Olin tänään Stormin pihalla Turussa katselemassa uusia Guzzeja. Näin siellä tutun motoristin, joka kertoi, että yksi Guzzi-mies on poistunut keskuudestamme ilmeisesti eilen.
Surullinen uutinen herätti ajatuksia, miten hän oli aina ystävällinen, antoi vinkkejä omasta Guzzista huolehtimiseen, piti vertaisenaan tällaista keltanokkaa, oli aina iloinen ja hymyili kun kohdattiin.
Guzzi-miehen oma pyörä oli aina viimeisen päälle hienossa kunnossa.
En edes tiennyt hänen nimeään tai missä hän asui, mutta silti oltiin kavereita.
