Minun ja Annin osalta näyttää siltä, että ajokautemme päättyi jo toukokuun lopussa. Ajoin silloin pahasti ulos ja paraneminen on vielä kesken. Anni olisi varmaankin jo saatu Heinolla kuntoon, mutta ilmoitin kesälomakauden aikaan, että ei ole kiirettä.
Kenkku ulosajo piti mennä tekemään eteläisessä Ranskassa. Paikka oli A7 ja Tain L'Hermitage. Vauhtisokeuden ja väsymyksen takia katseen suunta ei pysynyt ajoreitillä ja posautin poistumisrampilla kaarteessa ulos ja liikennemerkki sattui samaan kohtaan. Olkaluu ja pari sormea siinä murtui. Kun käsivarsi oli tunnoton pari tuntia, eniten koski sieluun kun hyvä Euroopan retki loppui kääntöpaikalle. Kätevä tapa tutustua ranskalaiseen kulttuuriin. Putkiluu on niin paha juttu, että lentoyhtiöt eivät huoli kyytiin veritulppariskin takia. Ambulanssikyyti Suomeen olisi kestänyt monta päivää, ja kun värttinähermo oli vaarassa, vakuutusyhtiö ei antanut edes lupaa matkustaa. Leikattiin siis pikaisesti siellä. Hyvä työ siellä tehtiin, terästä ja titaania laitettiin moneen paikkaan ja viikossa pääsin kotiin. Anni tuli rahtina kuukauden päästä. Se oli pääsyt vähemmällä, lommoja vain siellä sun täällä.
Elin toiveissa päästä ajamaan jo heinä-elokuussa, mutta luonto päättä kuinka vanhat luut paranevat. Käsivarsi on vielä voimaton, mutta kehittyy koko ajan kun kuntoutetaan. Tälle ajokaudelle se ei ehdi, joten...
Jeeee! kohta tulee kesä!
