sylinteripinnoite

[TunturiTT]

Eli nika ja nigu ovat samaa kamaa, mutta eri valmistajalle askarreltuna.

[motomatti]

Ymmärsin kyllä jutuista että ovat eri tavaraa. Mutta mun kielitaito ei välttämättä kaikkeen taivu. Eikä ymmäryskään aina. Toisessa jutussa mielestäni sanottiin että ei saa sekoittaa keskenään. Tarkoitettiinko sitten että aineita aineina ei saa sekoittaa vai pinnoitustapoja keskenään ei saa sekoittaa.

Sitten on tietysti se seikka että Wikipediaan saa kuka tahansa kirjottaa mitä tahansa ja kansa uskoo.

Mielestäni toisessa puhutaan piikarbidista ja toisessa nikkeli-pii seoksesta. Onko näissä sitten menetelmäero vai materiaaliero on varmaankin foorumin kemistien pääteltävissä.

Mutta männänrenkaita on kuitenkin erilaisia.

[Vierailija]

Ja Nigusil on Guzzin oma kehitelmä (nickel-Guzzi-silicon)(aina sitä oppii jotakin uutta). 

[TunturiTT]

Männänrenkaissa lienee sen verran eroa, ettei toinen ole optimaalinen toisen pinnoitteen kanssa. Eli saattaa kuluttaa pintaa tai ei tiivisty kunnolla.

[egon]

Wikipediaan kirjaillusta jutusta ilmenee, että sekä nicasil että nigusil ovat pinnoitteita, joissa kulumiskestävyys perustuu piikarbideihin. Nicasil -pinnoitteessa pienet piikarbidpartikkeilit on leivottu sisään nikkeliin ja kun moottori otetaan käyttöön, männänrenkaat kuluttavat nopeasti pinnasta pois nikkelin ja jäljelle jää tavallaan kulmisen kestävä muuraus, jossa on kovia partikkeleita kiinni toisissaan nikkelilaastilla. Kerros saadaan tarttumaan alumiiniin elektrolyyttisesti. Guzzin käyttämästä nigusilistä ei ole Wikipediassa paljastettu sideaineen koostumusta, mutta kun nimessä on Ni -alku, niin kyllä siinä hyvin todennäköisesti puhutaan nikkelivaltaisesta seoksesta.

Pinnoite on niin ohut, ettei siinä ole oikeastaan kulumisvaraa. Vaihtoehdot ovat karkeasti siinä, että siellä on ehyt pinnoite tai ei ole. Tuo oli mielenkiintoinen tieto, että joskus menneinä aikoina öljyperäisissä nesteissä saattoi olla niin paljon rikkiä, että se saattoi syödä nicasil -pinnoitteita piloille ennen aikojaan. 

[TunturiTT]

Tuolta kurapyöräpuolelta tuttua nämä aineet. Mäntä ja renkaat on se kuluva puoli, pinnoite on ok niin kauan kuin se on ehjä. Jotain mikroylikokoja on saatavilla "kuluneeseen" sylinteriin. Nämä lienevät noita toleranssivaihtelun sisältä seulottuja yksilöitä.

[motomatti]

Guzzilla vaikuttaisi olevan pinnotetuissa sylintereissä kolmea eri kokoa eli luokittelu on tehty sen mukaan mitä kokoa milloinkin on prosessissa syntynyt: A, B ja C-kokoja. Koko on merkitty sekä mäntään että sylinteriin niin että A-mittainen mäntä tulee A-mittaiseen sylinteriin. Samassa moottorissa saattaa olla eri kokoisia sylintereitä. Siksipä mäntä-sylinterisatsi on aina parina. Pinnoitetut sylinterit kun on tehty tiukoilla toleransseilla.

Ero koossa on niin pienei että sillä ei ole  merkitystä edes männänrenkaiden pituuteen vaikkakin korjaamokäsikirja esittää että olisi hyvä mitata männänrenkaan minimivälys sylinterissä ennen asennusta. Korjaamokäsikirjassa on näistä mitoituksista taulukot. Männänrenkaat ovat aina saman mittaisia riippumatta A, B, tai C-kokoluokasta.

Se mitä iloa on näistä pinnoitteista, alentuneen kitkan lisäksi, on pitkä käyttöikä ja helppo korjattavuus: vain uutta osaa kun vanha on kulunut. Minullakin yksi moottori odottaa uutta sylinterisarjaa. Lähinnä siksi että en ole aiheeseen vielä aikonut investoida.

Noin käytännössä olen huomannut että pinnoite on erinomaisen herkkää naarmuuntumaan jos sitä teräsesineellä koskettaa: jälki jää heti. Sylintereitä pestessä ja puhdistaessa, esim. karstanpoistossa sylinterin yläpäästä, on vältettävä käyttämästä teräaseita tai hiovaa materiaalia.

[TunturiTT]

Jos kyseessä olisi eksoottinen moottori, löytyisi Euroopasta vissiin muutamakin paikka, jossa uudelleenpinnoitus onnistuu.

