Guzzin alkukäyrien puhallus tai hapotus.

[TK]

Melkeen puolen vuoden tauon jälkeen kaivoin taas Quotan esiin ja vaikka moottorin nakutus ja ruiskuongelmatkin on edelleen korjaamatta päätin tehdä siihen uudet pakoputket ennen kun avaan koneen.
http://aijaa.com/0P9OK1
http://aijaa.com/1GdCCg
http://aijaa.com/yGGS3Y
http://aijaa.com/SRqmCk
http://aijaa.com/rpcXSs

Putket on kuvissa vähän kesken mm. lambdan paikka puuttuu ja osa saumoista on vielä hiomatta. Alkukäyrät on alkuperäiset, loodan alla oleva X-osa on marteliuksen mutkista hitsattu ja vaimentimiin liittyvät loppupätkät Honda CBR1100X:n LeoVince sarjasta. Kuten kuvista näkyy kaikki osat on erivärisiä ja ajattelin peitata ja puhaltaa jollain ainakin omatekoiset osat mutta alkukäyrät alkoi vähän epäilyttää. Onko kukaan kokeillut mitä peittaushappo tai hiekkapuhallus tekee kellastuneille orkkisputkille? Haluaisin koko putkiston mahdollisimman samanväriseksi ja tasaisen himmeäksi, kiiltoa ei tällä kertaa kaivata.

[motomatti]

Hiekkapuhallus on liian karkea menetelmä ja saa putket todella karheiksi. Tosin hiekkapuhalluksiakin on erilaisia.

Putkien värjäytymiseltä et karkuun pääse: perusväriksi tulee ruskean sävyt ja niissä kohdissa missä virtaus hidastuu on muitakin sävyjä eri sinisistä punaisiin. Virtauksen hidaspaikkoja tulee välttää kun tekee pakoputkia.

Rosteriputken ominaisuutena on herkkä värjäytyminen sekä lämpölaajeneminen kuten muillakin metalleilla. Rosterin lämpölaajeneminen aiheuttaa helposti repeytymiä. Liikuntasaumat pitää olla uivia eli kisapyörissä ja muussakin sporttisessa kalustossa käytettävä putkisto kootaan jousiliitoksilla jotka antavat elämiselle mahdollisuuden ja runkokorvakkeissa on myös tilaa liikkumiselle. Klemmariliitoksia pitää välttää.

1100 Brevan harjattupintaiset rosteriputket menivät parissa vuodessa sen näköisiksi että hävetti. Varsinkin oikeanpuolimmainen näytti siltä että on ruosteessa ja lisäksi täplikäs. (Happosade varmaan.) Otin käyrät irti ja kiillotuskoneessa lankkasin ne krominkiiltäviksi kauttaaltaan. Ensimmäisen käynnistyksen jälkeen ne olivat jälleen kirjavat mutta kiilto säilyi ja puhtaanapito helpottui: riitti kun silloin tällöin (harvemmin kuin kerran vuodessa) sipaisi rätillä ja Autosolilla kirkkaaksi. (Autosolia tuubista ja rättisuikale kierroksen putken ympäri ja edestakaista nytkytystä.)

^{Itsellä 1000 Quotassa oli alkuunsa pakoputkiongelmia ja pöntto vaihdettiin takuuseen parikin kertaa kunnes muutin kiinnitystavan "uivaksi" niin vauriot loppuivat. Joitakin korvakehitsauksia ja pieniä muutoksia teetin lentokonetehtaan hitsaamossa perästäpäin.}

Mattapintaa tulee lasikuulapuhalluksella ja ehkä myös muillakin puhallusmenetelmillä tai teräsharjaamalla. Harjatessa pitää tosin harjata vain yhteen suuntaan. Muuten tulee sotkuisen näköistä.

Putket näyttävät asiallisilta puolivalmisteenakin. Tuleeko muualle jousikiinnityksiä kuin äänenvaimentimiin?

