Klassinen koneenrakennus laskee viistohampaisen kulmavahteen hyötysuhteeksi 94...96% Perässä on myös neljä laakeria, jotka haukkaavat karkeasti prosentin välitetystä tehosta per laakeri. Nuo ynnäämällä saadaan kehnoimmassa tapauksessa hukattua perämutikassa 10% siitä tehosta mikä vaihdelaatikon akselista tulee ulos. Tasaisessa 120 km/h vauhdissa puhuttaisiin silloin noin 1 kW:n lämpötehosta.
On ihan varma asia, että kun hammaskosketus on oikein säädetty, niin se pienentää sekä laakerikuormia että hammaskosketuskesta tulevaa lämpötehoa niin paljon, että se tuntuu selvästi alentuneena vaihteen pintalämpötilana.
Suorahampaisten hammaspyörien hyötysuhde on viistohampaisia parempi, mutta ne ovat luonnostaan aika meluista porukkaa, joten ajoneuvokäytössä niitä ei taida olla juuri muualla kuin kilpakoneiden askeissa. Guzzin perä ei ole hypoidiperä sanan varsinaisessa merkityksessä koska akseleiden keskilinjat leikkaavat toisensa, mutta kaareva hammasmuoto tekee perästä hiljaisemman. Kaareva muoto puolestaan aiheuttaa sen, että hampaiden kosketuspisteessä tapahtuu liukumista sekä hampaan leveys- että korkeusssuunnassa, mistä tulee tarve käyttää hypoidiöljyä voiteluaineena.
Hyvin voidellun rullaketjun (öljykylvyssä oleva puhdas ketju) hyötysuhde on jopa 99%. Ihmisvoimalla liikkuvassa kaksipyöräisessä on otettava tarkasti huomioon kauramoottorin jaksaminen, joten kardaaniveto ei ole siellä päässyt syrjäyttämään ketjua.
