Päk to astinlautakeskusteluun ... (Jungnerin suomalaisille määräämää englantia)
Ajotuntuma- ja ajofiilisjutuissa ei varmaankaan ole kovin yleispätevää tietoa tai kokemusta olemassa. Arvioita pitää lukea aina siitä vinkkelistä. Yksi tykkää edelleenkin äidistä ja toinen tyttärestä. Viriilimmät molemmista.
Itse koeajoin 1400 Customin Moto-Italiassa vuonna mikälie? Lyhyt lenkki, mutta se mikä laitteessa oli mielestäni moottorin lisäksi parasta, olivat astinlautojen sijoittelu sekä ohjaustanko. Juuri ne asiat jotka motomatti on omastaan laittanut, tai laittamassa uudelleenjärjestelyyn. Siis songa ja laudat.
Pitempää ajokokemusta on kertynyt sittemmin 1400 Eldoradosta ja onpahan mielestäni ohjaamon osalta paras combo mitä olen moottoripyöristä ajanut. Toisin on ollut viimeiset reilut 30-vuotta pelkkiä Guzzeja, ei sen parempia laitteita. Satuloita on ollut käytössä kaksi. Se Elkan orkkis stuukki kun on lähinnä yhdelle henkilölle. Toisena ollut käytössä Touringin geelisatula.
Osansa näihin minun tunnelmiini on likimain tuntinsa täyteen pyörineellä oikean jalan polvella. Tonnineljäsatasen polvikulma on erittäin armelias sille.
En ole kyllä ollut muutenkaan kovin innossani näiden suoraselkäpyörien sammakonjalka-asennosta. Siis siitä, että ne on viikattu sunnilleen suoraan siihen perseen alle. Ottaa polveen/polviin.
V11 Lempparissa koko homma on toisin, kun painopiste on yläkroplallakin sammakkomainen. Kuskin paino jakaantuu ihan toiseen tapaan. Suoraselkäpyörissä istun kyllä täydellä painolla kankkujeni päällä, oli tapit tai laudat missäpäin tahansa. Ei näillä kintuilla mitään painoa kevitellä silloin kun ajetaan vaikka puoli päivää putkeen. Enskapyörällä jaksan sitä muutaman minuutin. Maastossa en sitäkään vaikka pitäisi.
Vintagella tuli ajeltua muutama kymppi ja täytyy sanoa, että niin hieno laite kuin onkin, podin jonkun verran sellaista levottomat jalat ilmiötä. Yksin ajellessa viimeistään ekan satkun jälkeen tuli aina välillä vaihdettua koivet takatapeille. Ei ollut ollenkaan huono järjestely. Osaltaan asiaan vaikutti Stonen matalampi ohjaustanko jonka vaihdoin orkkiksen tilalle. Siihen innostuin sen Moto-Italiassa tehdyn 1400 Customin koeajon jälkeen. Siinäkin uitiin motomatin kanssa ihan erisuuntaan virtaa. Toki Vintage hommassa asiaan vaikutti myös se, että luovuin tuulisuojasta. Orkkis stonga pelitti hyvin sen takana.
Mitä polkimiin tulee, niin oli kyllä oivallinen oivallus rakentaa tonnineljäsatasessa viimeinkin se vaihdepoljin siihen malliin, että koko homman, siis välityksen vaihdon voi hoitaa pelkällä jakaterällä, eikä tarvi stepata pitkin astinlautaa vaihtaessa suuremmalle tai pienemmälle. Ehkä tuotakin prosessia helpottaa astinlaudan enemmän eteen sijoittaminen.
Tuohon edellä mainittuun liittyen pidän kyllä aina kesäisin, samassa hengessä kuin martat järjestävät perinneruokapäiviä, omalta osaltani sellaisen perinnevaihtamisen ajopäivän. Kantapäällä isommalle ja päkiällä, vai mikäseoli, pienemmälle.

Tuohon vielä lisäyksenä, että kuskin mitat ovat 184/100. Kumpi on pituutta ja kumpi leveyttä, se jääköön arvattavaksi.