[TunturiTT]

Todennäköisesti happo vetää kaikki tasaisen harmaaksi. Saumat voi erottua läheltä katsottuna erivärisenä. Mun mielestä ihan ok käsittely, saa tasaisen värisen pinnan. Rosterin ruskettuminen on toki odotettavissa, mutta itse en ole nähnyt sitä ongelmaksi. Pikkulohkoon kun tein käyrät ja putket, käsittelin ne saumojen hionnan jälkeen karhunkielellä ja jätin silleen. Mun silmään just oikean näköiset, eikä niihin mitään ole tarttunut. Pinta on yhä harjatun näköinen, mutta väriltään kellertävän ruskea. Isolohkossa on kiiltäväpintaiset putket ja niissä on sinistä ja keltaista. Kiiltävä pinta silti niissäkin.

[TK]

Hiekkapuhallus on liian karkea menetelmä ja saa putket todella karheiksi. Tosin hiekkapuhalluksiakin on erilaisia.

Oikeessa oot, kokeilin jämäpalikkaan hienoa hiekkaa puhalluskaapin pistoolilla, ei tullu hyvä. Hidasta hommaa jos haluaa värin tasaiseksi ja silloin tulee pintakin niin karheaksi että varmasti tarttuu kaikki likakin tiukkaan.

Pakokaasujen lämmöstä värjäytyminen ei haittaa, mutta haluaisin kaikki kolme osaa aluksi samanvärisiksi etteivät erottuisi toisistaan niin selkeästi. Kokeilen seuraavaksi pelkkää happoa ja jos sekään ei toimi niin pitää kokeilla lasikuulia.

Mullakin oli alkuperäisessä välipöntössä monessa kohtaa korjaushitsauksia ja pahoin pelkään että uuttakin putkistoa voi joutua vielä paikkailemaan. Hitsaukset on tehty migillä ja mun taidoilla saumat ei oo jokapaikasta tasapaksuja, hiomisen jälkeen löytyy varmasti pisteitä jossa ei ole paljoa materiaalia jäljellä..

Jousikiinnityksiä ei tullu enempää:
http://aijaa.com/J9iqZm
http://aijaa.com/iNkXE0
X-osan päällä näkyy vaihteiston pultteihin tuleva orkkistyyppinen kumiripustus ja vaimentimien pantojen ja rungon väliinkin laitoin muutaman millin kumia.
Kumeista huolimatta jännityksiä tulee varmasti, parissa illassa nopeesti kyhäämällä ei kaikki linjaukset ole ihan kohdallaan ja osia pitää vähän suostutella paikoilleen, toisaalta malli, klemmarit ja ripustukset on aika identtiset sportin termignonien kanssa eikä ne oo haljennu vielä mistään.

[motomatti]

Muutamaan pyörään pakoputket on tullut tehtyä. Yleesä "mustasta" raudasta mutta pari rosteristakin. Saumat olen vetänyt migillä. Ei tule niin nättiä kuin tigillä mutta suurin osa saumoista hiotaan kuitenkin pois niin että jatkoskohtia ei jää näkyviin. Tig-saumat jätetään usein näkyviin.

Sauman hionta vaatii hermoja ja hitsauksen laatu ratkaisee paljon: sauman pitää olla läpihitsautunut eli sauman ulkonäkö putken sisällä ja ulkopuolella on lähes identtinen. Siihen vaikuttaa heppausvaiheessa jätetty rako hitsattavien kohteiden välillä ja plasman suuntaa hitsauskohteeseen nähden. Kappale pitäisi saada pyörimään tasaisesti hitsaussuorituksen aikana mikä on joskus vaikea toteuttaa kun putkessa on mutkia.

Juurikaasu putken sisällä auttaa myös hitsaustulokseen.

Jos hionnassa tulee heikkoja kohtia tai reikiä saumaan on lääke tietysti lähellä: kulmahiomakone ja hitsauskone. On tarvinnut muutamissa tapauksissa kolvailla lisää ainetta.

Saumakohdan saaminen näkymättömiin suorassa putkessa on hankalahkoa. Itse olen kääntänyt hiomanuhan nurinperin ja hionut sen sisämutkalla saumaa siistiksi. Ensin tietysti lamellilaikalla kulmahiomakoneella lähelle mutta loput nauhalla. Yksihakkuinen lattaviila ja mutkapaikkoihin pyöreä ja puolipyöreä viila auttaa.

Pyörivä viila on osoittautunut liiankin tehokkaaksi: se kyllä syö ainetta nopeasti mutta altistaa virheille. Voi tulla ympäristöön harmillisia koloja joita pitää paikata.

