Mussiikkia

[Jouko S]

Silloin nuorena 70-luvun alkupuolella, kun alkoi tytöt ja prätkät kiinnostamaan, tunki jotenkin siihen väliin, ja ekaksikin joskus, kiinnostus musiikkiin. Kuunteleminen lähinnä joskus yltyi himoksi saakka. Piti ostaa vinyylejä hyllyt notkuvaksi..Jossain välissä musiikkimaku kehittyi progeen ja mm. kotimaisen Wigun ohella yksi suosikeista oli Pink Floyd. Näyttäisi olevan ensi vuoden elokuussa spektaakkeli Areenalla Watersin myötä. Ei tietenkään ihan Floidia, mutta näinä aikoina ihka korviketta. Sanomaakin näkyis olevan YouTuben mukaan..Oliko aikoinaan proge, tytöt ja mopo? Ja miten soi nykyään Pink Floyd!
Jouko

[motomatti]

Pink Floydia tuli kuunneltua Lahdessa kun siellä keikan heittivät. Aikanaan kuuntelin useitakin eri bändejä progepuolelta ja sitten ihan pintamusaakin. Nykyään uppoaa parhaiten nuo 70-luvun jutut edelleenkin ja sitten ihan perusrock ja valikoiden myös vanhempi soul sekä blues. Mielentilajuttuja.

Kalkkeutunuthan sitä on koska nuorison kanssa keskustellessa ja heidän musiikkimakuunsa tutustuneena ei yhtymäkohtia kauheasti löydy. Puhemusiikki ei ole mun juttu vaikka siihen jo -70 - 80-luvun vaihteessa tutustuin. Silloin siinä oli asennetta, nyt vain vehtaavat ja ovat ollakseen opetellulla asenteella. Se kapina on mennyt samoin kuin punkin kapinakin meni menojaan.

Mutta taisi se silloinkin olla että tänne kaikki uusi tuli varsin myöhässä.

Ulkomusiikillinen kiilto ja ja räjähteet eivät sovi mulle. Jos ei homma kulje niin ei se räjähteillä parane.

[Machiavelli]

Noniin, provosoiva otsikko...   Pink Floyd kuuluu ainakin minun lemppareihin... jos punastelematta muistelen niin kotibileissä 70-luvulla yritin pussata naapurin Ritvaa Shine on You Crazy Diamond- biisin fiiliksissä... ollaan edelleen vain ystäviä... ?  Slade ja Uriah Heep olivat mulle se ns."juttu"... Varsinkin Uriah Heepin basisti Gary Thain on ollut mulle se esikuva silloin ja myös nykyään auktoriteettina miten bassoa soitetaan... Kaikilla meillä on jokin perimä minkä mukaan eletään, mun isävainaa oli näyttelijä, muusikko, maanviljelijä... mun kontolle jäi isästä muusikko... and i'm proud of it!

[Breeze]

Kävin Hartwall-areenalla katsomassa Roger Waters: The Wall keikan 2011 ja kyllä Pink Floyd on hyvä bändi.
Mitä nyt levyt ja tuotanto on vähän epätasaisia ja haasteellisia.

Muuten olen vanhan liiton hevijätkä maustettuna muulla vähän raskaammalla ja rokimmalla.
Viime vuosina ollaan käännetty musiikkia pikkuhiljaa seuraaviin kategorioihin:
Hard psychedelic rock Post metal Stoner rock Desert rock doom/sludge/heavy stoners a mitä niitä onkaan
Esim. TEMPUS - Hymn For The Courageous, Eldamar - A Dark Forgotten Past tai Om - Advaitic Songs


Ps. Lemmy on Jumala

[Camn]

Olen ollut onnekas musiikkivaikutteiden suhteen... 60 -luvulla oli isosisko ja täti lähipiirissä.  Heti kun Beatlesien All My Loving ilmestyi, käytiin levykaupassa kuuntelemessa (sellainen puhelimen luuri siihen aikaan). Tuli single kotiin, lie ollut 1965 huitteilla.  Siskolla oli vastaavasti Michele/Girl -single.  Oliko All My Lovingin b -puoli ”This boy” Suomessa, sitä en muista.  7 vuotislahjaksi isosisko vinkkasi että toivo ”Oldies but Goldies” -Beatles kokoelma, sisko taisi itse soittaa Help:iä siihen aikaan paljon.

