Vielä kerran Moto Guzzi

[egon]

GT 850 alkaa olla jo ikoninen harrastepyörä. Ittellä on kalustoa jo ihan tarpeeksi, mutta jos ei olisi, niin ostoksille tässä kai olisi lähdettävä.

[motomatti]

Jotkut ilmeisesti jäähdyttelevät harrastustaan GT:llä. Enkä tarkoita samoin kutsuttua katajanmakuista virvoketta.

Omalla kohdalla kävi niin että aloitin todellisen mp-harrastukseni GT:llä. Tein ostokesän jälkeisenä talvena entisöinnin ja sittemmin vielä parantelin laatua.
Tuli rutosti enemmän ajettua kuin sitä edeltävillä moottoripyörillä. Sittemmin onkin ollut paljon DeTomaso-aikaisia tuotteita eri merkkeinä tallissa ja tielläkin. Edelleen. Kahdesta kuuteen sylinteriin.

[Vapiti]

Tunnen tuon myytävänä olevan 850 GT:n omistajan. Pyörä on muistaakseni täysin alkuperäinen, maaleja myöten, mitä nyt pakolliset korjaukset tehty vuosien mittaan. Jollei omasta tallista jo löytyisi vastaavaa, kävisin hakemassa pois.

[TunturiTT]

Se on kyllä hieno. Tosin kuvien perusteella itselle, kun en livenä ole nähnyt. Malliltaan tuollainen GT on komea, oikean moottoripyörän näköinen.

[Henko]

En minäkään tarvitse ryhmän hyväksyntää ympärillä harrastukselleni tai varsin ole merkkiuskollinen, mutta silti olen Gruppon jäsen. Se vaan toimii näin minulla.

Pitää vissiin liittyä kans. En ole myöskään erityisen merkkiuskollinen mutta Guzzilla ajaminen saattaa pienentää todennäköisyyttä muunmerkkisten pyörien hankintaan.
Ryhmältä sinänsä en tarvi hyväksyntää mutta peruslaiskana ihmisenä se saattaa vaikuttaa positiivisesti esim. huoltotöiden aloittamiseen. Sellanen pieni motivaatiopotku persuksille.

[Kurtsi]

Näytti olevan nettimotossa myytävässä GT 850:ssä lukkiutumattomat jarrut …
70-80 taitteessa GT:n omistaneena voin vahvistaa tiedon

[ei talvikunnossapitoa]

Muutaman vuoden Gt:llä ajeltuani otin Moto Italiasta koeajoon Laverda 500:sen ja ekaan risteykseen tullessani otin kahvasta kiinni kuten Guzzilla.

Takapää nousi ilmaan.

[egon]

Seitsemän kesää GT 850:llä mentiin. Eka oikea Moottoripyörä meillä. Reissut vaan alkoi pidentyä ja kun tavaraa kertyi enempi kyydille, alkoi kaivata hiukan lisää hepoja ja jarruja. Ihastuttava piirre siinä on kursailemattoman koneenrakennuksen piirteet, osilla on kokoa ja näköä eikä mitään tingelitangelia.

[TunturiTT]

Taitaa mittaripaneelissakin taitaa malmia enemmän kuin keskiverto japanilaisessa pyörässä konsanaan..

[MarkkuEVP]

Tässä sitkeä sissi Hollannista. https://www.youtube.com/watch?v=P27grrAs5FE joka ajelee edelleen V7 700:lla.
Saisi vaan jotain selvää tuosta mongerruksesta

Mr

Omasta "jäähdyttelystä" sen verran että ei enää löydy tallista yhtään yli 1.5 litrasta painavaa pyörää.  Paljon mukavampaa ajella kevyillä joita voi hallita helpommin.
Matkaakin voi helposti tehdä ihan pienemmillä. Ihmetyttää muutenkin tämä "buumi" kun alla pitää olla Gessu tai BMW1600 jos lähtee eurooppaan.

[NorgeGTL]

Buumista puheenollen on ajatelma tehdä seuraava Eurooppa-matka 650 NTX:llä. Ensi talvena olisi tarkoitus käydä se läpi ja seyksyllä ´20 rysäyttää. Saas nährä. Meidän porukassa Arto oli Virago 535:llä aikanaan ja siitä jäi se käsitys, että mennään millä halutaan. 

[motomatti]

Kokeeksi tehtiin x-tyttöystävän ja tuttavapariskunnan kanssa matka Levin Kontioon ajat sitten. He lähtivät kaksi päällä Virago 535:lla ja koska he lähtivät niin pienellä pyörällä niin oma valinta oli talouden pienin pyörä Cagiva Alazzurra.