Jos sisäpuolelle putkeen tulee huono sauma niin sopivan kokoinen hiomakiekko pitkässä varressa sopii siihen. Kannattaa hioa pois ennen seuraavan sauman tekoa.

Alla olevassa linkissä innokkaan ensikertalaisen tekosia toisen merkkiseen v-koneeseen jota koitin opastaa mutta silti halu oikaista hommassa ja liian rajut työvälineet ja menetelmät vievät voiton. Lisäksi ensikertalainen hitsari ei uskalla käyttää tarpeeksi isoja virtoja (ei synny läpihitsaantumista ja saumaa piiloon hioessa osat irtoavat toisitaan) eikä jätä hitsaukseen ilmarakoa tai se on epämääräinen. Saipa tehdä homman kahteen kertaan. Seuraavat pakoputket jo onnistuivat ja pääsivät kromattaviksi. Aie hänellä oli tehdä heti ensi kerralla rosterista mutta sain puhuttua ympäri ja homma tehtiin tavallisesta rautaputkesta. Homma on siis vaativampaa miltä näyttää. Siksi rakennetuissa pyörissä on usein köpsösti tehtyjä pakoputkia. Mutta tekemällä oppii vaikka eka "toimintatonni" meneekin oppirahoiksi. Itse toimin tässä projektissa suunnittelijana ja koneistuskappaleiden ja liitososien (jousiliitosten supistukset ja laajennukset) valmistajana. Marteliuksen mutkat eivät ole kovin laadukkaita hintaansa nähden. Niitä joutui pyöristelemään ja muutenkin muokkaamaan.
http://www.motomatti.fi/2014/11/v-max-nimelta-maxmax.html

[TunturiTT]

Parempia putkiaihioita saa putkiliikkeestä. Esim Onniselta, Ahlsellilta jne. On tasapyöreä koko matkalta. Hyvä kulmamitta kannattaa olla, säästää sovitustyössä hitsauksessa. Jos on Tig käytössä, niin kannattaa harjoitella sen verran hitsausta, ettei tarvitse hioa, hyvä hiomaton sauma on lujempi.

[motomatti]

Mitä olen tutustunut noihin putkiliikkeen putkiin ja mutkiin niin ovat kovin paksuseinäisiä kun alle 1 mm paksuinen riittäisi hyvin ja olisi kerrasta kevyempi. Monet rakentelijat käyttävät kuitenkin noita paksuseinäisiä rosterimutkia helppouden vuoksi mutta silloin ei ole suorityskyky eikä paino mielessä. Virtausteknisesti ovat liian jyrkkiä.

Lähinnä omat hitsaukset tulee tehtyä halpismigillä mag-hitsauksena helppouden ja halpuuden vuoksi. Maali pintaan ja baanalle. Kuumankestomaalit, eräät laadut, ovat hyvin kuumankestäviä: vain aivan alkupäästä harmaantuvat (musta maali) mutta muuten on maalaus pysynyt vuosikaudet kunnossa eikä ruoste ole päässyt pintaan.

Guzziproduktioihin tilailin joskus MotoItaliasta varastoon jääneitä kolaripyörien alkukäyriä materiaaliksi. Tuli nättiä kun "muotokieli" pysyi samana eikä tullut erisäteisiä mutkia. Sovitteluun meni tietysti aikaa.

Liitoksia varten olen tehnyt itse tuurnaamalla laajennusholkkeja jousikiinnitystä varten. Pelkkä tuurna ei riitä, pitää olla myös ulkopuolinen muotti. Painosorvausta en ole putkiin yrittänyt mutta saattaisi toimia. Lähinnä kavennukseen. Levitys tai kavennushan ei ole iso: 2 x putken seinämän paksuus. Tulee ilmatiiviitä liitoksia jousten kera.
AD-varaosalla oli joskus valikoimassaan hyviä mutkia mutta nyt ei ole näkynyt. Saman firman Motonetissä on taas ihan epäkelpoa settiä. Kyllä ne johonkin auton alustaan sopii tuningpojille mutta ei moottoripyörään näkysälle.

