alussa piiloon jäävä mekaaninen vika kasvaa turhan suureksi ennen ilmituloaan.
Tämä ongelma on jo ollut olemassa siitä lähtien kun erilaisia takaisinkytkentöjä käynnin optimoimiseen on alettu käyttää.
Otetaanpa hieman taapäin: kaasutinmoottorissa, erityisesti alipainekaasuttimilla varustetuissa (harvinaista Guzzilla) oli jo takaisinkytkentä melko pitkällä: kuljettaja väänsi kaasuvipua mutta kaasua annosteli kaasuttimen pneumaattinen järjestelmä niin että moottorilta ei vaadittu liikoja. Guzzin V-kone on taasen niin hidas hyppäämään kierroksille että alipaineohjausta ei tarvittu. Tavallisessa suoravetokaasuttimessakin on lievä takasinkytkentä: vaikka kaasuluisti avataan selälleen niin ilmaa ei sylinteriin mene sen enempää kuin imukanavassa oleva paine sitä sinne painaa. Ja ilman virtaus imee polttoainetta sen mitä kykenee mukaansa ottamaan.
Ensimmäiset ruiskutusmoottorit olivat alkuunsa täysin ilman takaisinkytkentää: kaasuläpän avautumiskulma määritti kuinka paljon polttoainetta syinteriin ilman kanssa tuupataan. Oletusmoottori kävi oletusarvoisesti. Tehtaalla oli tehty ohjelma joka takaa kaikissa käyntitilanteissa oikeahkon seoksen että moottori käy. Jos polttoaineen laatu muuttui, ilmansuodattimen tukkeutui hiljalleen tai moottorin kului tai muuta muutostatapahtumaa ilmeni niin kyseinen moottorinojaus ei siihen kyennyt sopeutumaan.
Koska polttomoottorissa itse palamistapahtuma on se tärkein tapahtuma ja sitä pystytään nykyisin seuraamaan edulliselle anturointimenetelmällä pakokaasuista sekä sylinterinpään lämmöstä, saadaan aikaan voimakas takasinkytkentä joka pystyy muuttamaan palamistapahtumaa valmistajan (viranomaisen, viherpiipertäjän, polttoaineyhtiön) haluamaan suuntaan halusi käyttäjä sitä tai ei.
Nyt takaisinkytkentä on kehittynyt jo niin pitkälle että jopa yhden työkierron osiakin pystytään havainnoimaan sekä muokkaamaan. Monissa moottoreissa on ollut käytäntönä jo melko pitkään että suutin ei aukea työkierron imuvaiheessa vain kerran vaan saattaa tietyssä tilanteessa antaa imukanavaan ennen imuventtiilin aukeamista jo pienen esiruiskauksen höyrystymään joka sitten joutuu palotilaan perässä tulevan polttoaineen pääosan kanssa: ensiksi tullut on seonnut hyvin hapen kanssa ja kipinän tullessa syttyy herkästi ja höyrystää myös perässä tulleen ruiskauksenkin niin että sylinterin keskipaine kohoaa merkittävästi vasta sillä kierron kohdalla missä painetta eniten tarvitaan kun pääosa polttoaineesta ja hapesta palaa. Siinä yksi syy miksi sytytysennakko on varsin suuri tietyillä toimialueilla eikä nousekaan samassa suhteessa kuin kierrosluku kuten aiemmin oli asian laita.