Robottiliikenteeseen on vielä pitkä matka, arvaan 10 – 20 v. Nooh... eihän tuo ole pitkä, mutta viimeinen sukupolvi emme vielä ole.
Suurempiakin vaikeuksia on esiintynyt: mm. miten saada rekan kuljettaja pysymään hereillä robottirekan kulkiessa, tai ylipäätään ottamaan niin tylsän homman. Vielä pitempään menee , että autot ajelevat ihan ilman ihmispäivystäjää. Välivaiheena varmaan ihmispäivystäjät siirretään teleyhteyden päähän keskitettyyn valvomoon johonkin Intiaan. Siihen menee varmaankin 20 – 30 v.
Tekniset ratkaisut tulevat meidänkin avuksemme, moottoripyörillä, autoilla polkupyörillä, droidkulkimilla, jalankulkijoilla, kaikilla tulee olemaan yksinkertainen ja halpa transponderi, joka sallii liikenteenohjauksen toimivan suvereenisti tekoälyn avulla. Arvaan: alle 10 v kun se jo nähdään. Tosin – mitenkähän saataisiin nykyisetkään jalankulkijat käyttämään edes optista transponderia, heijastinta?
<mielipidettä> Tässä vaiheessa sisäinen tutkamies ja sotilas sanovat ainakin minulle, että teknillinen perusta ei ole läheskään valmis automaattiselle liikenteelle. Satelliittipaikannus ei ole kestävä ratkaisu, eikä koko suurkaupunkia voi täyttää miljoonilla aktiivisilla tutkasensoreilla ilman, että ne sotkevat toisensa perusteellisesti. Ajoneuvokohtainen ympäristön kontrolli ei tule toimimaan massoittain jo siksi, että taajuuskaistaa ei riitä. Mutta tekoälyavusteinen toisiotutkaperiaate kyllä tulee toimimaan mainiosti. Siis ajoneuvoissa tulee väistämättä olemaan interrokaattori ja transponderi pari. Näin kävi ilmailussakin, ja siellä ei ole läheskään tällaista tilanahtautta. </mielipidettä>
Pitäkäämme myös huoli, että näitä asioita myös meiltä kysytään ennen päätöksiä.