Yksi hyvä mutta työläs tapa on tehdä putkimutkat itse: leikataan suoraan putkeen noin 10 mm välein v-muotoinen lovi lähes poikki asti. Sitten taivutetaan ja hitsataan. Tulle suht siistiä mutta hitsata saa paljon ja hiomatyötäkin jää jos ei halua saumojen näkyvän esimerkiksi kromauksen vuoksi. Siinä yli 1 mm materiaali on tarpeen kun menetelmässä syntyy lievää kulmikkuutta ja se pitää hioa näkymättömiin.

Itsekin olen taivutellu putken mutkia mutta se on vaivalloista alle millin seinämäiselle: tukitaan putken pää ja valetaan pehmeää metallia täyteen, taivutetaan normaalisti ja sulatetaan metalli pois. Jäljelle jää mutka jossa ei ole juurikaan litistymää tai soikeutta.

Olen kuullut käytettävän myös painepesuria pellin muotoiluun mutta sillä syntyy lähinnä äänenvaimentimia ja kaksitahtiputkia eikä niinkään putkenmutkia.

Jos jotain tig-hitsitarvetta on ollut olen käyttänyt Norsa Oy:n palveluita.

[TunturiTT]

Mitä olen tutustunut noihin putkiliikkeen putkiin ja mutkiin niin ovat kovin paksuseinäisiä kun alle 1 mm paksuinen riittäisi hyvin ja olisi kerrasta kevyempi. Monet rakentelijat käyttävät kuitenkin noita paksuseinäisiä rosterimutkia helppouden vuoksi mutta silloin ei ole suorityskyky eikä paino mielessä. Virtausteknisesti ovat liian jyrkkiä.

Rosterikäyriä saa kyllä 1,25mm seinälläkin ihan suoraan kaupasta. Millisinäkin. Ja mitä jyrkkyyteen tulee, niin virtaa aivan tarpeeksi pakoputkikäyttöön. Se on sitten toinen juttu, jos tilan vähyyden tai suunnittelun puutteen takia joutuu tekemään käyrää käyrän perään..

Liitoksia varten olen tehnyt itse tuurnaamalla laajennusholkkeja jousikiinnitystä varten. Pelkkä tuurna ei riitä, pitää olla myös ulkopuolinen muotti. Painosorvausta en ole putkiin yrittänyt mutta saattaisi toimia. Lähinnä kavennukseen. Levitys tai kavennushan ei ole iso: 2 x putken seinämän paksuus. Tulee ilmatiiviitä liitoksia jousten kera.

Itse olen sorvannut prässiin holkin ja painanut putken sen läpi. Saa halutun halkaisijan kerralla ja siististi. Älyttömän isoa halkaisijan muutosta ei kannata kokeilla, mutta ainakin 2x ainevahvuus menee huoletta.

Yksi hyvä mutta työläs tapa on tehdä putkimutkat itse: leikataan suoraan putkeen noin 10 mm välein v-muotoinen lovi lähes poikki asti. Sitten taivutetaan ja hitsataan. Tulle suht siistiä mutta hitsata saa paljon ja hiomatyötäkin jää jos ei halua saumojen näkyvän esimerkiksi kromauksen vuoksi. Siinä yli 1 mm materiaali on tarpeen kun menetelmässä syntyy lievää kulmikkuutta ja se pitää hioa näkymättömiin.

Tässä taas harjoittelua ja kunnon kone, niin ei tarvitse hioa..
Tässä ääriesimerkki:

Olen kuullut käytettävän myös painepesuria pellin muotoiluun mutta sillä syntyy lähinnä äänenvaimentimia ja kaksitahtiputkia eikä niinkään putkenmutkia.

Tuo voisi hyvän takaiskuventtiilin kanssa toimia lestin päälle taivutellen. Saisi siis putken täyteen vettä ja kiertäisi sopivalle kiemuralle.

[Pekka]

Olen kuullut käytettävän myös painepesuria pellin muotoiluun mutta sillä syntyy lähinnä äänenvaimentimia ja kaksitahtiputkia eikä niinkään putkenmutkia.

