani osittainen halvaantuminen kymmenisen vuotta sitten laittoi asioita uuteen järjestykseen: tein itselleni triken.
Siinä ei haittaa jos ei jalka yllä maahan.

Parantunut en ole, vieläkin jalka on osittain tunnoton, mutta hiljaa sen kunto on petraantunut. Siksi custom.

Customilla ei olekaan vauhti tärkeinä vaan matkan teko. Olen nauttinut suuresti pitkien matkojen ajamisesta. Päivätaipaleet usein yli 500 kilometriä. Tauot noin sadan km välein tai useamminkin jos on jotain mielenkiintoista.

On mukava tulla itselle harvoin tai ei koskaan käymättömään taajamaan tai muuhun kohteeseen ja katsella sieltä hotelli-, motelli- tai leirintämökki. Viipyä paikkakunnalla päivän tai kaksi. Tulee paikallinen kulttuuri tutuksi. Usein hakeudun kansan pariin esimerkiksi paikalliseen pubiin. Kuulee mukavia juttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Joskus törmää paikallisiin moottoripyöräclubilaisiinkin. Syntyy lähes kokoontumisajotunnelma.

Nykyään ajelen mieluimmin yksin. Matkaenduroaikoinani ajettiin paljon kahden tai useamman kaverin kanssa sorateiden kautta pitkemmän kaavan mukaan jonnekin tai useimmiten takaisin kotiin. Hauskaa sekin mutta yksinajaessa saa tehdä kaikki päätökset itse.

Talviajo matkaendurolla sujui myös. Nastakumit alle ja sorateitä kiitämään. Parhaana vuonna tuli hiukan yli 50.000 km. Pidin niin sanotun sapattivuoden eli en ollut vakinaisessa työssä silloin. Kun rahat vähenivät ryhdyin opiskelemaan. Sen jälkeen olinkin useamman vuoden työelämässä.

Ajan kyllä Customilla sujuvasti, ns. vanhasta muistista, sorateitäkin. Varsinkin jos sitä kautta on jonnekin oikosempi reitti. Eihän se tietenkään kovin hauskaa ole mutta ihan siedettävää.

Ketjun otsikkoon liittyen: Viimeksi oli pyöräkuume California 1400:sen suhteen. Muutaman vuoden kyttäsin josko saisi käytetyn hankittua mutta eläkkeelle jäämiseni kunniaksi otin pienen lainan (Kun eläkeläinen on pankin mielestä varma maksaja.) ja ostinkin ihan uuden. Edellytti tosin kolmen Benellin myyntiä myös. Leppoisa ja varmatoiminen peli. Lisäksi liikkuu tarvittaessa liukkaasti. Kerhon amerinkanpyöräporukka saa katsella vain takavaloa pienen hetken ajan. Mutta muuten ajan varsin rauhallisesti. Ohituksissa tehoreserviä on kätevä käyttää. Vakionopeussäädin ja navigaattori säästävät ylinopeussakoilta.