Sitä rataa mentiin, the Hollies, the Mamas & the Papas (Monday Monday), Tremeloes, väliin Nat King Cole ja Gerry Mulligan (vanhempien ja tädin miehen jazz levyjä).  60/70 lukujen vaihteessa sitten Cream, Beatlesin The White Double, Abbey Road.  70 luvun alussa Black Sabbath, Uriah Heep, Slade ja siitä hyppy suoraan Genesis, Yes,  Pink Floyd, The Allman Brothers Band, Rolling Stones, Mahavishnu, Chick Corea Electric Band, Jeff Beck, Wigujen kaikki levyt, myös vanhat....  Lopulta silloisen Soundi -lehden yhden arvostelijan (Hannu Tervaharju) sanoin: Frank Zappalla on parempia ja huonompia levyjä, mutta Zappan huonoin levy on älyttömän paljon parempi kuin kenenkään toisen paras levy…   70/80 lukujen vaihteesta Zappaa paljon.  Kaikenlainen Rockjazz ja miksei myös vähän löysempi tavara (AOR) uppoaa hyvin (Toto)... Allan Holdsworth juuri siirtyi yläkerran orkesteriin...  G Livelabissa Stadissa on kohta tulossa "Wigwam Revisited" (Kusti mukana) ja Iiro Rantala...  Rajaton, Fork tai Club for Five on aina elämys...  Suomalaisista nykybändeistä ovat mieluisia myös Ben Granfelt Band ja Hyyrys -veljesten Wöyh.

Itse haaveilin myös (kuten nuorista suuri osa?) rock -tähteydestä…  6-14 vuotiaana pianotunneilla ja sen jälkeen rumpuja.  Lopulta vuoden kävin Ågelissa rumpuopissa kerran viikossa Itä-Suomesta, kun oli auto ja ajokortti.  Mutta sitten 1984 tuli lähtö työn perässä muualle ja soittamaanopettelu jäi.  Vintage -rummut ovat kellarissa edelleen, pölyttyneinä  .

[Jouko S]

Sitä rataa mentiin, the Hollies, the Mamas & the Papas (Monday Monday), Tremeloes, väliin Nat King Cole ja Gerry Mulligan (vanhempien ja tädin miehen jazz levyjä).  60/70 lukujen vaihteessa sitten tulikin Cream, Beatlesin The White Double, Abbey Road.  70 luvun alussa Black Sabbath, Uriah Heep, Slade ja siitä hyppy suoraan Genesis, Yes,  Pink Floyd, The Allman Brothers Band, Rolling Stones, Mahavishnu, Chick Corea Electric Band, Jeff Beck, Wigujen kaikki levyt, myös vanhat....  Lopulta silloisen Soundi -lehden yhden arvostelijan (Hannu Tervaharju) sanoin: Frank Zappalla on parempia ja huonompia levyjä, mutta Zappan huonoin levy on älyttömän paljon parempi kuin kenenkään toisen paras levy…  

Aika lailla näillä mentiin täälläkin ja tietysti monilla muillakin vastaavilla. Heavy-puolelta Led Zeppelinin pakko mainita. Oli Colosseum, Procol Harum, Jethro Tull ja vaikka mitä. Toki on hyvää nykymusassakin, mutta sitä tulee seurattua lähinnä autossa työmatkalla tai tallissa hääräillessä. Ei ehkä enää jaksa tarpeeksi innostua, kun kaikki on jo keksitty ..

Jouko

[Makestain]

Watersin keikalle hommasin samantein liput kun tuumasin että lähemmäs Floydia ei pääse ja suattaapi olla vimppa kerta kun kaveri soittaa täällä härmässä - ei oo nekään enää nuoria jannuja ei.

