T3 Californista lähti sivutuki "täydestä laukasta". Hienosti se ohitti pyörän vasemmaltaja häipyi puskikkoon etuvasemmalle. Laitoin kohdan mieleen ja kun sain pyörän parkkiin (keskituki on poistettu akun tieltä) palasin jalan arvioituun paikkaan ja rymistelin eteläkarjalaiseen puskikkoon. Sieltähän se sitten löytyi. Salpapala, jousi ja mutteri olivat ties missä. Sillä reissulla piti katsella pysähdyspaikka huolella.
Kävin 1400 Calin muttereita ja pultteja läpi. Kaikissa oli liimaa paitsi niissä joissa on korimutteri takana. Jos siis kiristin tai löysäsin yhtäkään jouduin liimaamaan "keskivaikealla" ruuvilukitteella osat uudelleen. Jos käyttää kovaa lukitetta voi odottaa ongelmia avaamisessa. Ne kun tarvitsevat joko iskun tai lämpöä auetakseen eikä minkäänlainen lukite (no, ehkä se miedoin) toimi lainkaan korimuttereihin. Mutteri hajoaa ennen kuin aukeaa. Silloin on ongelmia tiedossa. Ruuveja ja muttereita ei kannata ilman syytä ryhtyä kiristelemään. Joko lukitus pettää tai kiristysmomentti ylittyy. Korjaamokäsikirjoissa on kaikkien mallien kiinnitinkohtaiset momenttiarvot. Niistä ei kannata isosti poiketa. Erityisesti öljytilojen proput ovat herkkiä. Tiiviste pitää uusia joka kerran jollei käytä Usit-tiivistettä.
Ruuvilukitteen määrä myös ratkaisee. Sitä ei kannata holvata huolettomasti. Yleensä varsin pieni määrä riittää jos osat ovat öljystä puhtaat. Sama pätee laakerilukitteeseen. Laakeriliima on sitten erikseen. Sillä on mahdollista keskittää laakeri väljentyneeseenkin laakeripesään kohtuullisella tarkkuudella. Mutta sitä ei harrastaja tarvitse.