Mutta asiaan.
Jos luen aviisista, että motoristi ajoi ulos tai johonkin kiinteään esteeseen, niin valitettavasti tulee ekana mieleen tilannenopeus ja tietoinen riskinotto
.
Juurikin niin. Lisäksi keväälliset olosuhteet jotka ovat naapurissakin varmasti altistavat virheille. Likaa, kylmää, märkää, jne.
Lisäksi kuljettajan ominaisuudet: vaikka olisikin kokenut moottoripyörän kuljettaja niin talven jälkeen ei kaikki suju niin kuin syyskesällä. Hallinta voi olla hiukan hukassa. Myös pyörässä voi olla talven jäljiltä sanomista.
Muutama vuosi sitten huhtikuussa kuljettamani auton eteen kääntyi risteyksestä moottoripyörä jonka leveä takarengas oli tosi leveä: ei ollut paljoa alapuolella ilmaa. Kiihdytteli aika reippaasti ja ajoin kaksi kertaa viereen ja koitin herättää hänen huomionsa. Ilmeisesti hän ei havainnut tai ei välittänyt. Ajelin samaa matkaa kunnes hän kääntyi tiukahkossa kaarteessa oikealle ja otti mahtavan sivuluiston ja löi jalkansa varsin lujaa asfalttiin. Ei kuitenkaan kaatunut. Muun liikenteen vuoksi en voinut seurata miten jatkossa mutta oppipa ainakin jotain. Toivoakseni.
Toinen juttu on ne jotka kiihdyttävät esimerkiksi Lempääläntien alussa Helsingin suuntaan niin paljon kuin koneesta irtoaa. Useimmat häipyvät mäen taa mutta Shellin terassilla kahvikupposella istuskellessa vartin aikana oli toistakymmentä kyseisenlaista kiihdytystä joista vain yksi päätyi ambulanssikyytiin. Kävin myöhemmin katsomassa tapahtuman toista uhria: jokin nelisylinterinen hinkuvinkupyörä se oli mutta aika lailla sen näköinen että vain vakuutusyhtiö on hieman kiinnostunut. Se ei ollut lehtiuutisena joten kai kävi vain kohtalaisesti. Ei hyvin eikä huonosti.
Mutta joka keväälle niitä riittää. Ihan niin kuin meitäkin jotka ajelevat neljän jälkeen iltapäivällä Shellin terassille kupposelle miettimään että heitettäskö vielä jokin maisemalenkki ja minnepäin. Yleensä ei.