Reissu toki tehtiin mutta vieläkin muistellaan kommelluksia jotka ainakin osin johtuivat pyörien pienuudesta ja sopimattomuudesta pitkälle matkalle. Siitä syystä reissukin kesti pari päivää suunniteltua pidempään.
Ei pitkän matkan ajaminen pienellä pyörällä kaksi päällä ole mikään nautinto. Kääntyy suorittamisen puolelle.

Tuosta Viragosta: eräs kaverini hankki uuden ja sisäänajon jälkeen päätti vaimonsa kanssa lähteä sillä euroopankiertueelle pariksi viikoksi. Laivalla Turusta Tukholmaan ja sieltä eteenpäin. Parin päivän päästä heidät näin ja ihmettelin että mikä tuli. Virago on laitettu myyntiin koska jo puoleen matkaan Etelä-Ruotsia oli mennyt hermot pyörän olemattomiin matkaominaisuuksiin kahden hengen kuormalla.

Itse ajan mieluiten yksin. Välillä Rouva vänkäytyy mukaan ja, kokemuksista viisastuneena, riittävän iso matkapyörä on huomattavasti nautinnollisempi reissussa kun on mukana tavaroita eikä tarvitse olla pyörän kantokyvyn ylärajalla. Pyörä suorittaa ja kuljettaja nauttii. Ehkä myös kyytiläinenkin.

[kvlm]

https://www.youtube.com/results?search_query=sydney+to+london+postie+bike+

..paljon on matkanteko asenteestakin kiinni -tässä ehkä ääripää pienestä moottoripyörästä?

-KG-

[Vierailija]

Joo... voihan sitä vaikka mopolla mennä minne vaan - jos ei ole kiire. 

[motomatti]

Kaveri kiersi Australian rantoja myöden piikkisellä Vespalla ja kertoi olleen hieno kokemus.

Kun kerran GT:stä juttu niin ennen sen hankintaa ajelin japanilaisilla pyörillä sillä niitä sai halvalla verrattuna eurooppalaisiin. Ajokilometrimäärät vuodessa olivat luokkaa 1500 - 3000 km. Kauniilla ilmoilla. Silti olevininaan kovaa prätkäjätkää kirkonkylän grillillä iltasella.

Sittemmin tuli työkaveriksi henkilö joka ajeli pitkiäkin matkoja, siis yli parisataakin kilometriä päivässä Suzuki 550:llä. Piti sitä kuitenkin huonona pyöränä ja osti tilalle Bemarin 600-kuutioisen bokserin. Kertoi maailman auenneen ja matkanteon sujuvan kuin luonnostaan. Suositteli minullekin "oikeaa moottoripyörää". Laitoin asian korva taa. Katselin myynti-ilmoituksia Bemareista mutta kaikki vaikuttivat hyvin kalliilta sijoituksilta. Sitten näin ilmoituksen GT:stä. Rupisen oloinen mutta käytiin em kaverin kanssa katsomassa. Suuri apu oli siinä että matkaa oli vain parikymmentä kilometriä.

GT oli vakuutuksessa ja sillä pääsi koeajamaan. Kaikki toimi vaikkakin ulkonäkö oli huono ja osia puuttui. Mutta ei ollut paljon hintaakaan. Myyjänä oli pyörän omistajan isä. Isänsä kun oli ostanut pyörän pojalleen kun hän sai ajokortin. Poika oli suuttunut kun tuollaisen ritsan oli ostanut ja todennut että se ei varmaankaan edes keulinut. Siksi myynnissä.

Pyysin koeajoon ja myyjäherra sanoi että pidä vaikka koko viikonloppu, hän menee mökille. Lähdin pyörällä ajelemaan ensin itään ja sitten pohjoiseen. Ohessa kävin Nordkapissa ja takaisin tullessa olinkin jo kovasti Guzzi-miestä. Myyjä vähän ihmetteli kolmeatuhatta koeajokilometriä. Annoin pienen summan rahaa ja pyörä siirtyi nimiini. Seuraavana talvena entisöinti. Mitä pyörää olen jälkeenpäin nähnyt on se edelleenkin nätissä kunnossa.

Tähän tuli samalla pieni sivujuoni sillä rahoituksen vuoksi myin autoni joten talveksi tarvitaan talviajokki. Kävin pankissa pienen lainaneuvottelun ja samalle syksylle ostin Piikkiöstä uuden 750NTX:n. Kyllä se talvipyöränä menetteli mutta ei ole kovinkaan kummoinen laite moottoripyöräksi. Saikin mennä kiertoon parin talven jälkeen. Siitä en ole kuullut jälkeenpäin.

GT:llä sinällään on mielenkiintoinen omistajahistoria minun jälkeeni. Ehkä nykyinen omistaja tietää asiasta lisää.