Se on hydroformausta.
Tätä kaksitahtiputken muotoilua on tullut viimeaikoina painepesurilla harjoiteltua. Tahtoo
pelti venyä vähän miten sattuu mutkapaikoissa, jouduinkin tekemään muutaman harjoitus-
kappaleen ennen kuin osasin ottaa oikeat "ennakot" mutkiin. Joihinkin kohtiin piti laittaa
ulkokurviin ylimääräistä, että kartio laajenee tasaisesti vielä formauksen jälkeenkin.
Kovin jyrkkää käyrää ei tahdo syntyä, tahtoo jäädä ryppyjä sisäkurviin. Ryppyjä
kun koettaa sitten painetta lisäämällä tasoitella, venyy jostain muualta liikaa.
Jonnekin valmistettavan kappaleen ulkopuolelle, päätykappale tai muu työvara,
täytyisi osata tehdä se heikoin kohta mistä repeää jos tulee tuupattua liikaa painetta.
Painepesuri on vähäsen liian hätäinen, joku käsipumppu voisi olla armollisempi.
Kuvassa ensimmäinen testikappale, ei hyvältä näytä

[TunturiTT]

Tuohon löytyy kaavoja ja ohjelmia joilla voi tehdä hydroformauskaavoja. Ne ottavat huomioon kurvivirheet jne.

[Speka]

Olen käyttänyt CERTANIUM OX-AWAY metallin puhdistusainetta . Pienellä kulmahiomakoneella hionut huopalikalla puhtaaksi .
Tämä on tehtäva joka talvi uudestaan . Putket on rosteria.

[motomatti]

Jätetäänkös tuossa hydroformuloinnissa pienenpieni reikä kappaleeseen että ilma pääsee pois ja samalla paineen hallinta on jouhevampaa? Painepesurissa riittänee kuitenkin virtausta nostamaan paine pienestä vuodosta huolimatta ja vältytään puristuneen ilman äkilliseltä purkaukselta jos sattuu tulemaan repeämä.

Eikös tuossa Spekan esimerkissä synny kiiltävää pintaa mitä jutun juonessa nimenomaan ei haluttu vaan jonkinlaista mattapintaa?

Itse olen pitänyt rosteriputket kiiltävinä Norpolin eri karkeuksisilla mehiläisvahoilla, kiillotuskoneella ja Autosolilla.

Certanium on Jasper Oy:n edustama tuotemerkki hitsausaineille mutta Kent-tuotemerkillä lienee tuo Certanium Ox-Away-tuote. Tuo Jasper on oman moottoripyöräkerhoni lähistöllä Ylöjärvellä ja sieltä olen joskus tig-lankaa noutanut kun on ollut tähdellisempää hitsattavaa.

[TunturiTT]

Jätetäänkös tuossa hydroformuloinnissa pienenpieni reikä kappaleeseen että ilma pääsee pois ja samalla paineen hallinta on jouhevampaa? Painepesurissa riittänee kuitenkin virtausta nostamaan paine pienestä vuodosta huolimatta ja vältytään puristuneen ilman äkilliseltä purkaukselta jos sattuu tulemaan repeämä.

Tuo aihio ilmataan huolella. toiseen päähän voi laittaa ilmausnipan. Jos on pienikin reikä, ei täyttä venytystä saavuteta. Se repeäminen on varsin epädramaattinen tapahtuma, paine tippuu välittömästi, kun reikä syntyy.

[Pekka]

En ole noihin aihioihin ilmausnippoja laittanut, täyttänyt vain aluksi liitosnippa löysällä ja
ihan hanasta tulevalla paineella. Tahtoo hitsatessa jäädä meikäläisen taidoilla aina joku
huokonen mikä tosiaan tuntuu rauhoittavan tapahtumaa. Jos käyttää jotain pientä
käsipumppua, pitänee olla täysin tiivis. Kannattaa myös pitää pientä turvaväliä silloin kun
aihiossa on paineet sisällä, ainakin painepesurin kanssa touhutessa.

Karhunkieli on tosiaan hyvä rosteriputken pinnan puhdistukseen tai viimeistelyyn, silloin
kun ei ole tarvetta kiiltävälle pinnalle. Toki lähtökohta pitää olla jo hyvin sileä ja tasainen.

Ps. Miksi sen pitää "kiiltää", kauniisti patinoitunutta pintaa ei voita mikään

[TK]

Happo loppu, mutta sain kuitenkin kaikki kertaalleen käsiteltyä. Noin 45min odottelulla tuli tämmöstä jälkeä:




Ei kovin tasasta mutta lähti kuitenkin suurimmat.