[Camn]

Heavy-puolelta Led Zeppelinin pakko mainita. Oli Colosseum, Procol Harum, Jethro Tull ja vaikka mitä

Nämä tietty unohdin... Zeppelin on jotenkin niin perusjuttu että ei tullut mieleen, kaksi muuta löytyy alakerran vinyylikokoelmista. Tempest:in (Colosseumin jatke) "Dark House" -kappaletta muistan ihailleeni paikallisen bändin soittamana keikalla, taas onnea; kohta soitin itse samassa bändissä. Sitten tuli lähtö armeijaan ja bändin (sittemmin menehtynyt) säveltäjä ja vetäjä heittäytyi soolouralle, Pekka Pohjolan mukaan, Piirpaukkeeseen, HIM/Ultra Bra -tuottajaksi jne, lahjakas kun oli (Wikipedia: "Oksalan ura ammattimuusikkona käynnistyi vuonna 1978, kun hänen Canto-yhtyeen kanssa äänittämänsä nauha päätyi Harri Saksalan kuultavaksi" - tuolla nauhalla olin mukana). https://www.youtube.com/watch?v=hfl-7Pnd9Qg

[GuzGuz]

Yllättää miten yleisesti sitten kuunneltiin 70-luvulla brogea ja muuta hyvää.
Itse kuvitteli olevansa kuitenkin aika ulkona mainsreamista musiikkimakunsa kanssa silloin.
Vai onkohan jotenkin niin että vastaavia vinyylejä pyörittäneiden osuus Guzzisteissa on jotenkin tavallista suurempi?
Mielenkiintoista.

[millegt]

niin kun tossa on tullu jotain laitettua niin soitettua on tullut kitaralla pelimannimusiikkia ja isossa orkesterissa viihdettä ja bassolla tanssimusiikkia sekä bulesia ja bilekamaa elikkä kaikki musiikki mikä on hyvin tehtyä rakkaudesta musiikkiin sopii mulle, on käyty kuuntelemassa sekä kaustisilla porissa ja järvenpäässä

yhden kokoonapanon kaveri pisti tänään viestin että ensi keskiviikkona treenit ja voitko vetää lemmyn stay clean biisin, vastasin että joo ja äsken kattosin mimmonen laulu, hiki tuli, basso plektra tarttis varmaan löytää jostain  . . .

muutaman kerran päässy studioon ja kerran soittamaan leffaan, siitä tehtiin oheinen video oikein, laitan sen siihen kiusaksi

https://www.youtube.com/watch?v=xDbX8ACYegE

[Junkers]

Tuttuja ovat melkolailla kaikki Camnin ja Jouko S:n luettelemat nimet. Omalta osalta voin mainita lisäksi seuraavat bändit, soittajat ja lauluntekijät  King Crimson, Yes, Grateful Dead, Rick Wakeman, Bob Dylan, Eric Clapton, David Bowie. Kotimaisiakin on tullut kuunneltua laajalla skaalalla Dave Lindholmista ja Liisa Tavista Irvin Goodmaniin, Veikko Laviin ja Junnu Vainioon. Musiikkimakuni (?) taitaa olla melko sekalainen. Riippuu pitkälti mielialasta ja tilanteesta, mikä musiikki kulloinkin "kolahtaa". Nykyään soi toisinaan autoa ajellessa klassistakin musiikkia.

[GuzGuz]

Tässä nyky sattumoisin soitinkauppiaan toimenkuvassa saan tilaisuuden usein kuunnella hyvää soitantaa.
Viime viikolla sattui pari asiakasta yhtaikaa, toinen viulua ja toinen elekroakustista kitaraa kokeilemassa.
Innostuivat soittamaan yhdessäkin kokeiluissaan.
Ei mitään "genreä", ihan vapaata toi klassinen/ rokahtava fuusio oli hienoa kuunnella.
Musiikki taitaa olla ihmiskunnan suorin yhteinen kieli.

[Urpo ja Turpo]

Urpo ja Turpo erikoistuivat aikoinaan artistien kuolemansuudelmiin.
Ansiolistalla mm. Stevie Ray Vaughan, Albert King ja Chet Baker.
Haagassa Badding kävi välillä katsomassa meitä vastapäätä asunutta tyttöystäväänsä,
Albert Järvinen oli usein istumassa Otaniemen Keltsussa, ei tosin samassa pöydässä.

[Machiavelli]

Tiedän tunteen, GuzGuz... Soitan tällä hetkellä kolmessa bändissä ja jokaisessa bändissä on tyyppi joka luulee tietävänsä asian ytimen...  ei riitä että olen stemmalaulutaitoinen, suht täysipäinen basisti... vai onko  ongelma sittenkin siinä että olen Guzzimies enkä "oikea" motoristi kuten HD : miehet... no, antaa asian olla...