[egon]

Tuo Matin havaitsema herkkä naarmuuntuminen johtuu todennäköisesti siitä, että terävällä kulmalla saa aikaan nikkeliin sen verran jälkeä, että siitä valo taittuu toisin kuin ympäristöstä. Piikarbidipartikkelit ovat niin kovia, ettei niihin pysty metalliset työkalut. Ittelä on sen verran kokemusta noista eri kategorioiden pytyistä ja männistä, että muinoin omassa GT 850:ssä oli erikoinen naputtava sivuääni. Venttiilikoneistosta ei löytynyt kannesta mitään korjattavaa, mutta kun tuli aika käyttää pyttyjä irti nostinkuppien vaihtoa varten, niin huomasin, että toisella puolella oli muistaakseni C pytyssä A mäntä tai päinvastoin. Alkuperäispytyistä oli kromit kuoriutuneet ja tilalle oli asennettu jotain käytettyjä osia. Vaikka käyntivälys oli edelleen tosi pieni, niin se antoi käyntiin pienen kaputuksen. 

[viitala]

Nyt on moottori viittävailla atomeina.Tilasin uudet männänrenkaat molempiin sekä uudet kiertokangen pultit.
En tiedä,kuuluuko ne joka kerta vaihtaa,mutta nyt näin.Tarkoitus olis puhaltaa alumiinille ne lohkot ja sylinterit.
Ne on hirveen näköiset,maalattu paskan päälle, myyntiä varten varmaan.
Sylinterit laitan tuollaisena paikalleen,saavat kelvata.On ennenkin ollut syliterit syynättävänä,
mutta en koskaan ole hoonausjälkien lisäksi niissä mitään huomannut,tuo ultrapesuri ne varmaan paljasti.

[motomatti]

Ei varmasti ole pulttien vaihtamisesta haittaa. Tosin itse olen koonnut samoillakin jos eivät edellisen jäljiltä ole olleet kireässä. Se momenttihan on melko alhainen mutta kyse onkin hienokierteestä.

Hiekkapuhaltamalla lähtee maalit ja hapettumat. Pinta jää vain kovin karheaksi mutta on hyvä maalauspohja. Hiekkapuhalluksen voi jättää kokonaan pois ja puhaltaa soodalla tai hiilihappojäällä. Jälkimmäinen ei tahraa lainkaan ja soveltuu sisätiloihin. Soodapuhallus on edullinen menetelmä mutta se ei muokkaa pintaa. Puhdistaa vain.

Itse ole päätynyt tekemään hiekkapuhalluksen jonka jälkeen väluittömästi olen "sulkenut" pinnan lasikuulalla. Ottaa hieman enemmän aikaa sekä lisätyötä sillä joka paikkaan tunkeva pöly ja puhallusaine pitää pestä pois tarkasti. Mutta onnistuu kyllä.

Lasikuulapuhalluksen jälkeen välittömästi on pinta tiivis, tasainen ja valmis kiillottamista varten kuten eilen tein Etuhaarukan alaputkille: http://www.motomatti.fi/2016/02/purkupyoran-keulan-kunnostusta-osa-3.html
Lasikuulan tai hionnan jälkeen ei pidä odotella sillä alumiinin oksidoituminen alkaa heti ja on myöhemmin hankalampi kiillottaa.

Mielestäni sain melko siistin paljon nähneestä Purkupyörän moottorista hiekkapuhaltamalla ja lasikuulapuhaltamalla. Kokonaisuus on kuvien ottamishetkellä jokusen viikon hapettunut eikä tuosta juuri muuksi muutu. Venttiilikoppia en kiillottanut koska ne olivat sen verran kolhuiset että kiillotus ei niitä kovin parantaisi. Ehyempiä löytyy kyllä hyllystä.
http://www.motomatti.fi/2015/11/purkupyoran-moottorin-ulkopinta-kunnossa.html

Saman kunnostuksen, vielä perusteellisemmin, tein myös Irtomoottorille. Sen kokoonpano on vielä kesken.

[Aapo]

Nyt on moottori viittävailla atomeina.Tilasin uudet männänrenkaat molempiin sekä uudet kiertokangen pultit.
En tiedä,kuuluuko ne joka kerta vaihtaa,mutta nyt näin.Tarkoitus olis puhaltaa alumiinille ne lohkot ja sylinterit.
Ne on hirveen näköiset,maalattu paskan päälle, myyntiä varten varmaan.
Sylinterit laitan tuollaisena paikalleen,saavat kelvata.On ennenkin ollut syliterit syynättävänä,
mutta en koskaan ole hoonausjälkien lisäksi niissä mitään huomannut,tuo ultrapesuri ne varmaan paljasti.

Miten juuttunut mutteri irtosi? Saattaa kiinnostaa muitakin.

[viitala]

Kalvaimella,poralla ja kaikilla konsteilla.Pitti jyrsiä prikkaa myöten lähes kaikki pois,ennen kun kansi irtosi.No,olihan siellä käyty.Ongelmia tuotti se,että se oli niin syvällä,koska piti kannen kautta se tehdä pää osin.
 Sylinteri pois jatarkistamaan pinnoite,siellä ei koloja ollut. Männän renkaat kylläkin väärässä järjestyksessä ja se lovellinen rengas väärinpäin.Että näin Helmut.
Nyt sitten lohkon osat soodapuhallukseen ja SD:ltä tulossa satsi,että pääsee kokoamaan.Niin,on siellä vielä muutama 5 mm:sen jenkaosa,jotka täytyy kaivaa pois.