Kirjoittaja Aihe: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...  (Luettu 13758 kertaa)

gringo

  • Viestejä: 143
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #15 : Helmikuu 27, 2016, 16:13:00 ip »
vuh!

TunturiTT

  • Viestejä: 11 408
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #16 : Helmikuu 27, 2016, 16:45:48 ip »
Meilläkin on yksi koira. Jo kymmenen vuotias pentu sekin. Pari vuotta sitten poistui toinen, vieläkin kalvaa tyhjä olo sisällä  :-[
Hyvä pyörä, parempi mieli.

GuzGuz

  • Viestejä: 1 573
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #17 : Helmikuu 27, 2016, 23:46:51 ip »
Surullisia noi ystävien poistumiset.
Itse en muka koirista ymmärtänyt kun kissojen kanssa asunut yleensä, viimeinen messikissa tuli haudattua joku aika sitten.
Parasta arvostelijaani on ikävä..
Eikä ketään tilalle tullut, kissaluukut ovissa on kyllä auki.
Mutta on ikävä koiruutta joka exäni laumaa on nykyisin.
Siis sen rantaplanin suoruutta olla kaikessa mukana ja lipaista naama heti kun hereillä.
Koiran rakkaus on samaa kuin lapsen, siinä ei arvostella tehtyjä tekoja, nyt mennään ja mieluiten heti yhdessä.
Harvakseltaan näen nykyisin tuotakaan ystävääni, mutta näkyy tulevan ilopissit aikuiseltakin koiruudelta kun.
Meillä on hieno historia, lapinreissut ja muut, yhdessä ollaan tuijotettu maisemaa ja ihmetelty ihmisen onnen etsintää.
Hauska kohtaaminen oli kun näki poron ensikerran paimenkoira.
Molemmat seisoi hetken jähmettyneenä.
Pari sekunttia meni molemmilta ja sitten mentiin..
Porokin taisi olla mieltä että jaaha, se on koiraa opetettava jolkkohtelemaan.
Tunnin päästä tuli takaisin teltalle ja edelleen niin tohkeissaan että teloi nilkkansa viime metreillä pentuna vielä.
Se sylissä uikutus oli mulle jotenkin ratkaisevaa ja lopullista.
Rakkautta on maailmassa.
Nelivetoisten vilpittömyyttä on vaikea sivuuttaa.



« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2016, 14:12:07 ip kirjoittanut GuzGuz »

rimpjar

  • Viestejä: 331
  • tuolla mennääntämä suvi
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #18 : Helmikuu 28, 2016, 11:11:10 ap »
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)

Hajakenttä

  • Viestejä: 961
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #19 : Helmikuu 28, 2016, 14:09:02 ip »
Kun testaa kunnolla, ei tarvitse jälkeenpäin vaihtaa parempaan, siis akkaa. Minä annoin meren sen selvittää, kuka vierellein jää, kuten lauluntekijä asian ilmaisi. Oltiin koko yö matkustettu tärisevässä junassa ja aamulla noustiin laivaan. Se oli valtionvarainhävittäjä Pukkio, 30 metrinen ja ruma Normandiasta maihinnoususta tähteeksi jäänyt. Oli tammikuu ja tuulta 8 beaufortia, kuten se silloin ilmaistiin, metreinä sekunnissa se lienee vajaat 20, aika navakkaa siis. Suojainen sisäväyläreitti oli jäässä, joten reitti meni ulkokautta Hangosta Russaröön ja siitä kotisaarelleni Hästö-Busöön. Nuorikkoni kalpeni siinä rullauksessa vähitellen enemmän ja enemmän, eikä ihme, olihan hän ensimmäistä kertaa merellä. Laiva kylpi koko kansien mitalta joka aallolla. Merivesi oli alijäähtynyttä ja jäätyi kerros kerrokselta kansille. Konemestaria ei keli haitannut kun hän kävi kapyysistä hakemassa kahvia ja muki kädessä kiipesi kallellaan olevaa salongin turkkia ottaen kädellä tukea turkista maton reunasta, ja suu kävi lakkaamatta jotain rasvaista merimiesvitsiä. Ajattelin, että tytön olo paranisi jos hän näkisi merelle ja talutin hänet sivukäytävälle. Kun talon kokoinen aalto lähestyi hän kauhistui ja polvet alkoivat notkua. Katsoin vierestä köysinipun, sellaista käsivarren paksuista kiinnitysköyttä iso nippu. Se oli tuotu käytävään ettei jäätyisi möhkäleeksi. Se oli pehmeä paikka pökertyä. Juuri kun taju alkoi hämärtyä, etukannelle johtavan teräsoven puolen sentin rakosesta purskahti ämpärillinen merivettä kastellen koko kaunottaren korkokengistä permanenttiin. Adrenaliinia syöksähti vereen ja kasvot muuttuivat kellanvihreästä violetinpunaiseen. Sen jälkeen ei ole meritautia meillä sairastettu. Tyttö on pysynyt vierelläni kaikki muutkin myrskyt. Kaksi lasta tehtiin siellä saaristossa ja maihin muutettiin vasta kun lapset tulivat kouluikään. Se oli elämäni onnellisinta aikaa. Nyt on mennyt jo yli 40 vuotta, eikä uutta akkaa ole tarvinnut katsella.

