Moottoripyörän käsittelykoulutukseen lisäpanostusta

[motomatti]

Moottoripyöräilijöitä pidetään yleisesti turvattomina liikenteessä. Yksi syy on moottoripyörän ja sen kuljettajan ns. passiivisen turvallisuuden puute. Aktiiviseen turvallisuuteen taas kuuluu se että miten motoristi mieltää toimintaympäristönsä ja mitä taitoja hän omaa.

Tätä jälkimmäistä puolta on Smoto lähtenyt kehittämään. Kouluttajia on jo ennestään mutta kaikki koulutetut eivät olekaan tavoittaneet koulutettavia. Tarvitaan siis organisointia ja eri kerhojen yhteistyötä sekä kouluttajien koulutustaitojen ylläpitoa mutta ennen kaikkea että saataisiin niitä motoristeja koulutuksen piiriin jotka koulutuksesta eniten hyötyisivät. Kaikkia ei ole mahdollisuus kouluttaa eikä se olisi edes tehokasta.

Muutamaan vuoteen en ole käynyt EAK-kurssia. Nyt kun on erilainen pyörä niin voisi mennäkin kokeilemaan miten sillä onnistuu asiat. Ikä ja fyysinen kunto on ilmiselvästi tuonut rajoitteita moottoripyörän käsittelyyni.

Lainaus:

Kouluttajapolun pyrkimyksenä on ensi vaiheessa nostaa testattujen kouluttajien vuotuinen määrä kaksinkertaiseksi. Kun päteviä kouluttajia on enemmän, voi erilaisiin koulutuksiin osallistuvien motoristien määrä nousta noin kolminkertaiseksi eli yli 1 500 motoristiin vuosittain. Silti se olisi vain noin 10 % vuosittain moottoripyöräkortin saaneiden määrästä.

Koko juttu: http://www.smoto.fi/

[TunturiTT]

Ikinä en ole käynyt EAK-koulutuksessa. Pari tuttavaa on kouluttajia kyllä. Kiinnostaisi kyllä toisaalta. Josko tänä kesänä ottaisi ohjelmaan.

[Olavi]

Tuli varattua paikat ducati club finlandin järjestämille 2 päiväisille eak1 ja 2 koulutuspäiville Vantaalla toukokuun lopussa. Gruppolaiset ovat kuulemma tervetulleita sinne kuten myös dcf:n rataharjoituksiin. Eak taisi olla vähintään myös suositus rataharrastuksen pariin dcf:n ratavuoroille . On omalla kohdalla varsin paikallaan tuo ohjattu harjoittelu suljetulla radalla.

[JuhanVon]

Suosittelen:

http://mp69.fi/index.php?sivu=survivaltour

Itse olen menossa saman järjestäjän viikonloppukurssille joka taitaa olla jo myyty täyteen.

[LeCa]

Eipä ole tullut käytyä, vaikka hyvä olisi. Näin iän myötä erityisesti. Näkisi kannattaako sarviin tarttua enää ollenkaan.

Sitä vaan olen muistellut, kun joskus 70-luvulla, ja ehkä vielä sen jälkeenkin, ajamisesta taviksia paremmin perillä olevat tahot muistivat kertoa siitä miten moottoripyörä pitää pystyä tarvittaessa vaikka kaatamaan ajosta jos jarrutusteho ei muuten riitä äkkitilanteessa. No, jarrut oli mitä oli siihen aikaan.

Mutta mitenhän esimerkiksi Calin painoisen laitteen laittaa ajoradan puitteissa kyljelleen vaikkapa viidenkympin vauhdista? Varmaan tuolta ajalta juontaa lievä ja tarpeeton epäluulo asioista paremmin perillä olevia tahoja kohtaan.

[motomatti]

MP69:n eak:in yhteydessä sain haukut kouluttajalta joka neuvoi miten tehdään tehokas jarrutus. Mainitsi sitten että Guzzimiehen ei kannata yrittää pysähtyä lyhyellä matkalla koska Guzzin jarrut eivät ole normaalit "oikeat jarrut". Tein jarrutuksen, palautteen mukaan, liian tehokkaasti kun lopussa takapyörä nousi irti asfaltista. Mielestäni vaativinta oli hidasajo. Mutta sen kun hallitsee niin moni asia nopeammassakin ajossa helpottuu.

Harjoituksissa nopeudet ovat alhaiset. Aikanaan muutamalla kurssilla kävin ja yhdestä tein lehtijutunkin 90-luvun puolivälin tietämin. Koskaan kukaan näillä kursseilla ei kaatunut ainakaan silloin kun olen ollut mukana. Enemmistö oli aina naisia. Yleisin syy kieltäytymisestä kurssista on "siellä voi kaatua" kun kurssista tulee puhe. Olisiko silti parempi kaatua kurssilla kuin liikennetilanteessa?

