Lentokoneenrakennus on kaikesta huolimatta koneenrakennuksen kuningaslaji. Siellä optimoidaan painoa ilman, että lentoturvallisuus saa olla vivun toisessa päässä. Joka haluaa suunnitella kestäviä alumiinirakenteita, voi mennä katsomaan mallia lentokoneista. Väitän, että väsymisen ja jännityskorroosion mekanismit tunnetaan ilmailuteollisuudessa erittäin hyvin, mutta sille ei oikeastaan mahda mitään, että myös lentävillä esineillä on erilaiset kuormitushistoriat, vaikka käyttötuntimäärät olisivat samat. Vikatiheyttä kuvaavassa Gaussin käyrän toisessa hännässä on niitä halkeamia, joita ei oikeastaan pitäisi olla lainkaan, mutta todennäköisesti käytön kovuutta kuvaavassa käyrässä on vastaavasti hännässä sellaisia kuormitussyklejä, joita ei pitäisi olla olemassa. En katso telkkaria juuri lainkaan, mutta Lentoturmatutkinta -ohjelmaa pitää kuitenkin säännöllisesti katsoa ja kyllä siellä vaan esiintyy väsymismurtumia, joita ei ole havaittu tai jotka on väärin korjattu ja seuraukset sitten monessa tapauksessa mitä valitettavimmat. Itte sain inttiaikana kuljetuslentolaivueessa apumekaanikon tyyppikoulutuksen C 47:lle eli DC 3:lle. Mielenkiinto noihin asioihin ei ole päässyt sammumaan vuosikymmenien saatossa.