Erimielisyyksiä aina tulee, mutta toisin kuin yleensä kuulee väitettävän, riitely ei puhdista ilmaa. On pidettävä asenne, että erimielisyydet eivät ole riitoja. Kompromissi löytyy keskustelemalla kunhan osaa kunnioittaa ja olla huomaavainen. Jos ei osaa on opeteltava, tai uskottava parin olevan epäsopiva. Oli miten oli... ainoa millä on merkitystä on rakkaus. Kaikki muu on pelkkää rekvisiittaa.
Sentire la forza!
Terv: Timo

Jukka Laine

  • Administrator
  • ***
  • Viestejä: 1 053
  • Kotirintamamotoristi
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #20 : Helmikuu 28, 2016, 15:03:11 ip »
Näihinpä ei Pekka Saurillakaan taija olla lisäilemistä.
Armaani olen 40 vuotta tuntenu, joista 2 kaveerausta, 9 seurustelua ja 29 aviossa. Enimmäkseen huonon ja vähintäänkin arvelluttavan huumorin täyteistä mielenlaatua omaavana olen erittäin tyytyväinen kohtalooni tämän parisuhteen tiimoilta.
Paria puolisoni heikkoa hetkeä olen julmasti käyttänyt hyväksi moottoripyöräilyn puitteissa. Näiden hetkien ansiosta guzzismikin
pääsi talouteemme livahtamaan.
Tämä viestiketju taas kerran todistaa, että guzzismi sisältää varsin riuskasti humanismia ja lämpöisiä fiiliksiä. Hyvä jätkät! Naisnäkökulmaa ei vielä ole irronnu, jotta odottavalla kannalla sen suhteen olen.

Panosta parisuhteeseen, niin ku Fingerporissa osuvasti on lausuttu.
Jukka Tuusulasta, Sport 1200.
Verestä Hyviä Muistoja!
Veriryhmä Gruppo MOTO GUZZI.

Vierailija

  • Viestejä: 1 671
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #21 : Helmikuu 28, 2016, 18:10:07 ip »
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)

Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?
Emeritus-guzzisti

Tuulenpoika

  • Viestejä: 280
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #22 : Helmikuu 28, 2016, 18:53:58 ip »
Elämää nähneenä tietää jo mitä haluaa. Kypsällä iällä mielestäni toimivan parisuhteen liima on yhdessä tekeminen.
Motoristina en kestä valittavaa naista takapenkillä. Minulla on käynyt onni, takapenkin kanssa on yhdessä kohdattu
kaatuminen ,sateet ja paleleminen ja paljon hienoja hetkiä. Mukavaa on ollut ja toivottavasti myös jatkossa .
Valittava hienohelma on kauhistus.

rimpjar

  • Viestejä: 331
  • tuolla mennääntämä suvi
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #23 : Helmikuu 28, 2016, 19:15:03 ip »
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)

Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?

Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.

Tiina

  • Viestejä: 40
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #24 : Helmikuu 28, 2016, 20:45:45 ip »
No tässä sitten naisnäkökulmaakin kun sitä haluttiin.

Olin 18 vuotta naimisissa ja erottiin vuonna 2010. Sen jälkeen on ollut yksi kolmen vuoden seurustelusuhde.
 
Tarakalla en oikein viihdy vaan ajan mieluummin itse. Kokouksissa ja tapaamisissa minulla tuntuu olevan enemmän puheenaiheita motoristimiesten kuin "tarakkaharakoiden" kanssa.