[GuzGuz]

Muistan kanssa jonkun tahon ihan vakavissaan esittäneen samaa, että pyörä kyljelleen niin pysähtyy.
Taatusti joo, taitaa kyllä olla matka pidempi stoppiin kuin jarruilla.
Mikä sinänsä oli ihan hyvä neuvo, niin pyörä jos on menossa kyljelleen niin polkaista itsensä siiti irti ettei jää jalkaa tai muuta alle.
Ja taitaa kuski liukua lyhyemmän matkan kun pyörän massa.

[antero mäkelä]

Tuota pyörän kaatamista hätäjarrutusmielessä neuvotaan oikein harjoittelemaan Jussi ja Juha Juurikkalan Poika ja prätkä kirjassa vuodelta 1972.
Harjoittelu on, kirjan mukaan, syytä aloittaa noin 20km/h nopeudella pehmellä niityllä ja nopeutta lisätään vähitellen, että opitaan oikea tekniikka ja kalustovauriot jäävät mahdollisimman pieniksi. Paras jarrutusteho saavutetaan kun kuljettaja ei irottaudu pyörästä, vaan on painona päällä.

Ostin kyseisen kirjan kun sain Honda CB100:n syksyllä 1972. Kaatamisharjoituksia en tehnyt.

[Urpo ja Turpo]

Kaatuilua tosiaan arvostettiin 70-luvulla. Taisi olla aivan 70-luvun alussa kun Urpolla oli
vielä Tuntska ja naapurin pari vuotta vanhempi kaveri oli juuri saanut uuden Jytäjammun.
Tuntskalla tuli vedettyä kevätliukkailla komeat lipat naapurin pihan tuntumassa. Siihen
naapurin täti tuli oikein vartavasten kehumaan, että asiantuntevasti kaaduttu.
Ei kyllä ollut mitenkään tarkoitus.

[GuzGuz]

Kaatuilu pyörällä oikein tai väärin kokeilu on kyllä toivomuslistan ihan häntäpäässä.
Ainakin matka Calilla, ehkä jollain krossipyörällä voisi pehmeässä jopa kokeilla kestääkö luut ja nivelsiteet.
Ratapyöräilijät kävelee vammoitta kovistakin nopeuksissa mukkaamisistaan, mutta mites pyörälle käy, helposti tuhansien korjaukset.

[Jouko S]

Poika ja Prätkä kirja oli kaiketi silloin 70-luvun alkupuolella se opus, mikä vastasi pitkälti autokoulua. Pyörän kaatamisen muistan oikein hyvin yhtenä ohjeena. Ensimmäinen "kaatuilu" tuli tehtyä vahingossa CB 125 Hondallani keväällä-73 ukkini mökille menevän soratien yllättäessä aloittelevan kuljettajan, silloin 15v ja kortiton..mutta onneksi, muistaakseni, kohtuu hitaassa vauhdissa. Kaatumarautojen naarmuilla siitä selvittiin. Poika ja Prätkä kirjaan kuitenkin luotettiin ja kun liikennesäännöt osattiin, päästiin "pöljän kilville" ja liikenteen sekaan harjoittelemaan. Toisen kerran kaadoin saman Hondani jo ajokortti taskussani, kun ajoin kolarin koulumatkalla oikealta tulleen Jampulla ajelleen puolitutun kanssa. Oli talvikeli, kesärenkailla, ja vain kaksi pyörää liikenteessä Kajaanissa, mutta näin vaan kohdattiin ja kolari sattui. Jampun lamppu ja vilkku piti uusia ja henkilövahinkoina pelkästään plussaa..Samaisen kaverin kanssa käytiin samana kesänä 125-Hondalla kahdestaan Kajaani-Haaparanta-Sundsvall-Turku-Mikkeli-Kajaani-reissu teltta ja muut kamat tarakalla. No, kolmas kaatuminen ja ensimmäinen oikea vahinko Hondalle tuli samaisella reissulla jossain Ruotsin leirintäalueella, kun joku oli kaatanut pyörän sillä aikaa, kun etsittiin telttapaikkaa. Tankkiin tuli lommo. Kyllä harmitti nuorta miehen alkua.
Moottoripyörän käsittelykoulutukseen on aina tehnyt mieli, mutta kun asuinpaikkakunnalla ei ole sitä järjestetty, niin näin se on jäänyt käymättä. Varmasti kannattaisi lähteä vaikka hieman pidemmällekkin koulutusta saamaan ja harkinnassa se on hyvinkin ollut, mikäpä jos jo tälle keväälle.

Jouko