Induktiivinen anturi toimii seuraavasti: Anturille menee jännite, jota katkotaan anturipinnan ohikulkevan magneettisen kohteen magneettikentän muutoksella. Yleensä tuo muutos on niin pieni, että anturin etäisyys on max 1,5 mm. Jos mitataan hammaskehältä pyörimistä, niin anturi on valittu siten, että se onmahdollisimman epäherkkä kaikelle muulle, kuin ohi menevälle hampaalle. Siksi lyhyt väli. Liian lyhyt taas aiheuttaa joko a) häiriöitä, koska siihen vaikuttaa hammaskehä kokonaisuudessaan tai b) anturi mittaa vain yhden hampaan ja vain yhden kerran. Hammaskehä niistää anturin lyhyemmäksi. Arvatkaas mistä tiedän...
Itse anturintyyppejä on erilaisia, joita en tässä ala luettelemaan.
Johtuen anturin sijoittelusta ja mp:n muista häiriöistä, johtimet pidetään mahd. lyhyinä ja anturi itse on yleensä ns. suojasukan sisällä. Tästä johtuu ainakin kolme johtoa. Tuo kolmas on teollisuusvehkeissä yleensä metalliliittimen rungossa. Jos mitataan anturin johdoista jotain arvoja, on tiedettävä mitä siellä pitää olla millakin anturityypillä. Arvaus on yhtä hyvä kuin nopanheitto tässä.
Olen joskus testannut siten, että kytken kaikki muten pelittämään, mutta anturi on irti ja sen haistelupinnan edessä heilutan peltilätkää ja katson mitä mittari sanoo. On tuietenkin tiedettävä mitä sen pitäisi sanoa. Eli sopivalla sadeilmalla muun tekemisen uutteessa testaa varmasti ehjällä anturila.
Tiedä sitten onko tästäkään hyötyä... Mutta työnsinpähän sormeni tähänkin ssoppaan...
