Moottoripyörää voi omistaa erinäisistä syistä. Ihan fiilispohjalta on kiva kun on pyörä tai pari vaikka ei ajelisikaan. Se lienee edullisin tapa harrastaa. Kerhollani on kaksi kaveria ollut jo toistakymmentä vuotta niin että pyörä on, jäsenyys on, mutta ei yhtään ajokilometriä. Aika menee muuhun. Kyse on puhtaasti sosiaalisista ja nostalgisista syistä. Periaatteella "sitten ajan kun on enemmän aikaa". Sitä aikaa vain ei sitten nuoruusvuosien ole ollut.
Tuttavapiirissä on useita niin sanottujen "kiiltävien terassinseisojien" omistajia. Laite on hankittu statuksen vuoksi omakotitalon pihaan työnnettäväksi kauniina kesäpäivänä. Juuri silloin kun olisi paras ajokeli pyörä seisoo tontilla. Toki niillä ajetaan joskus kylällä kierros tai käydään maaseuturavintolassa lounaalla jos on kaunista säätä.
Sitten on näitä joille pyörä on puhtaasti liikkumisväline kesäaikaan. Se ei ole uusin eikä tehokkain tai näyttävin mutta sillä tehdään reissua kesän aikana jopa parikymmentä tuhatta kilometriä. Matkailu on siis pyörän hankinnan tarkoitus. Homma edellyttää runsaasti vapaa-aikaa ja kohtuullista tulotasoa mutta itse kulkuneuvossa ei ole juuri rahaa kiinni. Näitä on monta tuttavapiirissä ja kerhokavereissa. Käyvät turistimatkoilla, kokoontumisissa ja kulttuuritapahtumissa. Itse kuuluin aiemmin tähän ryhmään.
Ikää ja kaikenlaista vaivaa sen ohessa kun on tullut ovat ajokilometrit kesässä lähentyneet kymmentätuhatta. Sitten kun alkaa mennä sen alle on aika harkita ainakin kalliimman pään ajoneuvoista luopumista. Siihen olen laittanut rajan itselleni. Vapaa-ajan puutteesta eikä varallisuudestakaan ole kysymys vaan että kokeeko halua lähteä asioille tai johonkin tapahtumaan moottoripyörällä vaiko ilmastoidulla autolla.
Ennen tuli työmatka-ajosta runsaasti kilometrejä. Työmatka oli keskimäärin 25 km suuntaansa 25 vuoden ajan. Sitten se lyheni viiteentoista kilometriin kymmeneksi vuodeksi. Neljänä kuukautena vuodessa joka arkipäivä. Ynnä muut ajot. Kolme vuotta myös talviajoa. Kaveripiirissä on enää vain kaksi jotka ajavat ympäri vuoden kaikki ajonsa moottoripyörällä.
En ole koskaan ajatellut asiaa kustannuspohjalta. Kustannuspohja taas on säännellyt millaisella pyörällä ajan ja kuinka paljon. Tasapaino on säilynyt. Pankkitiliä tai lompakkoa kun katsoo niin syntyy valinta siitä lähdenkö lounastamaan vaikka Uuteenkaupunkiin satamamakasiiniravintolaan vai Laukontorille mustamakkaralle.