Ex-mieheni opetti minut ajamaan ja oli muutenkin hyvä tyyppi; viina maistui vaan vähän liian hyvin.

Sinkkumotoristina on aika hyvä olla. Keneltäkään ei tarvitse kysyä lupaa mihinkään eikä kotona ole miestä, lapsia, kissaa tai koiraa odottamassa. Tytär on jo aikuinen.

Oishan se kiva vielä joku Guzzi-mies löytää; hänen kanssaan voisi sitten reissata kumpikin omalla pyörällään. Saa olla Harrikka-mieskin, heh.

Vierailija

  • Viestejä: 1 671
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #25 : Helmikuu 28, 2016, 22:29:28 ip »
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)

Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?

Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.

Oikein nättejä koiria - ja terrieriejä!

Minäkin luulin olevani kissaihmisiä (ja jossain määrin olenkin) kun lapsuudenkodissani oli aina kissoja, neljäkin kerralla.
Mutta sitten tytär halusi koiran ja päätyi Kerryn terrieriin. Kyllä ajatukset muuttuivat!
Ja pieni Niilo tosiaan halusi tulla meidän perheeseen eli Niilo valitsi meidät!
Emeritus-guzzisti

TimoEv

  • Viestejä: 2 173
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #26 : Helmikuu 29, 2016, 08:16:39 ap »
Kollega Hajakentälle...

Nuo linnakkeilla asumiset ja olemiset todellakin tuovat esiin puolison omimman itsensä. Nuorena kloppina vietimme paljon aikaa Kuuskajaskarissa, vaikka asuimme kaupungissa. Myöhemmin kävimme vierailulla Utössä, joka vierailu sujui kohtuullisesti, vaikka meri näytti ilmeensä...
Sen jälkeen Isosaareen muutto olikin "Kalervon pala" eli Peace of Gace. Noilla kivillä huomasi sen, että kaupungissa perin hankala asia olikin linnakkeella arkea, eikä edes puhuttavaa siitä kehkeytynyt. Kaupungin puolella ihmiset kiroilivat, kun raitiovaunu oli 2 min myöhässä. Saarella odoteltiin josko se laiva tulisi tänään iltapäivällä, kun jäätä oli meressä. Olis asiaa käydä maissa...

Kurtsi

  • Viestejä: 301
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #27 : Helmikuu 29, 2016, 08:44:30 ap »
Sama pyörä ja sama (vihitty) muija 30 v. Kahta en vaihda.  Ensimmäisellä guzzireissulla Italiassa mentiin naimisiin. Oli kyllä käyty aikasemminkin Hondalla mutta niitä ei lasketa

rimpjar

  • Viestejä: 331
  • tuolla mennääntämä suvi
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #28 : Helmikuu 29, 2016, 17:59:42 ip »
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)

Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?

Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.

Oikein nättejä koiria - ja terrieriejä!

Minäkin luulin olevani kissaihmisiä (ja jossain määrin olenkin) kun lapsuudenkodissani oli aina kissoja, neljäkin kerralla.
Mutta sitten tytär halusi koiran ja päätyi Kerryn terrieriin. Kyllä ajatukset muuttuivat!
Ja pieni Niilo tosiaan halusi tulla meidän perheeseen eli Niilo valitsi meidät!

Se on jännä juttu tuo meidän valkoinen chitsu kun hain sen työmatkalla niin pentueen muut pennut vain vilkaisi minua mutta tuo pöyri jaloissa ja änkesi syliin että lähdetään. Ja vielä 6 vuoden jälkeen kun tullaan kotia ja ruokailun jälkeen heittää tuoliin istumaan niin välittömästi se on siinä sylissä kihnäämässä vaikka on koko päivän ollut töissä mukana.

Matias

  • Viestejä: 69
Vs: No niin... eli Guzzmiehen tunne-elämästä...
« Vastaus #29 : Helmikuu 29, 2016, 20:22:46 ip »
Pyörä -89 cali ja sama vihitty kumppani vuodesta -80 , kaks aikuista tyttöö , kolme lasten lasta, mitä muuta tässä pappa enää vois toivoo, kun vaimoki uhkas ens kesänä lähteen taka penkillä " pikku " reissulle. Niin ite oon 65 v