Tuulisuojan toimivuus on yksi kaikkein vaikeimmista asioista laittaa kuntoon. Siinä on tärkein rooli kuljettajalla itsellään, koska toimivuuteen vaikuttaa kuljettajan pituus, selän pituus, käsien pituus sekä se tyypillisin asento, jossa kuljettaja pyöränsä selässä viihtyy. Lopputulos on senteistä kiinni.
Minulla on yksi täyskorkea pleksi, jonka taakse pääsee kokonaan tuulelta suojaan. Siellä ei tärise tai humise kypärä, mutta sen verran käy puhuri, että kypärän visiiri on pidettävä kiinni, ettei mene roskia silmiin. Silloin joutuu katselemaan eteensä kahden muovin läpi, mikä taas on minun näkökyvyltäni liikaa pyydetty. Etenkin, kun sadesäällä pleksiin pyrkii tarttumaan kaikkea, mitä veden seassa ilmassa leijuu. Olen siksi luopunut sen käytöstä.
Jos pleksin yli näkee, niin tavallisesti sen seurauksena tulee pleksin yli turbulentti virtaus, joka tärisyttää kypärää. Tiedän, että monet sietävät sitä, eikä se pienillä reissuilla isoa haittaa teekkään, mutta pitemmillä rupeamilla sellainen käy sietämättömäksi. Apukeinonan käytetään yleisesti pleksin ulkopintaan kiinnitettävää "apupleksiä", joka parhaimmillaan pystyy suuntaamaan yli tulevaa ilmavirtausta yläviistoon, tavallaan kypärän ylitse.
Oma valintani on kuitenkin edelleen matala lippa mittarien yläpuolella, joka riittää poistamaan ison osan rintakehälle tulevasta tuulenpaineesta, mutta jättää kuskin pään laminaariseen ilmavirtaan, joka ei aiheuta kypärään tärinää. Muutaman sentin levyinen tärisevä ilmakerros osuu silloin suunnilleen kaulan alueelle, mutta se ei ajaessa tunnu tai aiheuta mitään ropleemia. Sekin pitää olla niin reilusti takaviistoon asennettuna, että kuljettaja voi katsella lipan pintaa pitkin muutaman metrin päähän eteen tienpintaan.
Brevan alkuperäispleksin kanssa en löytänyt kompromissia lainkaan, joten poistin sen kokonaan. Niinkin pärjää, mutta ehkä joskus vielä tulee asennettua juuri tuollainen pikkubikini siihenkin.
Mitä olen käynyt koeajolla monenlaisilla pyörillä, mukaanlukien Stelvio, monessa on minulle sopimaton aerodynamiikka rokottanut ajonautintoa aika tavalla.
