Olipa taas erikoinen homma. Tiedetään että ohjauslaakeri voi hajota ruosteen, ison välyksen tai sähkön vuoksi. Nyt oli tämä jälkimmäinen.
Laakerit ovat hyvin suojatut eikä niissä ollut havaittavaa välystä mutta aiheuttivat ohjaukseen ongelmia alle 60 km/h vauhdissa. Eturengaskin uusittiin kun se oli kulunut epätasaisesti ja oli varsin iäkäs. Siitä ei apua ollut.
Laakerit olivat erinomaisen hyvin voidellut purettaessa ja oli ensin vaikea löytää vikaa kunnes alalaakerin ulkokehältä vika löytyi. Pyörällä on ajettu noin 30.000 km.
Jos keulan ja rungon välillä ei ole maadoitusjohtoa ovat ne ajon aikana eri potentiaalissa sähköisesti. Osa sähköstä lienee "kissannahkasähköä" jota syntyy muoviosissa ja rakenteissa kun pyörä liikkuu ilmavirrassa. Etupyörän pyörimiselläkin lienee osuutta asiaan.
Toinen sähköinen ongelma voi olla pyörän oma sähköjärjestelmä: keulassa on kulutuskohteita. Tehoa vaativin on ajovalo. Jos jostain syystä osa maadoituksesta menee ohjauslaakerin kautta niin siellä tapahtuu metallin siirtymistä kohteesta toiseen. Galvaaniseksi syöpymiseksi sitä sanotaan.
Tässä jutun alkupää ja kuva syöpymistä:
http://www.motomatti.fi/2017/06/breva-750-keulahuolto.htmlVaivan estämiseksi on keulan ja rungon välillä oltava maadoittava johdin jota myöden pienikin varaus kulkee helpommin kuin laakerin läpi. Kaikissa Guzzeissa tätä johdinta ei ole. 1400 Californiaankin sen jälkiasensin melkein ensitöikseni.
